Luovuus aina väliin purkautuu useampanakin ensi-iltana peräkkäin. Tällä kertaa tarjolla 21min mittainen mettäkauhu. Päätelkää itte onko kattomisen arvoinen siksi että on niin hyvä vai siksi että on niin tolkuton kalkkuna jolle voi nauraa hyväntahtoisesti. Olihan se pakko tehdä kun kerran rekvisiitta vaatteineen ja puupyssyineen oli olemassa ja johonkin tuotokseen ne piti käyttää.


Kunnon mettäkauhu pannaan purkkiin valoisan aikana. Sehän tietää n. 6-8 tunnin intensiivistä kuvaussessiota ja tällä kertaa päästiin ekaa kertaa nollabudjettiin. Olin niin sippi etten antanu paikalletulleille ees bensarahaa. Lähtökohdat on siis mitä vakuuttavimmat ja kielii heti että nyt täytyy olla laatua.

Yllättäin kaukajärven uimarannan viereisestä metsiköstä löytyi oheinen pirunsilmä -puu. Hyvä ohjaaja ei jätä mitään tilaisuutta käyttämättä.

Nolointa tässä on että kun vietettiin oman porukan kanssa ensi-iltaa jossa katottiin ensin se mun pääleffa ja sit tää heti perään, niin kaikki piti tätä parempana. Vaikka olenkin ollut salaa ylpeä siitä päätyöstäni niin eihän se mukavalta tietenkään tuntunut, että nää mun kuulut efektini, jota olen täälläkin niin ylpeästi mainostanut, sai näyttelijättäriltä hyväntahtoista naurua. Ehken taidakaan olla niin hyvä kun luulen? Noh, sen elokuvan esitysaika on joskus myöhemmin.

Nyt mennään tällä ja onhan tässä hetkensäkin. Sitähän on kuvattu Kirkkonumella ja ennen kaikkea Hollolan Pirunpesällä. Luontokuvia kävin ottaan teiskossa, lavialla ja onnekkaasti olin Kuusamon Kiutankönkäällä kuvauskykyisen kännykän kanssa joten sekin ehti mukaan. Se puoli on kunnossa. Tein siihen vähän lisäkohtauksiakin ominpäin. Kävelin suonlaitaa pitäen kännyä selfiessä ja kuvasin omaa kävelyäni käsivarrenmitan päästä. Tuntui pieneltä ihmeeltä se jopa onnistui. Ainoa mikä pisti omaan silmääni että ensimmäisen ja viimeisen otoksen välillä olen onnistunut laihtumaan alun toistakymmentä kiloa mutta ei sitä voi vahinkona pitää.

Tästä katteleen.




No joo. Olishan tää ehkä voinu olla jotain jos sitä materiaalia olis ollu. Parista kuvasta seitsemän minuutin pidennys, kun en kehdannu tätä jättää 13 minuutin mittaiseksi vaati taas vähän luovuutta. Suomeksi sanottuna monien kuvien uudelleenhyödyntämistä mutta onneksi te ette huomaa mitään.

Siinä vaan kävi niin ettei se mun isompi työnikään ole kun tunnin mittainen joten pakko se on kokopitkä vielä vääntää, tahtoo tai ei. Ehkä parempi etten harrasta enempiä noita efektientekoja?


Ensi-illasta voin mainita sen verran että ne meni mukavasti eikä loppunu ruoka saati juoma kesken. Minähän en ole näitä koskaan aiemmin harrastanut. On vaan aiemmin aina katottu leffa jossain teatterissa ja lähetty kotiin.


Jukkis