Tänään taas soditaan sillä nyt tulee taas niitä pakollisia sotajuttuja. Puhutaan - lähinnä amerikkalaisten - strategisista pommikoneista ja niiden vaikutuksista. Mitä olen asiaa tutkinut, niin vaikka niiden tuhovoima onkin melkoinen, mikään ratkaiseva ase se ei sentään ole. Pommikoneet aselajina on todellisuudessa hyvinkin heikkolaatuinen.


On ollut mielenkiintoista tutkiskella toisen maailmansodan mattopommituksia. Alkujaanhan Saksaa pommitti vuosina 1940-1942 yksinomaan englantilaiset. Ymmärrettävästi vain öisin, koska päivänvalossa ei Valtakunnan katolle ollut mitään asiaa. Mitään kovin kummoista jälkeä britit eivät saaneet. Ennen "gee" tutkaohjausjärjestelmää pommituskoneet vain haahuilivat pilkkopimeässä etsien edes jotakin kaupungin näköistä. Tilastollisesti - ja tämä on myöhemmin todistettu - keskimäärin kolme pommia osui kahdeksan kilometrin säteelle kohteesta. Kun Sir Arthur Harris, joka vastasi pommituskoneista ja niiden kohteista, päätti tuhota Berliinin ja pakottaa natsi-Saksa rauhaan, ei tulos ollut kummoinen. Ensimmäinen pommitus ja ainoa kuolinuhri tuli, kun pommi osui Berliinin ulkopuolella olevaan huvimajaan. Toisessa pommituksessa yksi pommi sentään osui rautatieasemalle ja tappoi kymmenkunta ihmistä. Niiden pelotevaikutus oli niin olematon, että edes Hitler - joka muuten oli tarkka turvallisuudestaan - ei katsonut aiheelliseksi mennä pommisuojaan.

Nyt tiedämme että brittiläiset liikkuivat taivaalla liian hajanaisesti ja pienin muodostelmin. Pahin skandaali oli kuitenkin edessä. Eräässä kokouksessa lipsahti ohimennen suusta, että brittien pommit eivät vastanneet polttovaikutukseltaan saksalaisten vastaavia. Britit olivat tutkineet saksalaisten pommeja jo vuoden 1940 Blitzistä, eli Lontoon pommituksista alkaen, ja huomanneet sen sisältävän enemmän fosforia kuin mitä britit käyttivät. Tieto tästä tuli kuitenkin englantilaisiin pommitehtaisiin vasta alkuvuodesta 1943, ja sekin vain tuon ohikiitävän lauseen tuottamana. Churchillin tiedetään olleen tästä skandaalista kauhuissaan.

Mosquito
Brittiläinen Moaquito oli kenties toisen maailmansodan paras syöksypommittaja. Se oli niin nopea ja ketterä, että saksalaiset torjuntahävittäjät saivat siitä niskalenkin vasta suihkukoneiden ilmestyttyä Saksan sotataivaalle. Puurakenteisena se näkyi tutkassakin heikosti. Tätä taustaa vasten on eriskummallista, etteivät englantilaiset koskaan käyttäneet sitä keskitetysti vaan pelkkiin yksilötason häirikköhyökkäyksiin.

Tilannehan muuttui vuonna 1943 kun amerikkalaiset pommikoneet tulivat. Amerikkalaiset valmistivat niitä peräti 5000 kpl kuukaudessa, joten Saksassa oli syytäkin olla huolissaan. Vaikka saksalaishävittäjät saivatkin kunnon ilmavoittoja silloin tällöin, oli selvää että saksalaisten hävittäjätuotanto ei pysynyt perässä, ja asiaa vaikeutti alivoiman lisäksi virheelliset painopisteet ja Luftwaffen sekavat strategiat, joita Hitler vielä pahensi sekaantumalla niihin. Yhtäkaikki, siitä eteenpäin saksalaiskaupungit muuttuivat polttorovioiksi ja aamusella ei muuta ollut jäljellä kuin iso soraläjä ja kaksi miljoonaa kuolonuhria.

Junkers 88
Moasquiton saksalaisversio Ju 88. Sen kohtaloksi muodostui sen ollessa liian hyvä. Sitä käytettiin kevytpommittajana, saatto- tai yöhävittäjänä, torpedokoneena, tiedustelukoneena ja panssarintorjuntakoneena. Lopulta Ju 88 oli hajautettu pitkin sotakenttää omiin tarkoituksiinsa, että alkupräiseen tarkoitukseensa, keskiraskaaksi pommittajaksi sitä ei riittänyt.

Järisyttävin pommitus tapahtui hellekesänä 1943 kun Hampuria pommitettiin niin massiivisesti palopommein, että niiden synnyttämä kuumuus aikaansai palomyrskyn, jota ei voinut selittää kuin meteorologisena ilmiönä. Jättimäinen tulitornado jonka imuun lensivät niin puiston puut, kuin ihmisetkin ja lopulta se imi kaiken hapenkin ympäriltään.

Siltikin, vaikka koko Saksa pommitettiin maantasalle, ei se ratkaissut sotaa millään lailla. Saksalaisten moraali ei luhistunut missään kohtaa, eikä sillä ollut sotateollisuuteen mitään vaikutusta, vaikka sen ajateltiin Saksan kaatavan. Siinä missä vuonna 1940 esim Saksan hävittäjätuotanto oli n. 400 konetta, keskellä kiivainta pommitusaaltoa, jossa pääkohteena olivat lentokonetehtaat, tarmokas varusteluministeri Speer ylläpiti 2500-3000 hävittäjän tuotantoa. Pommitus vaikutti negatiivisesti myös koko sodan kulkuun. Länsiliittoutuneet olisivat voineet tehdä maihinnousun mannereurooppaan jo 1943 mutta usko pommituskoneiden mahtiin siirsi sitä vuodella - ja samalla pidensi sotaakin vuodella. Tältä kantilta katsoen koko strateginen pommitus oli virhearvio.

Paremmin ei mennyt Tyynenmeren rintamalla jossa vallitseva strategia oli päästä pommittamaan Japania. Stalin ei suostunut päästämään amerikkalaisia Vladivostokiin joten amerikkalaisten ei auttanut kuin ryhtyä verisiin Iwo Jiman ja Okinawan taisteluihin, jotta pommikoneiden vaatima etäisyys saavutettaisiin. Vaikka japanilaiset kaupiungit olivat herkästi syttyvää puuta ja asujaimisto tiheää, eikä ilmatorjunnasta ollut tietoakaan, ei näillä mattopommituksilla ollut mitään tehoa japanilaisten sodankäyntihaluihin. Murtuminen tapahtui vasta atomipommien tuhotessa Hiroshiman ja Nagasakin.

Pommikoneet eivät toisessa maailmansodassa lunastaneet niitä lupauksia, joita siltä odotettiin. Teoriassa niiden olisi pitänyt. Sillä kun rintamalla iskee, iskee myös siellä missä vihollinen on vahvin. Vihollinen tarvitsee myös materiaalia; aseita, ammuksia sun muuta ja iskiessään tehtaisiin jossa näitä tuotetaan, isketään myös vihollisen heikompaan kohtaan ja sen pitäisi tehdä vihollinen kädettömäksi. Teoria on siis pätevä, mutta käytännössä se ei toiminut. Voidaan sanoa että ilman tätä ajattelutapaa, toinen maailmansota olisi voinut päättyä euroopassa jo keväällä 1944.

HE 177
Ainoa raskas pommikone jonka saksalaiset onnistuivat kehittämään oli HE 177. Sen historia on synkkää luettavaa, sillä rintamalle asti se ei juurikaan enää ehtinyt. Koneen rakennushistoria ilmentää niitä vikoja joissa Luftwaffe piehtaroi koko sodan ajan.


Amerikkalaiset eivät koskaan luopuneet tästä strategiasta. Korean sodassa iskivät amerikkalaiset pommikoneet täydellä voimalla yllättäen pohjoiskorealaisiin kaupunkeihin ja tuloksena oli likemmäs kaksi miljoonaa kuollutta pohjoiskorealaista, jotka eivät ehtineet edes sängyistään nousta. Siltikin tämäkin jäi ilman vaikutusta.

Vietnamin sota ja kuulut Hanoin joulupommitukset ovat jääneet historiaan siinä, että mitä taktisesti voitettiin pommittamalla pohjoisvietnamia, se strategiassa hävittiin. Näillä pommituksilla kun ei ollut muuta päämäärää kun saada pohjoisvietnamilaiset rauhanneuvotteluihin, joihin he toki tulivat, koska Nixon tällöin lopetti pommitukset, mutta mitään tuloksia näissä neuvotteluissa ei koskaan saatu. Pohjoisvietnamin pommituksissa on nähtävissä epämääräinen poliittinen tavoite, joka leimasi myös Lontoon pommituksia 1940, ja joka ei voinut johtaa kuin epäonnistumiseen liian epämääräisten tavoitteidensa takia. Itse asiassa nämä pommitukset aiheuttivat niin maailmalla kuin itse amerikassakin vastalauseiden aallon, että vaikuttivat siihen, että amerikkalaiset lopulta lähtivät Vietnamista häntä koipien välissä.

Strategiset pommitukset on viimeksi nähty Syyrian sodassa jossa mattopommitus ei millään lailla vaikuttanut maassa sotivien joukkojen asemiin.

Vaakapommittajat eivät ole ratkaisseet mitään kun sen sijaan syöksypommitus on aina osoittanut tehokkuutensa. Stukilla hyökkääminen Varsovaan tai Belgradiin pakottivat puolalaiset ja jugoslaavit antautumaan. Syöksy- tai pikemmin tarkkuuspommituksilla on aina saavutettu tuloksia, saatu teollisuus tuhottua ja aiheutettua kauhua siviiliväestön moraaliin. Picasson kuulu maalaus Guernica käsittelee nimenomaan syöksypommitusta. Itse asiassa se on ollut tehotaktiikka ihan viime päiviin asti. Kun venäläiset alkoivat pommittamaan Syyriaa - ja lensivät 3000 pommituslentoa päivässä - pitivät he vaarin, että käyttivät pelkkää tarkkuuspommitusta, joka johtikin ISIS-järjestön tuhoon vain muutamassa kuukaudessa. Aivan samalla tavalla tarkkuuspommitus eli pelkillä hävittäjillä ja ohjuksilla tehdyt iskut pieniin tarkoin valittuihin kohteisiin, pani Serbian antautumaan 90-luvun jugoslavian sodassa.

Kun asiaa ajattelee tältä kannalta, Luftwaffen kenraalieversti Ernst Udet oli syynä siihen, että Saksalla ei toisessa maailmansodassa ollut yhtäkään raskasta pommittajaa. HE-177 joka oli kehitteillä, piti Udetin mielestä toimia yhtälailla vaaka- kuin syöksypomittajana, ja tämä vaade siirsi sen valmistumista kohtalokkaasti. Oli selvää ettei raskasta pommikonetta voi panna syöksypommitukseen edes teoriassa, sillä jo sen massa estää sitä palaamasta vaakatasoon. Vaikka koko ajatus olikin järjenvastainen, oli Udet periaatteessa oikeassa syöksypommituksen eduista suhteessa vaakapommittajiin. HE 177 koitui myös Udetin kohtaloksi. Hänen epäonnistuttuaan tämän koneen kehittämisessä, hän päätyi itsemurhaan.

Pommikoneilla on toki muutama etunsakin, kuten se, että niiden lentosäde on pitkä, ja että niissä on tuhovoimaa aivan eri kantissa kuin hävittäjässä, mutta sen strategiset puutteet ovat selvät. Luulen että tämä on amerikassa kylläkin ymmärretty ja sitä on yritetty ratkaista. Yksi tapa on ollut kehittää ns. älypommeja, joka tarjoaisi syöksypommituksen edut mutta pommikoneen tuhovoiman. Niitä nähtiin jo Vietnamin sodassa kun ensin pudotettiin pommeja, jotka muistuttivat ulkonäkönsä puolesta kasveja, ja joissa oli radiolähtin sisällä, ja joiden piti ohjata radio-ohjatut pommit sinne missä piippaa. Ovelat vietnamilaiset löysivät nämä lähettimet ja siirsivät ne kauas asutuksista, jolloin koko jutusta tuli fiasko. Myös Persianlahden sodassa hyödynnettiin itse kohteeseensa osuvia lentopommeja, mutta ne olivat niin prototyyppiasteella, että tuntuivat osuvan enemmänkin kouluihin ja sairaaloihin, kuin siltoihin ja tehtaisiin.

Yhteenvetona pommituskoneista voidaan sanoa, että ne ovat osoittautuneet joka sodassa pettymykseksi, ja ovat ainakin tällä hetkellä aselajina puhtaita dinosauruksia. Sen sijaan hävittäjäkone ohjuksineen tai pienine pommeineen on edelleen ylivertainen ase.

Jukkis
Gravatar
KimmoK
Tämä kuvaa hyvin härdelliä syyriassa.

"Omar Rifai— former ISIS member involved in assassinations of rebel fighters in Daraa— was killed fighting for regime in Nayrab. " https://t.co/xV08E7AdjD

Tappaminen on pääasia. Assadille kelpaa hyvin entiset ISIS jäsenet.

Gravatar
KimmoK
Samalla voi miettiä missä määrin ISIS on ollut Assadin hyödyllinen idiootti.
ISIS taistelijat on koko ajan taistelleet Syyrian oppositiota vastaan. Nyt kun ISIS:lle ei ole erillisenä toimijana tilaa (kiitos länsiliittouman), murhaajat on voitu integroida Assadin armeijaan?

Gravatar
KimmoK
Tuolla myös videoklippejä pommituksista:
https://www.nytimes.com/2019/11/14/world/middleeast/russia-syria-hospital-bombing.html

"UN Secretary General Antonio Guterres announced Friday he is setting up an internal investigation into the bombing of hospitals in Syria which had previously flagged their coordinates to avoid air strikes."
https://www.france24.com/en/20190913-un-setting-up-group-to-investigate-syria-hospital-bombings

Onneksi länsiliittouma hoiti ISIS:n. Ryssät keskittyy muiden tappamiseen, non-stop.

Gravatar
KimmoK
Sitten koulut.
"until now 5 schools and two kindergarten direct targeted in #Assad/#Russia airstrikes on the city of #Idlib. At least two teachers were killed and 7 heavy wounded. The number of wounded children is unclear."

Gravatar
KimmoK
> Kun venäläiset alkoivat pommittamaan Syyriaa - ja lensivät 3000 pommituslentoa päivässä - pitivät he vaarin, että käyttivät pelkkää tarkkuuspommitusta,

Pommittivat kokonaisia kaupunginosia täysin sileiksi.
Kuvista nähtiin että suurin osa pommeista oli ihan jotain muuta kuin tarkkuuspommeja.
Vähäiset tarkkuuspommit käytettiin sairaaloiden tuhoamiseen.

> joka johtikin ISIS-järjestön tuhoon vain muutamassa kuukaudessa

Höpö höpö.
Erittäin harvoin Venäjän koneet lensivät alueille jotka oli ISIS taistelijoiden hallinnassa.
Venäjä keskittyi "kapinallisalueiden" ja heitä tukevan kansan pommittamiseen.

Gravatar
jukkis
Minä muistan kanssa tuon sairaalan pommittamisen. Läntiset viestimet vain unohtivat kertoa että se oli ollut tyhjillään jo yli vuoden. Toisaalta silloin elettiin läntisissä medioissa ihan avoimesti ISIS-vetoista "whitehelmet" aikakautta jossa kompattiin ISIStä pahalta Venäjältä minkä kerettiin. Taisi John Kerry tehdä Putinin luokse kumarrusmatkankin jossa aneli säästämään ISIS-terroristit. Ymmärtäähän tuon kun se alkujaankin oli amerikkalaisten ja saudien yhteisluomus. Sitä ei sentään uutisissa kerrottu että kun näiden raakalaisten kaupunki vallattiin, löytyi isiksen bunkkerista amerikkalainen yhteysupseeri. Muuten niiden puolesta kyllä nyyhkittiin kaikenlaisten bana-tyttösten avustuksella. Jos joku muistaa tämän tyttöparan pommien alta ja jota kuvattiin Turkin puolella kaiken aikaa.
Gravatar
KimmoK
>Minä muistan kanssa tuon sairaalan pommittamisen. Läntiset viestimet vain unohtivat kertoa että se oli ollut tyhjillään jo yli vuoden.

Älä höpäjä. venäjä on pommittanut satakunta sairaalaa maan tasalle. Joidenkin sairaaloiden valvontakameroista nähdään että se on normikäytössä iskun osuessa.
On myös todettu että kun suojeltavan sairaalan koordinaatit annetaan Venäjälle, Venäjä pommittaa sen.

Gravatar
KimmoK
Muutamia esimerkkejä:
https://www.nytimes.com/2019/10/13/world/middleeast/russia-bombing-syrian-hospitals.html

https://en.wikipedia.org/wiki/Russian–Syrian_hospital_bombing_campaign

Mikä on Jukkiksen tarve jatkaa venäläisten murhaajien puolustamista?

Gravatar
jukkis
"Mikä on Jukkiksen tarve jatkaa venäläisten murhaajien puolustamista?"

Tää on hyvä kysymys ja ilolla vastaan. Minä kun kattelin tuota ISIS -järjestöä siellä syyriassa kun hukutti ihmisiä uima-altaisiin, heitteli niitä katoilta ja poltteli elävältä ja sit vielä kävi euroopassakin riehumassa pommeineen, puukkoineen ja aseineen, niin mun mielestä on vaan hyvä että joku niitä poistelee ravintoketjusta. Ja kun kerran muista siihen ei ollut - länsimaathan oli niitten ylimpiä kavereita - niin hyvä että ees venäläiset. Esitänkin vastakysymyksen: mikä tossa ISIS-terroristeissa niin kiehtoo että tuntee tarvetta suorastaan närkästyä niitten puolesta ja voivotella niiden jäämistä pommimaton alle? Kimmo ilmeisesti vihaa venäläisiä niin paljon, että soisi jopa kalifaatin syntyneen pysyvästi lähi-itään josta voi sitten tehdä terrori-iskuja pitkin eurooppaa...?

Gravatar
KimmoK
Venäjä ei ole mainittavasti taistellut ISIS:ä vastaan.

Venäjä pommittaa tavallista syyrian kansaa.

Piilota kommentointilomake