Oudot jutut

Kaikkea rajatieteellistä
Suomi, suomalaiset, miten me olemme muodostuneet noin niinkuin kansana? Valtiona? Tämä tuli mieleeni heti itsenäisyyspäivän mentyä ja tämä kirjoitelma olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin. Kostaa monisarjaiseksi kirjoitukseksi, sillä historiasta on nähtävissä, että se koostuu monesta eri tekijästä eri vuosisatoina. Moderni suomalaisuus alkaa hahmottua jo Uudenajan puolella ja kai mekin lähdetään sieltä?

Tänään tutustumme itseensä Kalevaan, ja hänen poikiinsa, jotka kukin hallitsivat omaa mannertaan. Ei sitä mahtavuutta voi edes kuvitella nykypäivästä käsin. Vaan onpa tuosta aikakaudesta sentään jotain jäänteitä jäänyt ja sen takia niitä kannattaakin kaivella Yhdysvaltain osavaltioiden nimistä.

James Randikin tuossa otti ja kuoli. Ajattelin pari sanasta sanoa kun jossain määrin on vaikuttanut omaanikin elämääni, miksi allekirjoittaneesta tuli sellainen kuin tuli. Nämä nekrologit ovat siitä hankalia, että perinteisesti ei vainajista pahaa, mutta ihan kokonaanhan sellaista ei voi välttää.

Hitlerologia eli Hitlerin elämänkerran tutkiminen on tunnetusti tieteistä jaloin. Nyt on onneksi ihan pätevääkin asiaa sillä on tullut aika paljastaa jotakin, jota oikeastaan ei tiedä kukaan. Mikä oli Hitlerin suhde vapaamuurareihin ja ennen kaikkea mitä tapahtui Immolan kentällä 1942, kun Ryti oli vastaanottamassa saksalaisvierastaan.

Minä kun aina puhun sodasta niin mitä teki oma sukuni? Kun tuossa edellisessä kirjoituksessani viittasin mummooni sota-aikana niin yhtä hyvin sitä vois kertoa mitä isovanhempani oikein duunasivat silloin. Minähän olen sitä sukupolvea jolla ne oli vielä isovanhemmat. Nuoremmilla tuskin on sitäkään kosketuspintaa enää jäljellä. Tässä tarinassa ei tietenkään ole yleviä LottaSvärd -juttuja, ylennyksiä saati ensimmäistäkään Mannerheim -ristin mitalia. Nämä ovat sitä sotavuosien arkea joista ei muistelmia kirjoiteta.

Mulla on ollut tänään haipakka päivä jonka vois tiivistää sanoihin: elämäni epäonnisin päivä kaikilla mittareilla mitattuna. Tietoisena että vahingonilo on paras ilo, pakkohan siitä on teille rehellisesti kertoa kun asiat on vielä tuoreessa muistissa. Pakko kuitenkin onnitella itseään että kaiken sen otti vastaan tyynesti kuin suurempikin valaistunut mestari. Zeniä tarvitaan.

Tuli tehtyä äkkiheitto pohjoiseen ja kun Enontekiöllä oli majapaikka, oli kai itsestäänselvää että yksi tutustumiskohde oli myös Näkkälän seitakivi. Siitähän käydään kovaa debattia, onko sen kyljessä punamultamaalauksia vai yksinomaan kiven luomtaista väriä. Sen tason selkkaus joka vaati omaa käyntiä ja arviointia, jottei ole vaan toisten puheiden varassa.

Nyt tutustumme maapalloon tavalla, jota todella harva on ikinä käsitellyt. Pleistoseenikauden - eli tutummin jääkauden - loppupuolen jättiläiseläinten äkilliseen sukupuuttokuolemaan. Oli sen syy sitten missä tahansa, vastauksen on oltava niin eksoottinen, ettei yksikään säällinen tiedemies siihen koskaan sekaanntuisi.

Lupauksen mukaisesti. Lupasin että tehdään aikamatka kaukaiseen hermeetikko-aikaan ja suollan tässä pitkin vuotta kaiken tietämäni esoteerisen aineiston. Ihan vähää se ei sitten olekaan, joten jos jaksan pitää kiinnostustani yllä, tämä kirjoitussarja kestää oman aikansa. Ensimmäisenä tutustumme 31 leveyspiirin salaisuuteen.

Mä oon tässä kulutellu aikaani paitsi nauttimalla kesästä noin muuten, myös iltaisin efektiharjoitusten parissa. Koska kyseessä on opetustyö, tai siis harjoitteluainesta, ei kuulukaan kehua miten helppoa ja putkeenmenevää kaikki on. Kuuluu oppia ja ihminenhän ei muusta opi kun virheistään, joten on vaan loogista että jos tästä sanasen sanoo, korostetaan puutteita ja virheitä, joka kiistatta voi antaa masentavan kuvan.