Kiistatta tuo Myyrmäen postinkantajan surma on koskettanut jollain lailla. Varmasti siksi että kun yöaikaan itsekin liikkuu samoissa hommissa, on uhka yhtäläinen. Eikä siitä muutamaa viikkoa enempää olekaan kun jouduin kahden humalaisen roikaleen piirittämäksi ja siinä ja siinä ettei käynyt kalpaten ittellenikin.
Sinänsä en ollut huolissani että kaksi itteeni pidempää kännistä jätkää pyörittää nyrkkiä nenäni alla. Kuten saatatte taustoista tietää, on ollut aikanaan kunnia palvella miesten asuntolassa yövaksina ja siinä vuosien saatolla ovella koki kaikenlaista ikävää. Työnantaja silloin koulutti meidät vahtimestarit kalliilla rahalla "aggressiivisen ihmisen kohtaamisesta" ja olen niitä kursseja käynyt useammankin. Ei niissä mitään kunf-fua opeteta jos niin luulette vaan sitä, miten turpavärkillä mennään niin, ettei karatea tarvita ensinkään. Enkä minä silloinkaan sen sanottavasti huolissani ollut. Tiesin tarkkaan mikä on ruumiinasento, ilmeet, eleet ja mitä tulee suusta että se kuulostaa joka kerran entistä aseistariisuvammalta.
Helsingissä näitä on totuttu näkemään mutta myös Tampere on muuttunut yöaikaan, ja erityisesti viikonloppuisin harvinaisen ikäväksi paikaksi. Osaksi siksi että se on kasvanut niin isoksi että siellä alkaa olla tätä suurkaupungin urbaania sykettä nuorisojengeineen kaikkineen. Päivittäin näistä saa lukea aamulehdestä kun joku onneton on ollut liikkeellä väärään aikaan väärässä paikassa. Kuka ryöstetään ja kuka mukiloidaan muuten vaan. Tätä ei muuten ollut vielä koronapandemian alkaessa vaan on vasta nyt alkamaan nostamaan päätään.
Se kai johtuu tilastoista. Korona-aikana katuväkivalta putosi melkein nollaan ja kapakkatappelut putosi muhkeat 77% kun kapakat oli pääosin kiinni eikä ollut syytä mennä jonottamaan aamuyöstä grillille verensokeri alhaalla ja laskuhumalassa, eli siinä tutussa rähinäkännissä. Huumeidenkäyttäjätkin, jotka nykyisin muodostavat päihdenuoristosta leijonaosan, he pysyttelivät kämpissään. Mistä me päästään siihen että sain itsekin sietää koko talvenmitalta yläpuolellani olevaa huumeluukkua jossa porukkaa ramppasi ympäri vuorokauden ja se torvelo soitteli stereoita mihin kellonaikaan hyvänsä. Tuli se häätö sieltä onneksi, joskin remonttimelu siihen perään sillä kaveri oli sen lyöny ihan pirstaleiksi.
Vaan se tilasto. Tilastojen mukaan väkivalta on nousemassa koronaa edeltävälle tasolle ja kun näin tapahtuu, nousu on nopea ja raju, suoranaista ylämäkeä. Se näkyy ja kuuluu. On kuin yllättäin kaikki alkaisivat rähistä ja ryöstellä toistensa kännyköitä aina kenkiä myöten. Varmasti asiaan vaikuttaa pimeä ja vittumainen marraskuukin, joka ei tee kenestäkään seesteistä.
Loppujenlopuksi lehdenjakajat on ilosia ihmisiä joilta tuo ilo heijastuu aina kasvoilta
Ei tämä silti mikään uusi ja ennenkokematon ilmiö ole. Itse olin nuori 1980-luvulla joka on jäänyt miesmuistiin nuorisoväkivallan ja ilkivallan vuosikymmenenä. Sen mittasuhteita ei voi edes ymmärtää nykypäivästä käsin. Ei ollut nuorisolle hyväksi asustella ankeissa lähiöissä harmaiden elementtitalojen varjossa ja käydä yläastetta, jota johdettiin kuin jotakin valtionvirastoa. Nuoriso oli turhautunut ja jotakin ajasta kertoo että siihen aikaan kouluilla piisasi valistajia puhumassa päähänpotkimisen vaarallisuudesta. Sen ilmiön muuten lopetti Nokian puhelimet joka avasi portin itseilmaisulle. Sitten tuli Playstation ja lopulta 90-luvun lopulla tietokoneet. Ilmassa alkoi olla jotakin tyystin uutta ja odottavaa. Vanha junttius kaupunginosakähinöineen lakkasi eikä enää keräännytty jonnekin raatihuoneen kulmille nahistelemaan.
Tai on sekin sukupolvikysymys. Oma 1980-luvun sukupolveni näki mitä yksin pilvi teki edelliselle sukupolvelle kun päät pehmeni. Aivonsa polttaneita lähes jo hampaattomia hippejä halveksittiin ja pilveen suhtauduttiin tämän vuoksi kielteisesti. Sitten tuli ysäripolvet amfetamiineineen ja kun douppasivat ja rappeutuivat muutaman vuoden, milleniaaniset sukupolvet näkivät mihin se johtaa pitkässä juoksussa, ja olivat paljon straittarimpaa porukkaa. Kun he sitten tulivat teineiksi ja lopulta nuoriksi vanhemmiksi, seuraava sukupolvi piti niitä tiukkapipoina ja kuin uhmalla aloitti huumeet. Seuraava sukupolvi sitten ne taas kieltää itseltään kun näkee mihin ne johtaa jne. Nyt on taas vallalla huumemyönteinen nuorisopolvi ja arvattavasti seuraava niihin taas suhtautuu nihkeästi. Se on sellaista vuoristorataa.
Vaan mennäänpä itse pääruokaan eli tapettuun lehdenjakajaan. Kuuleman mukaan vieläpä nuori tyttö joka koskettaa vieläkin enemmän. En minä osaa neuvoa mitä tehdä kun ilmaantuu joku hullu joka jo valmiiksi kanniskelee jotain itsetehtyä nyrkkirautaa johon hitsattu joku terävä veitsentapainen. Tappokaluhan se on ja tappamismielessä lienee ollut liikkeelläkin. Harkitusti ja tieten lähtenyt sellaisen kanssa kotoaan eikä ollut vaikea syyttäjän panna murhatuomiota tapon sijasta. Siinähän sitten istuu seuraavat 15-17 vuotta eikä nähdäkseni oikeiden konnien keskuudessa tuollaisia naistentappajia hyvällä katsota. Ehkä siinä on aikaa lause tai toinen millä rahoitella toista. Ei siihenkään mitään patenttia ole, on mentävä vaistolla kuten sellaisissa tilanteissa yleensäkin. Oli se lause mikä vaan, se on harkittava hyvin tarkkaan koska enempään ei aina ole aikaa. Tai ehkei ole aina aikaa sitäkään jos toiseen ei saa minkäänlaista kontaktia. Ilman kontaktia kun peli on aina menetetty ja sehän näitten hullujen kanssa vehtaamisessa se ongelma aina onkin.
Tarinan opetus on myös ennaltaehkäisyssä kun käy lehdenjakajaan kiinni. Postinkantaja on periaatteessa ollut virka vaikkei sitä ole nykyään. Jos viranhaltijaa lyö, se on sama kuin löisi poliisia ja silloin voi olla varma että tuomio tulee maksimaalisesti. Sama se olisi ollut minunkin kanssani. Jos ne kaipparit olisi tintanneet jotakuta äijää ne olis saanu siitä 800e sakot ja maksaneet tonnin korvaukset uhrille. Sikäli kun olisi jääneet edes kiinni sillä pikkujutut vaan kirjataan aikomattakaan niitä selvittää. Sen sijaan jos aamuyöstä tinttaa kaveria Postin työtakissa, se selvitetään. Silloin kaivetaan kaikki valvontakameroiden nauhat ja lyöjä huomaa piankin katsovansa itseään jostain iltasanomien sivuilta. "Poliisi etsii tätä miestä". Tuomio voi olla mitä vaan pikkusakosta ehdonalaiseen mutta yksi asia on varma: rosikseen ilmaantuu Postin lähettämä lakimies. Ne on kalliita äijiä jotka laskuttaa mitä vaan 30 000 - 50 000e väliltä ja hävinnyt osapuoli maksaa viulut. Niitten maksamisessa menee sitten vuosi jos toinenkin komeasti eikä piisaakaan. Ei kauheasti kannata tintata univormuista. Eikä yleensä ketään joka on asialla työnsä puolesta.
Ei minullakaan ole tilastoa paljonko lehdenjakajia oikeasti uhkaillaan ja paljonko joutuvat väkivallan kohteeksi ja inhottaviin tilanteisiin. Ilmeisesti kuitenkin jonkin verran. Yleensä ne on jotain hulluja joilla keittää. Talonasukkeja jotka saa siepin kun autolla ajetaan kerrostalon pihaan tms. Yhdessä koulutuksessa puhuttiin äijästä joka saapasteli Aamulehden asiakaspalveluun mesoamaan että oli jaettu ilmaisjakelua vaikka hänellä on mainoskielto. Sanoi tappavansa sen lehdenjakajan ja sen ilmoittaakseen oli tullut paikallekin. Moneen kertaan ne siltä kysyi onko se ihan tosissaan ja aina kun vastas myöntävästi, lopulta soitettiin ja sen vei poliisi. En tiedä mitä siitä eteenpäin mutta jos kyttiksellä toistaa samaa litaniaa sitkeästi, löytää ittensä nopeesti pitkästäniemestä kolmen vuorokauden vaarallisuusarvioinnista.
Jukkis