Kuvaukset takana. Alustan kertomalla proggiksesta tuottajan näkökulmasta. Tuottaja tarkoittaa sitä joka hommaa näyttelijät, kuvauspaikan, kuvauskaluston, rekvisiitan ja tietenkin myös evästä pöytään. Organisoi sanalla sanoen kaiken. Siis teoriassa. Oikeassa elämässä tuottajan kaikki aika menee ihmisten ongelmien vatvomiseen.


Ongelmilla tarkoitan että yleensä on tapana että näyttelijälle annetaan vuorosanansa ja hän ilmaantuu kuvauspaikalle omin neuvoin sovittuna aikana. Ihan näin yksinkertaista ei tämä(kään) proggis ollut.

Ennen H-hetkeä, siinä kolme päivää aiemmin on syytä panna kaikille asianosaisille muistutus että lauantaina starttaa. Silloin tulee se ensimmäinen viesti näyttelijäkaartin suunnasta että hänen työpaikallaan on sairaslomat kaataneet väkeä ja vaikka teoriassa on vapaapäivä, hänelle on nakitettu työvuoro. En tiedä uskoako enkä tiedä vieläkään. Yleensä kun ihmiset alkaa puhua työvuoroistaan se kielii että ovat katumapäällä, ja etsivät vain hyvää tekosyytä jäädä kotiin. Yhtä kaikki, se tietää sijaisnäyttelijän etsimistä. Sellainen kyllä on takataskussa, minähän osaan ennalta odottaa odottamatonta ja lähes ammattinäyttelijä jolle annoin pienen sivuroolin, nostan hänet keskiöön. Sitten on vielä itseni käyttämättä. Minunhan pitäisi olla vain kameran takana mutta koska olen kirjoittanut koko stoorin, osaan tietenkin kaikki vuorosanat ja hahmot ulkoa kuin vettä vaan.

Sitten alkaa toinenkin oireilla. Ensimmäiseksi heittäytyy perästävedettäväksi ja retuutettavaksi lapseksi toteamalla ettei ole autoa alla. En usko sanaakaan mutta lupaan hakea läheiseltä bussipysäkiltä. Ilmenee että jonkun työporukan mukana samaan aikaan pääsisi maksutta Särkänniemeen kahdeksi tunniksi ja aavistelen sen painavan vaakakupissa. Jos toinen on aivan haluton, kohteliain sanakääntein skippaan hänet itse kultaisella säännöllä; jos ihmisestä on vaikeuksia jo ennen kuvauksia, kuvauksissa on sitä varmasti. Paikan päälle ilmaantuu joku joka ei ole panostanut vaatteisiin tai opetellut yhtään vuorosanaa. Tässä kohtaa astun itse sijaisnäyttelijäksi. Kundi päätyy ikuisiksi ajoiksi mun mustalle listalle. Tosin en tiedä uhkaukseni tehoa, kun en meinaa tehdä enää mitään elokuvapuolella.

tuottaja
Jos jotakin aikoo saada maaliinsa, saa olla melko vissi että lopuksi sitä saa olla ohjaaja, tuottaja, editoija, näyttelijä ja käsikirjoittaja sekä lavastaja. Muuta on turha kuvitellakaan. Ymmärtäkää siis että nauroin itseni tärviölle kun näin tämän kuvan - se jos mikä kuvastaa omia tuntemuaksiani.

Kolmas sanoo sitten olevansa kurkkukivussa ja pienessä kuumeessa. Lapsi ripuloi jo joten sama lienee hänelläkin edessä muutaman päivän perästä. Tapahtuu pieni ihme. Hän tulee kun lupaa buranan voimalla. Tässä erottaa hesalaisen ja tamperelaisen luonteenlaadun. Hesalaisilla, kuten olen vuosien saatossa oppinut, on tuo asennne paljon päättäväisempi ja ammattimaisempi. Tosin siinä on yksi iso miinus. Olen hankkimassa toista sijaisnäyttelijää Hesan suunnasta ja vaikka saapuu toisella autolla, hänen pitäisi lähteä kuumeisen kanssa samalla kyydillä. Tartuttaen samalla ahtaassa autossa. Sijaisnäyttelijän täytyy siis jäädä rannalle, ei auta mikään.

Joku tyystin tuntematon kaveri oli kuullut tutun tutun tutulta että tällästäkin komiikkaa tehdään. Ymmärsin kaverin facesivuista että hakee itselleen koomikon uraa ja oppihan on tietenkin tarpeen. Sopii mulle. Toivotan tervetulleeksi sillä ainahan myös yleismies jantunen kelpaa föliin. Ei se kuitenkaan vastaa koskaan viestiin eikä sitä edes ollut lukenut. Alkoi vissiin facebook -lakon samaan aikaan? No ei se multa ole pois.

On aika hakea vihreä kangas eli GreenScreen pesulasta. Kun sen hain mökin vintiltä, se oli paitsi likainen, myös tuhannen kurtussa. Ei muuta kun pesulaan jossa se pestään ja mankeloidaan peilinsileäksi. Syytä on niin tehdä koska muuten rypyt erottuu trikissä. Kun kaksi ja puoli viikkoa myöhemmin lähden sitä hakemaan, ei sitä millään löydy. Tyttönen kysyy kangasta vanhemmalta työntekijältä joka huikkaa kuin ohimennen että tuolla se on takana vielä pesemättä. Äänensävy tällä 60-vuotiaalla rouvalla on sellainen ettei sitä paljoa tässä maailmassa enää kiinnosta kuin eläkkeellepääsy. Niine hyvineen otan saman ryttykasan takaisin. Rauhallisella buddhalaisella asenteella, sillä nyt on kosmiset epäonnen voimat liikkeellä ja se pitää hyväksyä maailmankaikkeuden lakina. Ainoa mitä pesula sai aikaan, että ne hukkas mun kahvallisen muovilaukkuni jossa sitä säilytettiin ja sain vastineeksi jonkun irtopussin. Buddhalaisella mielentilalla otin tämänkin lahjan vastaan.

Sitten soitto Lepokodille. Olin siellä kuukausi aiemmin käynyt sopimassa kuvauspaikaksi ja että siellä yöpyy samalla kaksi hesalaista. Puhelua siellä päässä siirrettiin kädestä käteen niin että alkoi epäilyttään. Lopulta huonot uutiset annettiin topakan rouvan sanottavaksi: meillä on talo buukattu ihan täyteen. Vastasin pakastinta kylmemmällä äänellä että kun tää on varattu aikaa sitten ja varaus pantu kirjoihin ja kansiin, heitätte sieltä jonkun muun ulos. Rouva tulee vastaan ja sanoo että kyllä täältä joku punkka katsotaan ja tervetuloa vaan. Kuvauspaikkana käyttö ei tuota ongelmaa. Hyvin se sitten sujuikin ja kylmät väreet mitä sain kokea, jäi muutamaan sekuntiin.

Kun jäljellä on 12 tuntia kuvauksiin, saan kuulla yhden sivunäyttelijän olevan kipeä. Epäilen vainoharhaisesti tätäkin ja että se tietenkin lähtee Blockfestiin ryyppäämään ja haluaa aamulla nukkua pitkään. Aiemmin se on jo ilmoittanut että periaatteessa hänellä pitäisi olla työpäivä - se tekosyistä käytetyin - ja että hänen pitää poistua varhain. Hälytyskellot päässä ovat kilisseet jo hyvän aikaa. Mutta pian valkenee että on oikea korona - työkaverinsakin joutunut jo sairaalaan. Ongelmaksi vain nousee että juuri häneltä piti saada telineet ja klipsit jolla saada kangas pystyyn. Katselen edessäni olevaa teippirullaa - saisiko sillä seinään kiinni? Kun kuvauksiin on aikaa 1 h, viimein messenger herää ja hän on jättänyt telineet ulko-ovensa taa. Kurvaan ympäri sillä olin jo matkalla kuvauspaikalle. Repliikit vain jaetaan paikanpäällä olevien kesken.

Näitä ongelmiahan minä ratkon - oikeastaan joka kerta kun olen jotain tehnyt. Joka rainan kohdalla. Kolmen poisjäänti kerralla ei sekään ihan tavatonta ole. Uskokaa kun sanon että kyllä siihen alkaa hissuksiin kyllästyä. Onneksi joku toinen saa nyt ottaa valtikan käteen ja tuskaantua samoihin juttuihin. Eikä nuo ihmiset ja niiden sairastumiset mua niin vituta vaan eniten vituttaa se pesula-juttu kun se kuuluu niitten ammattiin että se on valmis tiettynä päivänä. Tiedän nyt jo että saan sitä korjailla että saa kaikki rypyt hiivattiin eli jälkitöissä nähdään. Onneksi on sentään vaan sketsejä joten taustakuva saa olla "Rampe ja Naukkis huoltamolla" -laatua.

Ja Luojalle kiitos - pääosin porukkaan voi aina luottaa ja jos kaikki menee päin seinää, he alkavat tahoillaan auttaa.

Jukkis

Jukkis
Piilota kommentointilomake