Populaari

Kaikenlaisia arvosteluita
Tänään joristaan koronarokotteesta ja sen turvallisuudesta. Lopuksi pohditaan rokotekriittisiä sävyjä sen ympärillä, ja ketkä ja miksi epäluuloa levittävät. Teen itselleni karhunpalveluksen kun joudun tiivistämään asioita, sillä jokainen osio käsittäisi allaan kokonaisen asia-avaruuden mutta tällä mennään.

Juuh. Tämä sunnuntai menikin sitten traileria väsätessä ja kun kerran innostuin, teinkin sen loppuun asti samantein. Kyse siis allekirjoittaneen tulevasta kokopitkästä elokuvasta jota olen - ainakin itselleni - ehtinyt hehkutella omana mestaristeoksena. Sellaiset on aina ja poikkeuksetta tieteiselokuvia, sillä kunnon sci-fi on aina poikaa, eikä niitä ole koskaan liikaa.

Tartutaan härkää sarvista ja puhutaan tulevasta rokotteesta jota ihmiskunta odottaa jo vesi kielellä. Kannattaako se ottaa vai jättää hyllylle? Puhutaan tottakai tietyissä piireissä myös rokotteiden riskeistä mutta aina kun näistä puhuu, pitäisi edes vähän tietää mikä siinä rokotteessa on vaarallista jos on ollakseen. Eikä pitäisi tietenkään lietsoa rokotevastaisuutta ihan vaan rokotevastaisuuden ilosta mutta summamutikassa antaa itseään piikitellä, ei sekään ihan järkevältä kyllä kuulosta. Tosin sen päätöksen tekevät kyllä virkamiehet puolestamme.

Ilo esittää taas yksi trailerintapainen. Toivottavasti itse elokuvakin nähdään ens vuoden puolella ja miksei nähtäis? Ei muuta kun kattelemaan vaikka näissä trailereissa on aina se rakennevika, että samalla ne tapaa mennä tahattomasti juonipaljastusten puolelle.

Ei huonosti. Saatiinhan se Jukkiksen vihoviimeisin elokuva purkkiin. Siinä ja siinä sillä näin kireellä aikataululla ei ole ennen tehtykään. Kerronpa nyt päivästä ja sanon heti alkuun toisillekin elokuvantekijöille että älkää vaan tehkö ellua pyhäinpäivänä, kuolleiden päivänä, jolloin aaveet liikkuu. Meillä ainakin hommaa hidasti että jouduttiin kummittelun uhreiksi - ihan totta.

Vihdoin viimein olen innostunut kirjoittelemaan tunnin pari päivässä. Tulevaa sotakirjaa ensin ja toivoakseni sellainen menisi läpi jollekulle oikeallekin kustantajalle. Ihan vaan ajankulukseni näytän tässä kapppaleen torpedokriisi joka ei oikeastaan liity mitenkään itse teemaani joka käsittelee ilmasotaa. Aika näyttää, tuleeko tämä teksti itse kirjaan vai onko se pääaihesta vain turha sivupolku, joka lienee sitten syytä deletoida.

Pakko mun on jotenkin purkaa pettymystäni kun sitä elokuvieni viimeistä ei sitten taideta nähdä. Korona on wirallinen peruutussyy, enkä siitä lähde nyt vänkäämään, vaan hyväksyn asian kuten se on. Mutta saa sitä silti sydän murtua ja pettymyksen määrä on varmaan muillakin melkoinen. Tilitän tässä nyt tuntojani josko huomenissa jo pääsisi asian yli.

Tunnustan suoraan että olen harvinaisen huono lukemaan romaaneja, ja sen kautta myös mitä huonoin romaani-arvostelija. Yritän kuitenkin parhaani. On olemassa syynsä miksi sellaiseen tartuin, ja sen nimi on Punaisen lohikäärmeen silmä. Kahlattuani läpi sen jykevät yli 400 sivua, teen siitä tietenkin arvostelunkin, että jotain hyötyä olisi muillekin lukukokemuksestani.

Pieni pätkä, tai pikemmin otos tulevasta mestaristeoksestani esitetään nyt ja tässä sateisen lauantain kunniaksi. Melkein viikko meni näiden efektien tekoon ja lopputulos silti armottoman kömpelö ja pienen pieniä virheitä jotka näkyy katsojalle asti. Uusiksi menee, sille ei mitään voi. Mutta kattelkaa nyt puolivalmista tällä kertaa. Eikö olekin kannustavaa?

Anteeksipyytely on ollut viime aikojen tapa, joka alkujaan on saapunut Yhdysvalloista. Siellä on vuolaasti pyydelty anteeksi menneitä ihmisoikeusrikoksia, kuten vaikka neekeriorjuutta. Meillähän anteeksipyytelyn taito nousi tapetille kun Pirkka-Pekka Petelius pyysi saamelaisilta anteeksi vanhoja sketsejään. Yksi anteeksipyyntö silti vielä puuttuu. Se keskeisin.