Periaatteessa susien metsästämisessä ei olisi mitään keskustelemista. Lähes kaikkia eläimiä ammutaan jossain määrin joten miksi ei sitten susiakin? Vaan kun ongelmana näissä jutuissa on, että kyse ei ole vielä kertaakaan ollut metsästämisestä vaan tietoisesta hankkeesta ajaa suurnisäkäs sukupuuttoon. Tämähän se on se ongelman ydin.
Uskoakseni lähes itsekukin ymmärtää ehdotuksen pöyristyttävyyden. Se on vähän sama kuin ehdottaisi että kaikki maamme saimaannorpat kalautetaan hengiltä jotta verkkokalastajat saavat kalastella rauhassa. tai että afrikasta ammutaan kaikki kirahvit ettei ne tallo paikallisten jamssipeltoja. Tai aasiasta voidaan ampua sukupuuttoon tiikerit koska ne voi olla ihmiselle vaarallisia. Emme varmaan uskoisi korviamme kun kuulisimme moista mutta jostain syystä susikeskustelun märkä uni on poistaa kokonainen eläinlaji ikuiselle mananmajoille.
Perusteeksi käytetään varsin usein sen uhkaa ihmiselle, mutta tämä on ollut koko ajan kestämätön agrumentti. Ihmiselle vaarattomampaa eläintä kun tuskin onkaan. Se ainoa tapaus Turussa 1800-luvun alussa juontui siitä, että peto oli koiran ja suden risteytys eli ns. koirasusi – sekasikiö jonka vaarallisuutta ei parane epäillä. Muuten ainoat tapaukset maailmalla tuntuvat liittyvän ihmisen yritykseen kesyttää susi lemmikiksi – ja huonostihan niissä yleensä käy, paitsi Mustanaamiolle jonka vuoristosusi Devil on mustiksen uskollinen kumppani.
Tietenkin on hyväksyttävä että ihmisen geenistössä on alitajuinen pelko sutta kohtaan, joka periytyy ilmeisesti pleistoseenikauden hirviösusista, lajista joka on kadonnut sukupuuttoon jo viisitoistatuhatta vuotta sitten – onneksemme. Pelko itää silti perimässä. Samasta syystä jotkut eivät muuten voi sietää kotikissoja ja syykin tiedetään. Kissa on varastanut puolustusmekanisminsa käärmeeltä ja omaa sahalaitaisen kuvioinnin selässään, sihisee ärsytettynä ja osaa huojuttaa käärmemäisesti häntäänsä. Jos siis alitajuisesti pelkää käärmeitä, pelkää suurella todennäköisyydellä myös kissoja.
Susien uhkaa on korostettu takavuosina paljonkin maaseutujen koululaisten kotimatkalla.Nämä pikku punahilkat eivät aavistakaan että metsänreunasta heitä tuijottaa nälkäinen susi kunnoton. Tassunjälkiä nähtiinkin tämän tästä kouluteiden varsilla. Syykin oli selvä. Kunnat saivat valtiolta avustuksia koululyyteihin jos kykenivät näyttämään susiuhkaa pitäjässä. Ei siis ihme että yksi jos toinen kunnanjohtaja pisti saksanpaimenkoiransa tassuttelemaan hangessa ennen budjettihakemuksia. Kun koulukyydit joutuivat sittemmin valtionleikkuriin, susijäljet hävisivät samoin tein, kun niille ei enää ollut ekonomista tarvetta.
Tässä paljonpuhuvassa selfiessä kunnanjohtaja (kuvassa koulutaksin ratissa) yrittää perustella miksi valtion on korvattava kaikki kunnan koululaiskyydit.
Sitähän ei voi kiistää etteivätkö susilaumat verottaisi lapin poroja tämän tästä. Aikanaan se oli kovakin riesa kunnes Kittilän nimismies teki kummallisen havainnon; sudet tuntuvat ensin valitsevan poron jolla on juuri tietynlainen korvamerkki mikä on vähän mystistäkin. Väkisinhän siinä poliisinaivot ajattelee että lihat on syöty tai myyty pimeästi ja pantu perään petoeläinkorvaus valtiolle. Kun poliisit sitten alkoivat kunnolla nuuskimaan mihin se poro nyt sitten kuolikaan, niin yllättävästi petovahingot putosivat minimiin. Ilmeisesti poronomistajat eivät halunneet viedä juttuaan käryämiseen asti.
Nykyisin on vielä muotia keuhkota miten sudet tunkevat pihapiiriin. Tämä on varmasti tottakin. Jokainen jolla on tönö maaseudulla voi olla suht varma että hänen tiluksiensa kautta oikoo suurin piirtein koko metsänväki. Siitä kulkee niin mäyrä, peura, ilves, joskus harvoin karhukin ja väliin kokonainen hirvilauma. Tottakai joku susikin siitä kulkee kun ei muualta päässe mutta eteenpäin tekee mieli. Tällöin alkaa huuto susien tunkemisesta pihapiiriin ja vaaditaan metsästyslupaa. Kokemus on opettanut että kun tälläinen lupa annetaan yhdelle sudelle, tupataan kaatamaan sitten tämän yhden luvan varjolla parikin susilaumaa.
Ymmärtäähän sen että se aiheuttaa pelkoa kun sudet tunkevat pihapiiriin.
Asiallisesti ottaen susi taitaa olla konkreettinen uhka ainoastaan koirille ja niistäkin vain niille, jotka juoksevat vapaana metsässä, yleensä metsämiehen mukana. Tämäkin tuntuu kovasti rajoittuvan tuonne itäsuomen puolelle.
Loppukaneettina kumminkin totean että pääosin susikeskustelu – jota olen seurannut jo pitkään – on enää parin pahanilkisen ihmisen horinaa, joka saa nettimaailmassa yhä vähemmän ymmärrystä osakseen. Eikä puhdasveristä sukupuuttoon lahtaamisen vaadetta ole enää nähnyt aikaan, joka kenties kielii orastavasta sivistyksestä mutten menisi vetoa lyömään.
Jukkis