Kerron teille tänään syvällisiä. Avaan sieluni sopukkoja. En suinkaan kokonaan vaan sen miten asennoidun elämääni tämän poikkeustilan aikana. Historiallisen ja toivottavasti ainutkertaisen poikkeustilan aikana. Miten sen kestän henkisesti, motivoin itseni kestämään ja toivon toistenkin kestävän


Ei kai se ihme jos lukee näin paljon sotahistoriaa, hurahtaa helpolla uskomaan, että sotahan se tämäkin. Sota viruksia vastaan joita on noin parisataa biljoonaa ja jotka osaavat ovelasti luikkia sisään avaimenreiänkin kokoisesta aukosta. Sota jossa sotilas on jokainen ilman palvelusmääräystä. Erilainen sota mutta yhtä lailla konkreettisten kuolemien peittämä.

Yleensä näen oman elämäni turhana ja vailla tarkoitusta. Tavallinen kundi elämässä tarpeetonta ja rutinoitunutta elämäänsä. Poikkeustila antaa sille kuitenkin erillisen merkityksen. Kaikki mitä tekee onkin yllättäin merkityksellistä. Meneekö ulos vai pysyykö sisällä, on omanlaisensa sotaliike ja tärkeä päätös, sillä jokainen liike on vektori joka leikkaa toisten vektorien kanssa sattumalakien ohjaamina. Tärkeää on sekin koskeeko ovenkahvaan, väistääkö vastaantulijaa tai mitä tekeekään. Kaikessa mitä tekee tai on tekemättä, on sisältö joka vaikuttaa itseä suurempiin päämääriin. Jokainen päivä jonka elää ilman tartuntaa ja sen myötä on tartuttamatta muita, on torjuntavoitto siltä päivältä. Asemansa ja henkikultansa pitäen, huomisesta ei taas tiedä. Sitä tiedostaa olevansa merkityksellinen ja ettei päivän arkiset hommat ole enää onttoja rutiineja. Joka päivä olen pelastanut muutaman seniorikansalaisen. En tiedä heidän nimiään eivätkä hekään minun ja paikkamme avaruudellisessa asemassa ovat eri, mutta viruksen vektoriliike minusta häneen on salvattu.

sotilasvala
SS-joukot vannomassa pyhää sotilasvalaa. Nämä kaverit eivät kyseenlaistaneet, epäröineet tai povanneet kuin pahanilmanlinnut.

Olen päätynyt maailman parhaaseen armeijaan. Suomessa ei enää kuolleita pysty laskemaan pelkin sormin, mutta vielä tänään ne voi laskea ottamalla varpaat mukaan. Ihan toista kun tuolla muualla, jossa kuolee tuhat päivässä ja kokonaisluvut kymmenissätuhansissa. Itse asiassa Suomi on mallimaa taistossa ja virus kohtaa ankaraa vastarintaa joka paikassa. Olkoonkin että molemmat rajamaat venäjä ja ruotsi on viholliselle menetettyjä, toinen ei pysty ja toinen ei halua niitä pysäyttää. Enää tästä puuttuu että Ruotsissa pian alkaa pakokauhu ja viruspakolaisia virtaa Torniosta sisään.

Olen tietoinen millaista pahastumista ja miten loukkaantunutta väki oli kun mollasin miessukupuolta ja kehuin estoitta - ansaitusti - Sanna Marinia. Mutta tarkoitusperät on oikeat. Ei missään sodassa vehkeillä ylipäällikköä ja hänen esikuntaansa vastaan ja levitetä juoruja vääristä strategoista. Kaikki ne kitinät ja rutinat pitää kitkeä kaikella armottomuudella pois taistelutahdon kohottamiseksi sillä ei se riitä mitä itse tekee, vaan kaikkien on oltava kuin yhtä puuta. Joka paikassa olen osannut kulkea syyllistämässä sotaretoriikan avulla; talvisodan hengellä ja yhteen hiileen puhaltamisella. Ne vaikenevat jotka itsekin vaistoavat olevansa väärällä asialla.

Sillä pelastan myös negatiivisia tyyppejä itseltään. Annan heille lomaa omasta negatiivisuuden kierteestään poikkeustilan ajan. Negatiivisuus on kuin söisi omaa häntäänsä. Ei ne tuosta vaan ole alkaneet rutiseen vaan tehneet sitä aina. Kukaan ei halua olla negatiivisten ihmisten lähellä. Heistä ei seuraa koskaan mitään hyvää, eivätkä he anna koskaan mitään yhteiseen pataan. Tuovat vain eripuraa ja kinaa, mutta ratkaisuja heillä ei ole. Sellainen ihminen jolle kaikki on mälsää, tyhmää ja pettymystä, ja vittuntuvat kun maailma ei toimi kuten he haluaisivat, eivät he tee muuta kuin pilaavat oman elämänsä. Eivät näe valoa missään ja saavat bonuksena kaikki ne somaattiset sairaudet joita alentunut elämänilo tuottaa. Varsinaiset vihapuhujat, heidän kohtalo on vatsahaava, verenpaine ja lopulta suoni poikki aivoista.

Näitä tyyppejä roikkuu tuolla somessa villitsemässä toisiaan. Varsinaisia kavereita heillä ei ole, naiset pitävät persuvetoista äijäkööriä harvinaisen tympeänä ja vastenmielisenä sakkina. Jos he ovat kavereita, melko varmuudella heidän kohdallaan on klikattu "poista näkyvistä" painiketta, sillä kukaan viitsi masentavaa tai kiukuttelevaa seuraa. Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus tälläisten tyyppien vapauttaa itsensä ja ryhtyä yhteiseen armeijaan, johon ei kuulu epäilyt, narinat ja pahanilmanlintuilu. Taistelut voidaan hävitä mutta sitä on turha manata etukäteen. Pahanilmanlinnut toteavat masentuneesti että suurimmat kuolleisuusluvut ovat vielä edessäpäin. Miksi ne olisivat? Kun vihollisen voi pysäyttää tässä ja nyt. Ei se mihinkään etene ellei sen anna edetä.

Sillä ei tässä olla mikään mooseksen kansa erämaavaelluksella joka näkee ihmetekoja toisensa perästä ja mannaakin putoilee taivaasta mutta kansa vaan napisee ja on epäuskoista. Kääntyvät empimättä kultaisen vasikan puoleen kuin kurittomat protestoijat ikään.

Onneksi nyt ei narinoita kuulu ja vaistollaan pahimmatkin vastarannankiisket vaistoavat että johto on toiminut mallikelpoisesti. Itse asiassa suomen tartuntatilasto taitaa olla luonteeltaan maailman parhaimpia ellei paras. Narisijat odottelevat sodanjälkeistä jälleenrakennusta sillä silloin putkahtaa näitä itseoppineita talousneroja taas säätämään miten kaikki rakennetaan päin honkia. Vaan ei pidä sitä silloinkaan sallia, siis kitinää ja rutinaa. Ei ne 1944 syksylläkään rutisseet vaan käärivät hihansa ja alkoivat hommiin.

sotatanssi
Ilman sotatanssia ei tuu kyllä mistään mitään. Terästä selkärankaan ja epäröinnit pois.

Jostain syystä olen siis harvinaisen motivoitunut. Näen tämän ainutlatuisena tapahtumana historiassa ja on kuin olisi herännyt elinikäisestä unestaan oivaltamaan miten pienenpieni mutta tärkeä palanen on isossa kuvassa ja sen megalomaanisessa tapahtumaketjussa. Kun ihmisellä vain on uskoa sodanvoittoon ja omaan, kenties pieneen ja vähäpätöiseen rooliinsa sen voittamisessa, on siinä silti syytä itsekunnioitukseen. Kun toiset näkisivät mitä minä näen, se karistaisi narinanhalut, pelot ja ahdistuksen, pitkästymisen luoman paineen jne niskasta. Kun jokainen ymmärtäisi että se keittääkö aamulla kahvia, sillä on mitä tärkein merkitys sotaliikkeenä sillä tänä ajanjaksona mikään teko ei ole turha tai merkitysetön. Silloin näkee itsensä siinä historian kausaliteetissa.

Te ette ehkä tajunneet tästä mitään? Ei se mitään! Sillä tässä ei ole suinkaan puhuttu yksinomaan voitosta taudin suhteen vaan samalla myös itsensä vapauttamisesta korkeampien päämäärien eteen ja sen myötä kaikki ne turhanpäiväiset huonon itsetunnon tuomat negatiivisuuden kierteet katkeavat. Asioissa alkaa olla taas järkeä. Yhteishenki voittaa kinaamishalut ja saa kokea jotakin todellista. Tapahtuu henkinen muutos, kasvaminen, ja taatun hyvään suuntaan. Se näköalaton ja kapea-alainen vanha persoona jää tuonne jonnekin mutta sitä on itse haluttava. Jokaisen on ensin vannottava oma valansa, oma sotatanssinsa ja initaationsa suppeasta pojasta täysmieheksi. Ihan itsestään se ei tule vaan on otettava uskonaskel.

Ehkä te ymmärrätte tästä palasia sieltä täältä? Tunnetusti olen aikas omaperäinen tyyppi eikä kaikkea tarvitse ymmärtää sillä ne ovat minäkohtaisia asioita. mutta osaatte kyllä vaistota ja se on hyvä se.

Jukkis





Gravatar
Matti maalta
Miten Marinin hallitus on hoitanut pandemiakriisiä?
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mlhie2/avoin-kirje-paaministeri-sanna-marinille/
Huh-huh!

Gravatar
Matti maalta
Yllämainittu lainau on Lasse Lehtisen puheevuorosta. "https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lasselehtonen/ei-suojavarusteita-ei-toimintaa/ Toimii Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina.
Entä Marinin ja hallituksen lausumat Suomen varautumisesta hyvin pandemiaan?
Silkkaa valetta!


Gravatar
Matti maalta
"Suomen hallitus on pandemian alusta lähtien korostanut Suomen hyvää varautumista kriisitilanteisiin. Käytännön tasolla kutenkin suojavarusteiden puute muodostui jo kahden pandemiaviikon jälkeen niin suureksi ongelmaksi, että valtion varmuusvarastojen ovet jouduttiin avaamaan varusteiden toimittamiseksi sairaaloille. Varmuusvarastoista toimitetut määrät ovat osoittautuneet melko pieniksi tarpeeseen nähden, eikä suojavarusteita tosiasiassa ole kovin paljoa riittänyt yliopistosairaaloiden ulkopuolelle. Julkisuuteen on myös raportoitu suojavarusteiden laatuongelmista, sillä sekä valtion varmuusvarastoihin varastoidut, että sairaanhoitopiireihin sikainfluenssaepidemian jälkeen hankitut hengityssuojaimet olivat päässeet vanhentumaan. VTT:n testausten mukaan suojaimet kuitenkin kelpaavat käyttöön. ...
Ennakoidun 4-6 kuukauden kestoisen epidemian ajaksi tarvittaisiin tuolle henkilöstölle ainakin 120-180 milj. kirurgista maskia."

Gravatar
Juhnu
Ihan hyvä, jos kaikki kokisivat asian näin. Itsestä vain tuntuu, että pelolla tässä ihmisiä ohjaillaan. On aivan uskomatonta miten ihmiset tottelevat esim. kassan edessä olevia jonotuspaikka merkkejä. Jotenkin tässä alkaa hahmottumaan se perimmäinen syy, miksi täältä myydään kansallisomaisuutta yms. Voitto viruksesta paremmin kuin muissa maissa, pitäisi sitten osata hyödyntää niin, että se vahvistaa kansallista identiteettiämme. Lehdistö varmaan tulee tämänkin pilaamaan. Tässä olisi kuitenkin nyt henkisen kasvamisen mahdollisuudet muiden kansakuntien tasolle.
Piilota kommentointilomake