Onhan se ihan uusi bongailuharrastus kun alkaakin bongata kuvauspaikkoja. Miettiny vähän ettei se Kirkkonummen tanhua oikein sovi kolkoksi kummitusmetsäksi kun se on sellasta avopaikkaa, avoimine kallioineen ja rantaseutujen käkkärämäntyineen. Tuli sit mieleen tuo Hollolan Tiirismaa jossa on kaksi kertaa jo käynytkin, ja nyt kolmas kerta kruunaa seudun.


Olihan sinne muutakin asiaa. Aiemmin mainitsin että löysin sieltä kvartsi-iskoksia seudulta josta oppaani oli aiemmin löytänyt piikiven palan. Ottaen huomioon miten lähellä maamme vanhimmaksi asuinpaikaksi tituleerattu Lahden Ristola on, voi huoletta olettaa tämän olevan samaa ikähaitaria. Jossain siinä jalkojeni alla on varhaiskivikauden ihminen väijynyt Pirunpesän kallion päällä odottamassa juomaan tulevia elikoita, joita voi sitten jousella hoidella pataan. Siinä odotellessa sitten tehnyt hyötyäkin takoessaan kvartsia nuolenkärjiksi. Hukannut tulentekovehkeensä eli piikiven palan, mitä on varmasti harmitellut.

Vaan enhän minä sitä kohtaa enää löytänyt. Oliko se polunvarressa sinne ylös kiivetessä, kallion päällä vai sen takana jonne poistutaan. Kyllä me sammalia potkimme mutta ei auttanut - kadoksissa oli. Kadoksissa pysyy. Ottaen löytöpaikan arkeologisen merkityksen huomioon, oltaisiin oltu tärkeiden juttujen äärellä. kadoksiin jäi.

pirunpesa 1
Juu, miljöö on kyllä kun tehty kunnon noitahenkiselle mettäkauhulle.


Mutta elokuvantekoon tämä kolkko kallio kelpaa. Se on suht lähellä tuo Hollola tulee sitten tampereen tai helsingin suunnasta. Sinne pääsee pururataa, parkkis on lähellä ja tilavaa laatua, polut ovat hyvät. Tuskin lokakuun lopulla ulkoilijoitakaan sanottavasti näkee häiritsemässä. Huonona puolena on noi mun muskettini. Ne menee takapenkille siinä ja siinä, mutta kyytiin ei mahdu ketään. Ja jos joku pitää kyytiin ottaa, ei kai auta kun mennä edeltä käsin ne sinne viemään ja minne muualle ne nyt jemmaisi kun panemalla sammalen alle? Kyllä se tästä lähtee. Lähistöllä vielä kotiseutumuseokin jossa tehdä kyläkohtaukset kun sen vanhimmat rakennukset jostain 1600-luvulta.

Tiirismaan reittipolku omaa jo vieressään tosi kolhon näköisiä ryteikköjä, keloja ja kummitusmaisia kiviä. Pari uutta megaliittiakin tuli vastaan. Kaikki saman neliökilometrin alueella. Seassaan laavuja joista voi tehdä tukikohtansa ja nuoriso harrastanut omia nuotioitaan. Niin muuten mekin aiotaan harrastaa pienen kynsitulen edestä, luottaen siihen ettei siellä kukaan ole puhumassa tulenteon oikeutuksesta toisten maille. Nuotiopohjat kun on kerran valmiit.

tiirismaa1
Pystyynkuolleita rankoja. Syksyllä näitten pitäis näyttää tosi koleilta ja kummitusmaisilta.

tiirismaa2
Yks uus megaliittikin tuli bongattua.


Kyllä näillä puitteilla yhden noitaelokuvan tekee. Sitten tarinaa kokonaan toisesta aihepiiristä; Tieraivosta! RoadRage:

Retki ei ollut hullumpi poislukien mitä koin Tuulosessa. Pappa tuli rampilta ja minä hidastin että se pääsis eteeni mutteihan se tullut. ja sitten oli epäselvää tuleeko se kun siltä alkoi ramppikin jo loppumaan ja omakin nopeuteni oli jo reilusti alle viisikymmentä, ellei vähemmänkin. Ei se sitten ikinä mennyt.

Ja sit takaa tulee kunnon junttiautokokoa oleva öykkärivolvo. Ja se soittaa mulle torvea, ja se soittaa torvea koko sen ajan kun kiihdytän ja se soittaa torvea vielä kun mut ohittaa. Ja mä näytän sille keskaria jota se tuskin huomaa mut sen etupenkillä istuva muija huomaa. Ja se avaa ikkunan ja osottaa jotain sormellaan jonka tulkitsen "poistu tieltä kananaivo" ja mä luulen pyörtyväni. Huimaa niin vitusti ja olo on epätodellinen kun raivo kohottaa adrenadiilia ja verenpainetta. En ole kaikkina näinä vuosina kokenut yhtä törkeetä käytöstä.

ja mä kiihdytän sen takapuskuriin melkein kii. Se huomaa sen, ohittaa auton jättäen sen meiän väliin. Ja minä perässä ja kun se sen huomaa, se lähtee kun raketti todella vaarallisella ohituksella ja nään kuinka se ajaa jo kaukana sellaset 160km/h.

Ja mä tiiän mitä siinä tapahtu. Se rupes yhtäkkiä pelkään. Tottakai sitä pelkää jos jollekulle lähtee torvee soittaan ja se alkaakin jahtaan. Mieti itte jos joku hullu pysyy perässä ja ilmeisesti kotiovelle asti ja se perässä tuleva vaanija tuskin on hyvät mielessään. Tiiä kaikista hulluista mitä niillä on kättä pidempänä joten pahinkin öykkäri ja aggressiivinen kaahaaja alkaa tuntee olevansa huolissaan. Se että se lähti mua pakoon, on kai piste mulle? Älkääkä te sanoko tähän mitään. Jos olisin antanu tilanteen olla ja ottanu vaan itteeni jonkun kusipään rehenetelyt, katuisin sitä loppuikäni. No joo...kyllähän mä vähän hullummaks käyn koko ajan. Mutta luulen ettei sekään soittele torveensa ihan kevyesti kun ei tiiä kuka siellä toisessa autossa on.

Ei tälläseen episodiin pitäs lopettaa eikä tälläsiä pitäs ees kertoilla. Johan tässä itsekukin alkaa miettiin miten vaarallinen tyyppi tuo Jukkis pohjimmiltaan on.

Jukkis
Piilota kommentointilomake