Populaari

Kaikenlaisia arvosteluita
Trilogian viimeisessä osassa tutustutaan nykypäivän kotimaiseen sotakirjallisuuteen ja sen luotsaamiin arvoihin. Mikä  on nykypäivän tulkinta tästä kaikesta ja mikä sen painotus. Luonnollisesti tähän nivoutuu ylitse muiden Tuntematon, jonka nimen kaikki tietävät, vaikkeivat olisi kirjaa tai elokuvaa nähneetkään. Lopussa kysymme hätkähdyttävän kysymyksen: edustaako Jessikka Aro sotakirjallisuuden uusimmasta uusinta tyylisuuntaa.

Jos oli runebergiläinen katsauksemme aavistuksen vanhakantainen ja pitkästyttävä, niin nyt pääsemme onneksi asiassa eteenpäin. Tämä kirjoitus toivottavasti on aavistuksen mielenkiintoisempi. Siinä  kun käsitellään niin Severi Suhosta kuin Uuno Turhapuroakin. Joku saattaa kysyä mitä näillä hahmoilla on tekemistä sotakirjallisuuden kanssa - hyvinkin paljon!

Jos jostakin sodankäynnin historiasta oppii niin tietenkin sotakirjoista. Yllättäen tuli mieleeni aloittaa taas tälläinen tekoälykkömäinen artikkelisarja sotakirjallisuuden omasta historiasta. Tuskin kukaan voi kuitenkaan kiistää etteikö se olisi muokannut suomalaista mentaliteettia joten aihepiiri on katsastamisen arvoinen. 

Kun ei mua muut kehu niin kehun itte itteeni. Kesällä tekemääni lyhytelokuvan kautta. Sehän on tarkoitus saada Tampereen Lyhytelokuvajuhlille, jossa kuulemma jokainen ellu on automaattisesti kilpasarjassa. Ilmiselvää että se voittaa ykköspalkinnon ja palkintorahan ja sit kun se on voittaja, elokuvaostaja tarjoaa esitysoikeuksista jotakuinkin 50 000e. tai niin luulisi.

Mieli on vähän kaksinainen. Mielessä on käynyt piipahtaa Lavialla Huuhkajavuori –blues –tapahtumassa mutten silti taida? Ihan vaan muutaman tunnin ajaksi nostalgioimaan sillä isäukko vuokrasi lavaa joskus vuosien 1972-1977 välisen ajan, jos oikein vuosiluvut muistan. Olisi ollut kiva käydä siellä ihan fiilistelemässä.

Harvoin kotimaisessakaan sotahistoriassa käsitellään mikä merkitys Murmanskin valtaamisella olisi ollut, paitsi jatkosodan kannalta, myös koko sotatoimien kannalta kokonaisuutena. Sitä kauttahan käytännössä liittoutuneiden ase-ja materiaaliapu kulki, ja tuon suonen tukkiminen olisi tehnyt saksalaisten sotaretkestä käytännössä kokonaan toisennäköisen.

Tulihan se purkkiin juu… Olin tossa  viikonlopun kateissa elokuvanteossa jolla ei tätä  kirjoittaessa ole vielä iskevää  nimeäkään, enkä tiiä yhtään mikähän sen lopullinen pituus tulee olemaan. Puolen tunnin molemmin puolin kumminkin. Paljon tässä ei ole kertomista mutta kerrotaan kumminkin…

Indie-henkinen lyhäri olis tarkoitus tehdä tuossa viikon päästä. Eihän siitä kokopitkästä mitään tullu kun oli sairastumisia, nirunarubudjetti, ylikireet aikataulut ja suuruudenhullut avaruuslaivastot. Joten lyhytelokuvalla mennään vaikka oonkin julkisesti sanonut, etten arvosta sitä taidemuotoa vähääkään. Kuka tuntee edes yhden tunnetun lyhytelokuvaohjaajan saati kuuluisan lyhytelokuvan? Siinä näette!

Jatko-osassamme tutustumme norjalaiseen tiestöön ja todellakin autioihin seutuihin. Pyyhällämme Finnmarkin läpi ja maastoihin jotka häikäisevät jylhyydellään. Sitä ajaa tunnin parikin jossain neljän todella ison vuoriston keskellä ja tuntuu kuin ei liikkuisi yhtään. On kuin maasto olisi suunniteltu enemmänkin kykloopeille ja jättiläisille kuin ihmisille.

Pitkällinen haave päätyä Euroopan pohjoisimpaan pisteeseen eli Nordkappiin on tehty ja toteutettu. Kotiin on palattu keho maitohapolla sillä nuukana miehenä sahasin paluumatkan yhdellä rykäisyllä vaatimattoman 14h ajomatkan päätteeksi. Inari-Tampere ei ole mikään pikkumatka. Mikä ettei matkantekoa vähän valaisisi, sillä saattaahan tästä joku toinenkin saada vinkkejä omaan matkaansa, jos sinne päin on asiaa.