Vuodenvaihteen tiimoilla voidaan tehdä yhteenvetoa myös rakkaan, ja toisille vähemmän rakkaan, Sinikivi-sivuston osalta. Tuossa kuulee sivukorvalla ettei täällä käy enää ketään ja että kuollutta on. Kuollutta on, sano. Ei se ihan näin tilastojenkaan valossa ole, mutta hiljaista toki on mutta sen syyt ovat ihan muualla. Tehdään oikein yleiskatsaus sivuston omaan historiaan ja avataan vähän missä mennään.


Sinikivihän on jatke muinaiselle Hermeetikko -sivustolle. Lehdelle jota aikanaan tehtiin kovin tappiolauvuin mutta se ei haitannut kun virtaa oli ja innokkuus päällänsä. Vaikka se sitten aikanaan kaatuikin tekijöidensä toimesta, se olisi kaatunut muutenkin. Lehden formaatti kun oli sellainen että se poltti itseään loppuun. Kun jokainen salatieteellinen aihepiiri käsiteltiin suht juurta jaksain, ennemmin tai myöhemmin kaikki on kaluttu loppuunsa. Eikä se sitten ikinä saavuttanut edes menestystään. Juuri kun tilaajakanta oli nousemassa sen kipurajan kohdalle että lehteä ei painettaisi tappiolla, niin toisesta päästä osa tilaajia perui ja levikki suti paikallaan olemassaolonsa ajan. Vieläpä miinuksella. Myönnän että formaatti oli varsin omaperäinen saavuttaakseen isoja suosioita. Kun tähän vielä ynnää taittajan joka tarkoituksella sabotoi sisältäpäin ilmestymistahtia, ei se ainakaan levikkejä nostanut.

Mutta sen ohessa syntyi sitten tämä palstakin. Sillä oli siinä alkuvaiheessa kultainen hetkensä kun se onnistui kokoamaan pienen piirin, alle kymmenen aktiivista ihmistä. Lähinnä aihe liittyi muinaisjuttuihin, joita sitten yhdessä pohdittiin ja funtsittiin. Tehtiin ekskurioitakin, tavattiin kasvotusten jossain päin länsisuomea ja koluttiin kivikasoja. Lähinnä sellaista yhdessäoloa. Siihen tuli muutama uusikin asiasta kiinnostunut. Mutta se mikä sen tuhosi oli tietenkin kasvaminen erilleen. Joku rupesi remppaan omakotitaloaan, toinen keskittyi perheeseensä, kolmas löysi uuden yhteisön ja varsinkin metallinpaljastimien yleistyminen veti porukkaa siihen suuntaan. Se oli luonnollista että näin käy. Ihminen kulkee omassa elämässään omaa janaansa pitkin. Joskus nämä vektorit kohtaa ja joskus kohtaa useita vektoreita, mutta ne aina menee myös poispäin toisistaan. Sanoin tämän ihan sen takia että muistelen tätä pientä hetkeä elämässäni vieläkin lämmöllä. Ei ole yleistä saada kuulua innostavaan ja älylliseen piiriin joka saa jotain merkittävää aikaankin.

awstats
Awstats -tilastot viimevuodelta todistaa ettei tämä sivusto ihan vielä ole kuollut ja kuopattu vaikka notkahdusta kohden ollaankin matkalla. Niin on kyllä menty monta kertaa ennenkin mutta aina se nostekin sieltä on tullut. Joulukuu on omista syistään muutenkin hiljainen.

Sivusto itsessään noudatti samaa logiikkaa. Jos ei lehti koskaan kyennyt kipuamaan kannattavuuden yli, niin sama päti sivuston kävijämääriin. 20 000 lukijaa kuukaudessa on se määrä, jolloin pokerifirmat alkaa kiinnostua maksamaan mainoksesta. Milloin kipusi kävijälaskuri 18 000 hujakoille, mutta sitkeästi se pysytteli 16 000 - 17 000 rajoilla. Kesäksi se putosi aina jonnekin 14 000 - 15 000 paikkeille. Sitten taas nousi lähelle ansaintarajaa mutta aina vain lähelle. Postiivista että sillä on toki oma vakiintunut lukijakuntansa ja sitkeänoloinen sellainen mutta siltikin marginaalisivusto joka ei kasva määräänsä enempää.

Kun sitten homma jäi kokonaan omiin käsiini ja kiertelin noita kirjamessuja aikas monet tuli jutteleen. Ja ne sano aina sen saman: ne lukee sivustoa mutta vain lukee. Ne selaa etusivun ja keskustelupalstan onko siellä mielenkiintoista, mutta yhdellekään ei tullut mieleenkään alkaa itse kirjoittelemaan. Tässä passiivisuudessa on ollut koko tämän sivun kirous olemassaolonsa ajan. Kävijämäärät rullaa edelleen siinä missä on aina rullannut, mutta 15 000 kävijästä saa kirjoittajia palstalle ehkä alle kymmenen ja siinäkin liioittelen. Niistäkin osa naputtaa viestin kerran kolmessa kuukaudessa jos sitäkään. Passiivisuus on ollut ongelma jota en ole koskaan ratkaissut. Missä ovat ne kaikki normaalijärkiset ihmiset joilla on halu osallistua juttuun? Kokeilin vaikka mitä rohtoa mutta mikään ei auttanut. Ehkä siihen vaikutti oma vähemmän karismaattinen persoonani? Osaksi koko sivuston huuharimaine. Vielä kymmenen vuotta sitten meno oli paljon ahdasmielisempää ja jos joku fanitti, se teki sen salaa pysytellen kepinmitan päässä. En minä tiedä syitä. Ehkei ne olekaan minussa vaan ympäröivässä ilmapiirissä tai keskustelukulttuurissa itsessään. En minä ketään voi pakottaakaan tuomaan tänne elämää.

Nykyisin olen luovuttanut. Elämme some-aikaa joka ei suosi keskusteluja. Siis sivistävää dialogia, johon jokainen tuo oman osuutensa ja johon jokainen tuo parhaansa. Aika suosii mielipiteen esittämistä. Kyllähän me näemme että keskustelupalsta itsessään on kuollut ja parin tyypin varassa mutta blogin alle pantu kommenttiosio vetää porukkaa puoleensa. Olkoonkin että kommenttiosio on rujo ja alkeellinen. Palstalla saisi esittää asiansa juurta jaksain, täydentää kuvituksin ja saada täydentäviä mielipiteitä toisiltakin. Sitä ei suosita. Suositaan vain mielipiteen heittoa jossa ei oikeastaan haetakaan dialogia. Opettaako tämä meille jotakin keskustelukulttuurista itsessään? Kansansivistyksen tilasta? En minä tiedä kun en ole sosiologi.

Nykyinen kävijälaskuri rullaa jossain 12 000 lukijan kohdalla. Sellainen tuhat ihmistä per vuosi keksii itselleen parempaa ajankulua ja varmaan siihen on syynsä että valtaosa taisi olla vain muinaisjuttufaneja. Niistä olen pitänyt taukoa kun en viitti toistella itteeni ja kiertää samoja juttuja. Lisäksi on tuo somekin keksitty. Jokainen löytää itselleen tyköistuvamman yhteisön ja vanhat jää pois. Kaikki on vähän sellaisia oman aikansa lapsia ja niistä tulee pappakerhoja. Niin tästäkin. Mutta on lukijamäärä kuitenkin sellainen, ettei vielä kannata kirvestä kaivoon heittää. Ei noste mahdoton juttu ole kun vaan löytää viisastenkiven. Lisäksi tämän olemassaololle on mitä tärkein syy. Olen saanut lemput kaikista blogeista ja sivustoista ja yleensä maine tiedetään etukäteen ja tehdään heti selväksi etten ole tervetullut. Oma tupa ja oma lupa.

Toivon että tämä vähän avasi asiaa. Väite siitä että sivusto olisi jotenkin kuollut ja ettei täällä käy ketään, ei ole totta. Sen sijaan sivustoa on aina leimannut olemassaolonsa ajan, että sitä vain luetaan mutta vain luetaan. Ei koskaan osallistuta. Kyllähän sitä jokainen sivustonpitäjä tottakai haluaisi sivuston joka on elävä ja aktiivinen. Se kehittäisi myös kävijöitä itseään sillä mistä muusta ihminen oppii kuin sosiaalisesta vuorovaikutuksesta? Mutta se on teidän harteillanne se. Minä mietin tässä tason nostoa ja ryhdistymistä kuten jokaisen vuoden alussa - ja suuret puheet sitten lässähtää jossakin kohtaa kuten aina.

Voikaa hyvin

Jukkis





Gravatar
DJ Aivoaalto
Luin Sinikiveä ekan kerran yli 10 vuotta sitten ja ihmetys oli suuri, kun etusivun juttu oli kyllä kiinnostava ja ennenkuulumaton aihe, mutta niin täynnä kirjotusvirheitä ja itsekehua etten ollu koskaan ennen sellasta nähny. Vähitellen aloin ymmärtämään itsekehun huumoriksi ja kirjotusvirheitä ei näkyny enää niin paljon. Ehkä se kirjotus, joka sillon ekana tuli silmille, oli poikkeuksellisen hätäisesti kirjotettu ja taisi sisältää myös poikkeuksellisen paljon itsekehua. Oli siinä ihmettelemistä että mikä ihmeen jätkä ja sivusto tää on. Nykyään Jukkis kirjottaa usein lähes virheettömästi, kun kaikilla muilla sivustoilla on törkeen paljon kirjotusvirheitä, vaikka kirjoittaja olisi korkeasti koulutettu tai työkseen kirjoittava, niin virheitä on joka lauseessa ja sellaista on raskasta lukea. Aivot näköjään rappeutumassa. Kyllä se pitäis huomata jos kirjoittaa saman sanan kaksi kertaa tai lauseessa ei ole järkeä. Jukkiksen koronahuumori on kans sellasta mitä ei oo ennen nähty missään ;)
Gravatar
Osvald
Yleensä aina vähintään 600 vierasta paikalla ja nyt jopa 1200, ohoh, täällähän on vilskettä ja vilinää.
Gravatar
30v Pappa
Voin yrittää kertoakin, niin on tarina tiedossa, koska poliisi ei auta rikosilmoituksista huolimatta, oikeuslaitos ei ehdi auttaa ajoissa (jos edes auttaisi), asianajaja on sairaana ja valitusaika loppuu pian. Rekkalasteittain paskaa kaadettu viattoman perheen päälle, joka kaikkensa on yrittänyt elääkseen hyvin ja oikein, suojellut luontoa ja kuluttanut vähän. Pappa sai sakot hampusta 6 vuotta sitten. Poika käveli ovea päin koulussa ja sai mustan silmän. Pappaa syytettiin siitä, lapset äitinsä kanssa pakotettiin turvakotiin huostaanotolla uhkailemalla. Lääkäri totesi, että mustasilmä ei tullut lyömisestä, ei vaikutusta. 3 kk laitosjakso. Lasten äiti erityisherkkänä ihmisenä on romahtamassa vääryyden alle. Ei ehditty edes joulukuusta kaataa, kun tämä tapahtui itsenäisyyspäivän jälkeen. Ei ollut joulua. Tilanne vain pahenee ja pahenee. Lapset kärsii. Kympin oppilaita. Villejä kyllä, mutta kilttejä. Lapsilta vietiin joulu, koulu, kaverit, isä ja koko elämä.
Gravatar
Pappa 30v
Hyvä kirjoitus. Kyllähän sulla sitä karsimaa löytyy runsaasti, vaikka et olekaan Brad Pittin näköinen.
Yritetään, yritetään voida hyvin. Vaikeeta kyllä on niin saatanan vaikeeta, että ei sanat riitä kertomaan.
Mutta luovuttaa ei voi. Loppuun asti taistellaan. Hyvä Suomi! Hyvä Sinikivi!

Piilota kommentointilomake