Nyt tutustumme maapalloon tavalla, jota todella harva on ikinä käsitellyt. Pleistoseenikauden - eli tutummin jääkauden - loppupuolen jättiläiseläinten äkilliseen sukupuuttokuolemaan. Oli sen syy sitten missä tahansa, vastauksen on oltava niin eksoottinen, ettei yksikään säällinen tiedemies siihen koskaan sekaanntuisi.


Maapallolla on ollut kaksikin jättiläiseläinten valtakautta. Jokainen tietää sanomattakin dinosaurusten ajat, joiden katoaminen on niin ikään mysteeri. Onhan tuo Jukatanin meteori potentiaalinen syyllinen mutta asiallisesti ottaen dinot elivät vielä tuhansia vuosia sen jälkeenkin. Niihin sisältyy se suurempikin ongelma eli ne ovat liian suuria eläimiä pärjätäkseen maapallon painovoimassa. Asia joka on tiedetty aina ja jota sanotaan paleo-alan suurimmaksi ongelmaksi. Oikeastaan ainoa varteenotettava selitys voisi olla, että tavalla tai toisella painovoima itsessään on muuttunut raskaammaksi näin giganttisille eläimille, mutta sellaista ei yksikään biologi uskalla sanoa ääneen.

megafauna of north america
Pleistoseenikauden eläimistöä suhteutettuna ihmisen kokoon.

Toinen jättieläinten aikakausi on sitten ollut tuossa pleistoseenikaudella, jolloin seassa hääräsi myös nykyihminen. Sen aikaiset eläimet olivat sellaista kokoluokkaa, ettei sitä noin vaan lähde luolamies koiraa viemään ulos. On hirviösusia, jättimäisiä sapelihammastiikereitä ja karhutkin pienen volkkarin kokoisia. Gorillatkin huiteli jotain 3-5m korkuisina. Sitten ne vaan kuoli. Kaikki. Mammuttien mukana meni koko megafauna, yhtäkkiä ja selittämättömösti.

Tai ehkä sukupuutto on väärä sana. Tiettyjen lajien minikokoiset haaraumat nousivat estradille sillä jos katosi kuningasmammutti niin kääpiömammutti porhalsi. On viitteitä että jotkin lajit, joiden anatomia sen salli, yksinkertaisesti pienenivät kooltaan. Kaikki pieneni. Jopa neandherdahlin ihminen katsoi asiakseen kadota - tai ainakin kutistua nykyihmisen mitoille. Neanderdahlit oli melkoisia jässiköitä joiden lihaksistoa on nähty vain Schwarzeneggerin kehonrakennusluokassa. Nekin olivat yhtäkkiä liian suuria selvitäkseen.

Ei kuitenkaan kaikki. Jostain kumman syystä Afrikan megafauna selvisi. Norsut, sarvikuonot ja kirahvit kuuluvat kaikki jättiläiseläimiin, joten kysyä sopii, mitä eroavaisuutta sieltä päin löytyy. Ainakin sieltä löytyy painovoima-anomalia, jota geologit eivät pysty tyydyttävästi selittämään mutta jostain syystä savannilla on kevyempi astella, koska anomalia on miinusmerkkinen. Tässä saattaa olla syytä enemmänkin miettiä, miksi Niilin krokotiili on niinkin iso kuin on, kun muualla nämä kaimaanit sun muut ovat kohtuukokoisia.

Painovoiman muutos selittäisi asian jouhevasti. Painovoimakin on suhteellinen käsite. Se on heikompi vaikkapa kuussa mutta suurempi jossain Jupiterin pinnalla. Tosin on sanottava että maapallolla ei ole mekanismeja jotka voisivat muuttaa painovoimaa. Selitysmalliksi on otettava jokin kosminen syy, mutten niitä nyt lähde spekuloimaan. Kunhan totean että suuria sukupuuttoaaltoja on ollut tasan kuusi ja syyksi on epäilty esimerkiksi Nemesiksen tuloa maapallon lähistölle, jolloin sen olemassaolo vaikuttaisi myös painovoimaan. Toinen on huomattavasti monimutkaisempi ja edellyttäisi painovoiman olevan osa sähkömagnetismia, ja jos tapahtuu jokin valtaisa plasmapurkaus, ainakin teoriassa se voisi muuttaa gravitaation luonnetta. Auringon ja nemesiksen kamppailu voisi olla tälläinen, mikäli Nemesis olisi kääpiötähti ja niiden plasmakentät hieroisivat toisiaan. Tästä toivottavasti joskus lisää...

norsut afrikka
Afrikan painovoima-anomalia

Yhtä kaikki, mikäli maapallolla on painovoiman määrä äkillisesti lisääntynyt, on sen olemus muodostunut liian raskaaksi isoille eläimille. Poislukien Afrikan anomalia-alue, jossa painovoima on ollut suhteellisen stabiili ja noussut vain sen verran, että isot eläimet ovat ehtineet siihen sopeutua. Vaikka eihän se vieläkään ole sama kuin muualla. Ehkä nämä kirahvit sun muut norsut pelasti, että asustivat kevyemmillä alueilla.

Aihepiirihän on tosiaan sellainen, ettei siihen yksikään tiedemies halua puuttua. Siinä on liikaa spekulatiivista aineistoa ja vähintään hullunmaineen saa. Niinpä vaan kohautetaan harteita ja annetaan asian olla. Tosin tämäkin on sitä aineistoa joka sitten virtaa vapaissa keskusteluissa ja jota pohditaan maallikkopiireissä, aitoon esoteeriseen henkeen. Sitä ei kuitenkaan tulla meidän elinaikanamme ratkomaan sillä se vaatii kokonaan uudenlaista ajattelua ja teorioita.

Jukkis
Piilota kommentointilomake