Tiedä sitten pitäisikö tehdä katsaus viime vuoteen vai syvemmältä menneestä. Rudolf Steiner -vainaa meinaan taisi joskus sanoa että ihmisen elämä muuttuu seitsemän vuoden välein. En tiedä miksi hän valitsi luvun seitsemän mutta omalla kohdallani se on pitänyt kutinsa ja elämä alkaa olla taas jonkinlaisessa tienhaarassa. Viime vuotta en muuten pitänyt sen kummoisempana kuin mitään muutakaan. Suuret hetket on ohi. On jo ihan boomeri.


Tuli tehtyä yksi kirja, yksi elokuva saatettua valmiiksi ja taisinpa olla kansikuvapoikana kaupunkilehti Morossa. Moni ei moista voi sanoa saavuttaneensa mutta itselle se ei enää paljoa merkitse. Onpahan olemassa ja vielä luovuus kukkii mutten voi sanoa olevani mitenkään tyytyväinen aikaansaannoksiin.

Kirjasta sen verran että onhan se kaikenkattava teos Saksan ilmasodasta ja kaikki mitä siitä ikinä tarvitsee tietää on kansien välissä. Mitään ei ole jätetty ulkopuolelle. Toisaalta on pakko tunnustaa että hintana on melkoinen infoähky, niin tuhti lukupaketti että alkaa mennä raskaan puolelle. Sille olisi hyvää varmasti tehnyt otsikointi, jäsentely ja ennen kaikkea oikoluenta mutta minä olen vaan sellainen, että kun jostain innostun, en paljoa detaljeista piittaa.

Samahan se tuossa elokuvassa. Muuten hyvä raina mutta olosuhteiden takia jäi lyhytelokuvaksi ja ehkä olisi kannattanut efektimaailmaa hivenen harjoitella. Toisaalta on tunnustettava että kun noita on tehnyt, sitä luulisi kehittyvän ja aikaa myöten saavuttavan oikeiden elokuvantekijöiden tason. Kuitenkin suunta on ollut hutilointiin, aidan alta kulkemisiin ja pikaottoihin. Kunhan tarina on kohtuullinen, kaikki muu on sivuseikkaa. Onneksi yleisö sentään antoi oivaa ja rohkaisevaa palautetta, joten ei se ihan floppi ollut. Sai viisisataa katsojaakin mikä ei aina lyhäreissä ole ilmiselvää. Mutta en minä jaksa niitä enää tehdä, se tie on loppuunkuljettu.

Suurimman pettymykseni koin kun en päässyt Me Postilaisiin. Olen sitä töllöstä seurannut ja aina siinä heiluu tuttuja paikkoja ja ihmisiä jotka on nähnyt ainakin kertaalleen. Mutten minä ja sehän kismittää. Elokuva-avustajaksi en ole hakenut sitäkään vähää vaikka väliin näkee avustajahakua ihan oikeisiinkin tuotantoihin. Se taisi olla vain vaihe elämässä, luulen niin.

tenon tie
Muija siinä valokuvaa suomen kauneiimaksi tieksi sanottua Tenontietä. Tuli käytyä kolmannen kerran lapissa. Ekalla kerralla itä-lapissa /Nordkappissa, toisella kertaa länsipuolella aina kilpisjärvellä asti. Nyt reissuun yhytettiin se koillismaa eli kuusamon alue. Pitäisi olla nyt ne tanhuat nähty ja tiedä sitten mihin ens kesänä - ahvenanmaalle?

Muuta mainittavaa ei viime vuodesta olekaan ellei halua koronasta puhua. Sehän se on aihe joka muokkasi taas uuden jakolinjan kansalaisten keskelle. Minä nyt otan sen linjan etten enää puhu puupäistä mitään vaan koetan olla rakentavampi jos aiheesta on sananen sanottava. uudenvuodenlupauksena koetan muutenkin luopua kaikenlaisesta negatiivisesta ilmaisusta. Jätän ne hommat somekansalle. En minä tiedä mitään noista twittereistä ja instoista sun muista, mutta olen käsittänyt että siellä saa nimeä kaikki pahimmat hullut jotka huutaa lujiten. Muutenkin siellä esitetään väitteet ja vastaväitteet mahdollisimman kärjistävästi ja jo valmiiksi riitaa haastavasti. Provoovasti. Mikä tarkoittaa että sellainen yhteisö houkuttaa kustakin yksilöstä hänen pahimmat puolensa esiin. Varmaa ettei sellainen alusta voi olla kenellekään hyväksi. Yhdenlainen virustartunta sekin jos ilmapiirin antaa vaikuttaa itseensä, sitä ei muutu kun samanlaiseksi. Täytyy yrittää vielä tehdä vastarintaa olemalla rakentava ja ymmärtävä. Aika näyttää miten pitkälle nämä mun uudenvuodenlupaukset kantaa vai nostaako vanha aatami päätään jo ens viikolla?

Muinaisjutuista minut muistetaan jos muistetaan mutta sillä tiellä on jo pitkään jatkunut umpikuja päällänsä. Yhä harvemmin alan niitä juttuja aatella. Joskus relaan karttaohjelman parissa ettimällä 33-linjoja muttei minulla siihen mitään sanomisen pakkoa ole. Toisaalta se on sääli koska olen eräs tämän maan parhaita asiantuntijoita tällä alalla. ainakin maallikkosaralla. Kukaan ei tiedä rautakaudesta ja keskiajasta niin paljon kun minä. Joku besserwisseri joka pitää itseään pätevänä ja experttinä aina tulee epäilemään, muttei tarvita kun pari viestiä niin jo opetan sitä kun jotain 8-vuotiasta uhmakasta lasta. Se kertoo tietomäärästäni jotain. Enkä sano tätä kun oisin joku narsisti joka on itteensä täynnä vaan enemmänkin suruistasti. Saattaa olla että vien kaiken tietämäni hautaan jakamatta niitä minkäänlaisen kirjan välityksellä. Mutta voihan sekin olla että umpikujat murtuu ja uutta ja ennestään tietämätöntä kulkee vastaan.

Valitettavasti te ette voi auttaa minua umpikujassani sillä kysymykset on liian vaikeita. Niistä ei ole lähdekirjallisuutta eikä tiettyjä asioita jotka nousee esiin loogisesti, tiedetä nykypäivänä mitään.

Olen sanonut nämä asiat ennenkin. Moneenkin kertaan. Eri sanakääntein vaan. Jotain uutta pitäisi siis kehitellä. Vielä kerran yksi aluevaltaus, oli mikä oli. Kyllä se sieltä tulee. Ihminen kattokaas muuttuu seitsemän vuoden välein.




Jukkis
Gravatar
juppe
Sähän voisit vallata keskustelufoorumin takaisin rokoterealisteilta kun ne karkottaa kaikki muut. Tietty niitä voi käyttää opiskelemiseenkin, elikkä seuraava kirja vois käsitellä sitä neroutta, missä lyhkänen video TikTokissa tarjoo enemmän viisautta kun koko lääketiede. Siellähän se viisaus nykyään kukoistaa kun YouTube sensuroi foliojuttuja.
Piilota kommentointilomake