Kun nyt on avautunut portti Netflixin ihmeelliseen maailmaan niin ei ole yhdentekevää minkä elokuvan valitsee ensi-illakseen. Hetki on tärkeä ja juhlallinen. Minä nyt valitsin tuon Dont Look Up -elokuvan koska olin sen olemassaolosta kuullut etukäteen jo kolmestakin eri taholta. Seuraamaltani bloggarilta, iltapäivälehden sivuilta ja yhdeltä facebook-kaverilta. Ei ole tavallista että kukaan mainitsee netflix-elokuvia julkisesti koska sitä pidetään epähienona aiheena niitä kohtaan jotka ei asiasta mitään tiedä eikä sellaista omaa. Elokuvassa täytyy siis olla jotain poikkeuksellista vai onko?


Loppujen lopuksi sen vuotaminen tälle arkipuolelle vissiin johtuu siitäkin että siitä tuli tekijäkaartinkin suureksi yllätykseksi Netflixin katsotuin elokuva miesmuistiin. Hitti.

Ainekset jännittävälle ensi-illalle oli toki minullekin olemassa. Muija pisti pesukoneen päälle joka iloisesti linkosi kylppärissä kun se itse keskittyi tiskaamiseen ja astioiden kolisteluun. Samanaikaisesti yläkerran jannu aloittaa päivän rap-harjoitukset. Meteli ympärillä oli rakennustyömaan luokkaa.


Dont Look Up on Leonardo di Caprion tähdittämä yhteiskuntasatiiri. Se kertoo komeetasta joka on tulossa törmäyskurssille maapallon kanssa. Puolen vuoden päästä jysähtää komeasti. Koska kyseessä on satiiri, asiaan kuuluu holtiton naispresidentti, pöhkö avustaja ja ketku pentagonin kenraali. Ylipäänsä niin typerää väkeä jolta ei voi odottaa mitään. Heille aihe on yksi muiden joukossa, välivaalien voittaminen kuin skandaalinkin selättäminen tuntui vievän heidän aikansa pääosan Sitten on tietenkin se suuryrityksen sikarikas "visionisti" joka näkee meteorissa mahdollisuuden sen sisältämän arvokkaan mineraalin takia, joka luonnollisesti nostaisi hänen puhelinfirmansa osakkeita. Kundi joka sitä esitti oli muuten lahjakas näyttelijä. Se oli sellainen sekoitus Elon Muskia ja Steve Jobsia ja jonka joka ilmeestä ja eleestä tajusi että se on jollain lailla hullu. Nämä huonon todellisuudentajun omaavat suuryritysten "visionistit" ovatkin se uusi elokuvamaailman klisee.

dont look up 4
Meryl Streepin esittämä Yhdysvaltain Presidentti oli varsin loppuunsaviety hahmo. Presidentti joka oli joutunut skandaalin kouriin nimitettyään korkeimman oikeuden tuomariksi aikuisviihdetähden jolle oli lisäksi lähettänyt kuvan alapäästään. Mitä tämä sitten ironisoi? Ehkä jotain sellaista että kenestä tahansa voi leipoutua kansakunnan äiti olemattomilla kriisinhalllintataidoilla.

Sitten oli pintaliitelyä ja kevennyksiä harrastava media ja ennen kaikkea älyvapaat someyhteisöt. Ironian huipentumana, ehkä jokin viittaus korona-aikaan, että kansasta kolmanneksen mielestä koko meteori oli vain eliitin luomaa huijausta. Itse asiassa juutalaismiljadöörien jotka haluaa viedä vapauden ja oikeuden kantaa asetta. Kolmannes kansasta oli hullun yritysjohtajan pauloissa, kuten naispresidenttikin, että pohjimmiltaan koko törmäys maapallon kanssa on vain hyvä juttu. Vain pieni vähemmistö piti sitä pahana juttuna. Syntyy erilaisia poliittisia liikkeitä josta elokuvankin nimi: Dont Look Up on yhden poliittisen liikkeen sloganina.

Ehkä koko elokuvan paras kohtaus kun astronomian proffaa esittävältä Leonardolta lopulta palaa käämit suorassa lähetyksessä. Naama punaisena hän messuaa maailmanlopusta keskellä pälisevää ja julkkiskohuja rakentavaa mediaa jolle koko apokalypsi on vain aihe toisten joukossa. Ainoa kohta jossa aloin nauramaan koska se ikään kuin purki hetkellisesti elokuvan tuoman jänniteen.

Ymmärrän toki niitäkin jotka jättivät sen kesken. Netflix tuntuu muutenkin harrastavan ylipitkiä elokuvia, selatessani niitä en juurikaan löytänyt mitään alle kaksituntista ja tällä pituutta piisasi. Jopa siinä määrin että jos siitä olisi leikannut puolisen tuntia pois, ei kukaan olisi huomannut mitään eikä sisältö olisi kärsinyt. Kiistatta juoni myös haahuili ja oli osin tuuliajolla siinä määrin että koko raina oli juoneton jossa ei muuta tuntunut olevan kuin loppuratkaisu. Mutta ajatuksia se kiistatta herätti. Ainakin jälkeenpäin.

Tietenkin pääpointti on ajankuvauksessa jossa kaikki tuntuvat pälisevän mutta kukaan ei kuuntele ketään. Eikä tietenkään kukaan tahdo sisäistää edes sellaista että maailmanloppu koettaa vain muutaman kuukauden kuluttua. Päättävät tahot ajavat vain omaa agendaansa poliittisten mielialojensa ohjaamina, ja ovat piittaamatta pätkääkään yleisestä edusta. Onhan tämä toki tuttua täällä meilläkin kun omakin mediamme ja viihdekenttämme on viime vuosina ns. amerikkalaistunut.

Se siitä. Nyt selviää Netflixistä myös se karmea totuus. Ainoa suuri eeppinen kertomus, tämän vuosikymmenen tarina Walking Dead. Sen sisarsarjat ovat joillain muilla suoratoistopalvelimilla ja selvää on että nekin täytyy tilata ainakin kuukaudeksi sillä niitä en jätä kattomati.

Jukkis


Gravatar
DJ Käyräkorva
Janus Putkonen ja Jaana Kavonius ovat venäläisiltä kalskahtavia nimiä. Hekö ajavat Suomen vastarintaa? Kavoniuksen rikosilmoituksessa vaaditaan kuolemantuomiota Niinistölle ja kumppaneille, siitä ei voi seurata hyvää. Onko MV-lehti oikeasti kyberhyökkäyksen kohteena? Magneettimedia.com julkaisee jopa rankempia juttuja ja silti sivusto on pysynyt pystyssä. Tässä vaiheessa ei ole enää tarvettakaan sensuroida mitään, kun heränneet ovat jo heränneet ja nukkuvat ovat jo ottaneet rokotteen. Huijarit haluavat kaaosta. Esim. kun Arhi laittoi facebookissa (Suomen salattu historia) kuvan sammaleen peitossa olevasta kivestä, eräs Sinikivelläkin esiintyvä huijari vaati museoviraston repimistä kappaleiksi, ja joku hyväuskoinen ihmetteli kommenttia, eikä tajunnut sen olevan vain kieroa vittuilua ja väkivallan lietsomista. Usein näiden "vastarinta"-sivustojen palvelimet ovat Venäjällä, jota perustellaan sensuurilla. Epäilyttäviä tyyppejä, esim. youtuben Jyrki Pykäri. Narratiivina narraaminen?
Gravatar
Jiitee
https://www.eratauko.fi/mika-eratauko/

Tälläinen on kehitetty mölinän sijaan käytettäväksi.

Piilota kommentointilomake