Populaari

Kaikenlaisia arvosteluita
Nyt puhutaan taas vaihteeksi elokuvanteon vaikeudesta ja tuskaisuudesta. Selvästi olen törmäämässä rajaan jossa nerouden ja luovuuden rajat ovat tulossa vastaan. Joko alkaa ikä painaan ja alkaa fakkiutua, en tiedä, mutta olen törmännyt dilemmaan josta ei pääse yli, ali eikä ohi. Miten kuvata lähitulevaisuuden rappeutunutta kulttuuria.

Kai se pitäis taas jotain piristävää tänne kertoilla ja miksen kertoisi kirjasta johon törmäsin ja joka teki vaikutuksen. Sillä krantun makuni tuntien se on aina tapaus kun minä jotain suostun lukemaan ja vielä enemmän tapaus jos sitä alan hehkuttamaan. Kyseessä Alistair MacCleanin läpimurtokirja Saattue Murmanskiin josta sananen.

Luovuus aina väliin purkautuu useampanakin ensi-iltana peräkkäin. Tällä kertaa tarjolla 21min mittainen mettäkauhu. Päätelkää itte onko kattomisen arvoinen siksi että on niin hyvä vai siksi että on niin tolkuton kalkkuna jolle voi nauraa hyväntahtoisesti. Olihan se pakko tehdä kun kerran rekvisiitta vaatteineen ja puupyssyineen oli olemassa ja johonkin tuotokseen ne piti käyttää.

Yksi mikä on lapissa kiinnostanut ovat saksalaisten vankileirit. Kun tutustuin siihen aiheeseen kaksi vuotta sitten Kaamasessa vanhan Luftwaffen lentokentän yhteydessä, olen ottanut aihepiiristä hissuksiin selvää. Olen pannut merkille että kun aiheesta aika etäännyttää, näitä leirejä aletaan demonisoimaan ja muuttamaan asteittain keskitysleirien suuntaan ja joka tarinassa vilahtaa aina joku kauhukuvaus. Lipsuminen pseudohistorian puolelle näkyy olevan väistämätön kehityskulku mutta otetaan me asiallinen näkökulma.

Kirjatilauksia ei voi ottaa enää vastaan koska ne loppuivat. Halukkaan on tilattava kustantajan kautta. Samaten taisin mainita jotakin että tuloillaan on megaliitti-eksursio joka sekin on ns. ääriään myöten täynnä, eikä jo ilmoittautuneiden lisäksi muita oteta. Pahoillani niille kaikille jotka jäivät rannalle. Ei voi mitään että huomasin vasta nyt itsekin että olen suositumpi kuin ne raamit jota voin tarjota.

Sain luettua tuon Tellervo Koiviston romaanin Rakkaudesta kaikki alkoi. Serkku lainasi ja pyysi nopeaa palautusta koska sillä on suvussa jo lainausjono. Minä luin sen alle kolmessa tunnissa ja olen palauttanutkin jo. Se oli hämmästyttävä löytö koska käytännössä kirja kertoi isäni isovanhemmista. Sellaiseen ei joka päivä törnää. Sisältö jäi pohdituttamaan ja kerronpa tässä tuntemuksista jota se herätti.

Kun ei tässä muutakaan kesäpuuhaa niin olen itte alkanu leikkaileen tuota mettäkauhua joka tuli tehtyä jo viime vuoden puolella. Se kuulu kummitusreissu pyhäinpäivänä jolloin tunnetusti kuolleet liikkuu keskellämme ja kuvauspaikalla sattu kaikkee selittämätöntä. Mutta se siitä ja nyt puhutaan leikkaamisesta - tai pikemmin efekteistä ja niiden teosta.

laitan tähän vielä yhden osa tätä saagaa joka liikuu suurinpiirtein kevään 1942 korvilla. Sitten en lupaa mitään sillä Jukkis saattaa lähteä viettämään bloggaustaukoa kesälomille. Tai jotain. Yhtä kaikki, muidenkin on aika nauttia kesäkuumista kun niillä nyt hemmotellaan. Ja mikäs sen kesäisempää kun tämä alla oleva kirjoitus joka käsittelee jonkinlaisen asepornon ja joukkotuhonnan synteesiä.

Koettakaa kestää sillä nyt on kirjasta otos joka vastaa suurinpiirtein vuoden 1940 aikakautta joten montaa osaa näistä esittelyistä ei ole jäljellä. Joku saattaa nyt jo huomata että kirjassa tunnutaan keskittyvän enemmänkin strategiaan kuin yksittäisten hävittäjä-ässien ilmataisteluihin. Pakkohan se on jos ajattelee että Saksaan tehtiin kaikkinensa likemmäs kolme miljoonaa ilmahyökkäystä ja -pommitusta niin kuka ne kaikki pystyy ikinä luetteloimaan? Asioita on pakkokin katsella isommasta perspektiivistä. Tämä otos on aavistuksen fiksattu kirjasta jotta muodostuisi selkeäsisältöinen kappale. Tuleva paperiversio on paljon monimutkaisempi.

Saaga jatkuu sillä miksen esittäisi hengentuotteitani. Kun minä kirjoitan sotakirjaa saa olla aivan vissi että sillä on sivistävä vaikutus sillä osaan kyllä taikoa eri teemasta eri aihepiirejä ja näkökulmia joista harva on kuullutkaan. Ikävä kyllä nämä ovat vain satunnaisia otantoja vaikka nyt mennäänkin yksi kappale kokonaan. Kyseessä on väestönsuojelun kehittyminen vuodesta 1939 aina vuoden 1943 hampurin pommituksiin asti.