Arki alkaa vuoden 2022 puolella ja Sinikivi odottaa etusivuaan. Rehellisesti sanoen, ei oikein ole ollut sellaista sanottavaa joka olisi kertomisen arvoinen. Mutta sen verran voidaan kurkata mun arkeeni miksi täällä eletään niin nuokkuvaa vaihetta ja inspiraatioita ei ole. Puhutaan pelaamisen passivoivasta vaikutuksesta. Telkkarikaupoillekaan en ole vielä päässyt joka kielii, ettei viimekädessä se oikein kiinnostakaan.


Passiivisuuteen on ollut monenlaista syytä. Ensin on tuo merisotakirja jota naputan muutaman tunnin päivässä, ne energisimmät hetket ja se aihe ei oikein tänne kuulu, ainakaan puolitekoisena. Taisin sanoa ilmasotakirjan takakannessa että Saksaa pommitettiin 1481 yönä ja 1089 päivänä ja lähes kaikki sen kaupungit, kylät ja kauppalat tuhottiin yksitellen. Kun ottaa huomioon tuhotyön laajuuden, ei kukaan voi tyystin tyhjentävästi kertoa sellaista tarinaa. Se olisi loppumaton lista.

Yhtä vähän saattuetaisteluita voi kukaan kertoa. Tiettävästi liittoutuneet menettivät 3000 alusta, pääosin kauppalaivoja ja merimiehiä kuoli 300 000. Tätä ette tienneet? Harva tietää. Saattuetaistelut ovat ylenkatsottu aihepiiri vaikka sen kokoluokka oli noinkin massiivinen.

Täytyy etsiä sille ihan oikea kustantaja. Vitsi on siinä että kuulun Sanastoon eli aina kun mun kirjoja lainataan kirjastosta, mulle tulee siitä muutama centti. Uskokaa kun sanon että saan kerran vuodessa ihan mukiinmenevän summan mutta enemmänkin kelpaisi. Pitää vaan olla enemmän kirjoja joita ihmiset lainaa. Taktisesti sotakirja koska niitä lainataan. Vanhoilla päivilläni, sitten kun olen köyhä eläkeläinen, kerran vuodessa tilitettävä tonni on ihan kiva lisä. Jos ja kun tarkoitus on vain tuottaa kirja jota kirjastovälitys ostaa ja lähettelee eri kirjastoihin, on varmistettava että ne myös niitä ostaa.

Ikäväkseni on sanottava, että niin rakas kuin Mediapinta onkin, se on huonossa maineessa. Kirjat ovat harvoin oikoluettuja, tässä paraskin puhuja, kustannustoimitettuja ja sisältö ja aihe on mitä on. Se on ihan puhdasta kansankirjallisuutta ja kirjakaupat tietävät että hyllyillä ne ovat vain rasite, olkoonkin että ovat kulttuuriteko sinänsä koska ovat kansanperinnettä omassa bulkkiluokassaan. Kirjakaupat ja kirjavälitys osaavat sitä kustantamoa karttaa.

fool
Pitäis taroteista kattoa miten tää vuosi tulee meneen. Oman tarot-hahmoni olen tunnistanut aikaa sitten

Loppu aika menee taas pelatessa. Kun ostin turhaksi jääneen Elisa viihdepaketin, joka muuten on edelleen paketissaan, ja tulee ilmeisesti olemaankin seuraavat kaksi vuotta, laskua harmonisoidakseni otin tabletista netin pois. Koetin siihen napata googleplaysta erinäisiä pelejä ajankulukseni, osahan ei sitten toiminutkaan ilman nettiyhteyttä. Uusia ei tule ellei piuhalla yhdistä mutten yhdistä. Pelailu on vienyt turhaa aikaa ja energiaa joka on aina pois jostakin muusta. Swamp Attack jäi viimeiseksi mukiinmeneväksi peliksi. Nyt vaan siirtelen puupalikoita puolisen tuntia päivässä. Muuten kutkuttavaa toimintaa mutta se peli syö liikaa akkua.

Olen palannut läppäripuolella wanhan kunnon Steel Panthersin pariin jota pelaan kuukauden kaksi. Onneksi jotkut on tehneet uuden version joka pyörii windows kympissä. Oli minulla aiempikin versio 8.20 joka näytti pyörivän muuten mutta sillä ei voinut ampua tykillä. Tulenjohto jäi windows seiskaan.

Poliittisella osastolla ei tapahdu mitään. Venäjä siirtää joukkoja muutaman tuhannen miestä Ukrainan rajalle ja johan povataan suursotaa jossa vetypommit lentelee. Meilläkin aloitetaan ties kuinka mones kierros natojäsenyydestä. Aihehan ei sitten kiinnosta vähääkään. Eikä edes komppaamani Marin ole tehnyt mitään suuria avauksia, on vissiin post-masennuksen hengessä paparazzien tehdessä kaikkensa että maine menisi. Niinpä on vetäytynyt kuoreensa nuolemaan haavojaan. Sentään oma veroprosenttini putosi 3% ja se on tietenkin mukavaa. Koronahommelit pysyttelee paikallaan.

Seuraava etappi on sitten hankkia se töllö ja Netflix. Pahaa pelkään että senkin töllääminen vie aikaa uutuudenviehätyksensä avulla, ja hiljaisuus jatkuu. Sitten toivottavasti kyllästyn siihen alta aikayksikön. Kuten saatatte hämmästellen lukea, elämäni tarkoitus on vain kyllästyä kaikkeen ja se mikä vie aikaa, saada se valmiiksi ja pudota taas tyhjän päälle. Kun sen näin ilmaisee, sitä ihmettelee itsekin. Alitajunnassa on vissiin jotain joka haluaisi tehdä suuria ja kohauttavia oivalluksia jonninjoutavan ajanvietteen ja näpertelyn sijasta. Muttei ne taivaasta putoa.

Enkä tätäkään ajatellut tästä eteenpäin ruveta pitämään päiväkirjana. Siirrymme pian takaisin asialinjalle, jahka ensin keksitään se asia. Hyvähän se olisi jos olisi jokin harraste johon keskittyy ja luo siitä sisältöä. Pitää vaan olla se aihe jota seuraa. Minähän olen elämäni ajan ollut kaiken ulkopuolella ja välttänyt jumittumasta mihinkään koloon, mutta ehkä olisi pitänyt. Kuka sen tietää mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Pitäs varmaan ruveta lukeen horoskooppeja?

Jukkis
Gravatar
hart
ei historiaa lue kukaan. nivo tämä päivä sen kanssa yhteen niin voi olla ostajia.
Itseäni kiinnostaisi natsi saksan, apartheitin ja amerikan neekeri segregation yhtäläisyys nykypäivään.
tai sitten voit kirjoittaa vasemmiston taistosta pelastaa monopolit.

Gravatar
juppe
Sun pitäisi lukee viihdekirjallisuutta kun se on nykyään älykästä. Palapelin kasaaminen ei oo tarpeeks jännää ja siihen pystyy kuka tahansa, niin että pitää yrittää olla Sherlock Holmes kun se pystyy näkeen koko kuvan jo ekasta palasesta. Jännitystä pitää kanssa olla niin kun niissä dokkareilla, mitä on pitkitetty paskalla käsikirjotuksella ja huonolla näyttelemisellä.

Pursimies Ulvar Jönspöllä oli vain karmea krapula ja ruosteinen Mora, mutta kuitenkin hän kykeni tajuamaan, että Mustan surman täytyi olla Vatikaanin salaliitto, koska mikään muu taho ei kyennyt järjestämään riittävää määrää kriisinäyttelijöitä. Siitä alkoi huima seikkailu, jossa juotiin viinaa ja tapettiin ihmisiä kolmella mantereella.

Jännityksen mestari Haitsu Rötänkkä on taas ylittänyt itsensä ja lopputulos on niin uskottavaa vaihtoehtohistoriaa, että aito joutaa romukoppaan.

Piilota kommentointilomake