Presidentivaalia pukkaa ja ehdokkaat suurin piirtein selvillä. Huonolta näyttää jos minulta kysytään. Tehdäänpä läpilistaus niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Itse asiassa menee vieläkin huonommaksi.
Mika Aaltola
Mika Aaltola on näiden vaalien se musta hevonen. Paljon kehuttu ja paljon selkääntaputeltu asiantuntija Ukrainansodan tiimoilta joka kuin varkain putkahti julkisuuteen. Esiintyi itsevarmana, pitkänä, tummana ja komeana ja juuri sitä osastoa joka kuuluu ns. kaupungin tavoiteltuimpien poikamiesten kastiin. Ainoa vaan että pelkällä charmilla ei pitkälle ratsasteta. Parhainkin kuuluisuus lakastuu ja kasvot kuluvat tentissä että varsinaisena uurnapäivänä ei ole enää mitään nostetta. Jossain määrin hajauttaa oikeston ääniä sillä on varmasti parempi kuin muut oikeistoehdokkaat. Äänisaalis jää 5% ja masentuu pitkiksi ajoiksi sillä tällä hetkellä kuvittelee itsestään liikoja selkääntaputtelijoiden vuoksi.
Aleksander Stubb
Stubb vain putkahti jostain. Ulkosuomalainen joka on kerran näyttäytynyt ministerinä ja sittemmin pätkähallituksen pääministerinä. Onnistui silloin romauttamaan Kokoomuksen muuten niin varmantuntuisen kannatuksen vain muutamassa kuukaudessa. Lähinnä seikkailupolitiikalla ja muutenkin holtittomuudella ja ainoa anti jäi selfie-kuvien tasolle. Lopulta Kokoomus kamppasi hänet itse ennen suurempaa vahinkoa ja ajoi takaisin maanpakoon. Se että hän on ehdolla, on jokin Orpon ja Stubbin kahdenvälinen diili. Mitään saumaa ei hänellä ole mihinkään mutta sentään parempi kuin monet muut. Lisäksi taitaa olla jopa Aaltolaa komeampi ?
Olli Rehn
Olli Rehn on aivan pahnanpohjimmainen. Tasapaksu, väritön, mauton ja mitäänsanomaton pankkimies josta on pitkään povattu Keskustan presidenttiehdokasta. Kukaan hänestä ikinä kuullutkaan. Hän on puhtaasti vaalien täytekamaa ja tarvittaessa korvattavissa puupatsaalla. Rehnin tärkein etu on, että hänellä on lyhyt ja iskevä nimi joka jää helpolla mieleen. Siitä tuleekin hänen pysyvin meriittinsä ja hyvällä lykyllä saattaa olla ristikontekijöiden vakinimi siellä Etnan, Akaan ja Ohion seassa.
Jutta Urpilainen
Sitten on tämä Jutta Urpilainen joka tätänykyä on dinosaurusten heimoa joka oli pakko valita kun Sanna Matin sanoi jyrkän ein. Aikanaan valtiovarainministeri joka ei tiennyt taloudesta mitään, ja erosikin - omien sanojensa mukaan - koska joku opetti hänelle taloustieteen alkeita ja ymmärsi olleensa väärässä vuosikausien ajan. Noudatti kokoomuslaista leikkauspolitiikkaa jota kansa tuskin on unohtanut, ja yksi syy vuosikymmenen jatkuneeseen demarien alamäkeen. Nätti edelleen joka meriitti ja jossain määrin sanavalmis joten saattaa hyvinkin selvitä ykköskierroksen kalkkiviivoille mutta tuskin sen pidemmälle.
Jussi Halla-aho
Halla-ahokin on pelissä mukana. Kaikkien rasistien kruunaamaton ylipappi mutta sehän on vain sulka hattuun. Oman elämänsä hannuhanhi jolta tuntuu aina onnistuvan kaikki ja melko varma kakkoskierrokselle. Ulkonäöllisesti kelmeää ja limaista pervertikkoa muistuttava, ulosanti hapuilevaa ja viivyttelevää ja hahmona niin ohut kuin olla ja voi. Se tuskin tahtia hidastaa. Oma henkilökohtainen inhokkini mutta pakko tunnustaa että merkityksellisin hahmo 2000-luvun politiikassa. Mikäli pääsisi presidentiksi asti, rasismitausta sulkisi Suomen kaikki ovet ulkomaille ja kutsuja satelisi tasan kerran Ruotsiin ja kahdesti Viroon koska maiden diplomaattiset protokollat näin vaativat. Saksaan ja USAhan ei koskaan. Muiden maiden karastama hylkiö ja ulkomaiden medioilla olisi paljon iloa kääntäessään Scriptan tekstejä. Putinkin huomauttaisi että Suomessa ovat natsit vallassa.
Pekka Haavisto
Varma voittaja on tietenkin Pekka Haavisto. Kylkiäisenä maanäidiksi tulee se guatemalainen kampaaja josta tulee väistämättä median lellikki, sillä tuntuu olevan vähän hassunhauska kaveri. Haavistolla on jo voitto taskussaan kun katselee muita ehdokkaita. Hänen ei tarvitse kuin olla mokaamatta ja siinä kaikki. Arvattavasti muut ehdokkaat tulevat kompuroimaan skandaalista toiseen jahka likainen peli käynnistyy. Voi sanoa että vaalit on jo nyt taputeltu pelkillä ehdokasasetteleluilla.
Jukkis