Mä oon tässä kulutellu aikaani paitsi nauttimalla kesästä noin muuten, myös iltaisin efektiharjoitusten parissa. Koska kyseessä on opetustyö, tai siis harjoitteluainesta, ei kuulukaan kehua miten helppoa ja putkeenmenevää kaikki on. Kuuluu oppia ja ihminenhän ei muusta opi kun virheistään, joten on vaan loogista että jos tästä sanasen sanoo, korostetaan puutteita ja virheitä, joka kiistatta voi antaa masentavan kuvan.



Ihan ekana opin että vaikka on vihreä kangas 2 x 7m ei sillä vielä kovin ihmeellisiä tee. Neljä metriä per sivu olis komeempi ja metrin verran korkeutta lisää alkais oleen kova juttu, joka on vain hankintakysymys. Oma kysymyksensä on, että mihin sellaisen sitten ripustaa? Senkin opin että maalausteline jota vasten käpäläkamera nojaa, ei ehkä sittenkään ole niin hyvä juttu kuin olisi ollut hakea ClaesOhlosilta muutaman kympin jalusta. Ainakin puolet videoista on sellaista että kuvaajan kädet vatkaa kuin olisi parkinson loppuvaiheessaan. Eihän sitä materiaalia pysty pelastamaan millään taikatempulla.

vihreat sukkahousut

Tämän kummempaa studiota ei tarvita kun laikkipuiston keinu johon virittää kangas. Sattumanoikusta sekä efektikuvat että tämä "studiolla" tehty on molemmat tehty auringonpaisteessa joten ei tartte valosuuden kanssa taiteilla, tai siis vaan väännellä hanikoita ja kattoo mitä tapahtuu. Tässä kuvassa on se virhe että yhdet sukkahousut on liian vähän ja iho paistaa läpi.


Vaikeinta on ollut tuo rämekohtaus jossa käärme uisi sivusuunnassa näyttelijättären ohi. En ole sellaista onnistunut tubesta löytämään ja yrittänyt olen ihan luontodokkareistakin varastamalla ja liittää ne yhteen ns. crop-toiminnalla, koska veden väri on suht sama kummassakin kuvassa. Ainoa vaan että sellaista käärmekuvaa ei sitten koskaan löytynyt, joten vaihdoin krokotiiliin. Eikä sellaistakaan juuri löydy, mutta yksi greenscreen -animaatio sentään oli. Sitä kun suurensi, meni sutuksi ja jostain kumman syystä krokotiilin selässä on punainen kalvo jota ei saa pois vaikka kuinka muuttelisi värejä. Kaikki muu kuvassa kyllä muuttuu kuin LSDn vaikutuksesta.

krokomatiili
Tästä nyt ei saa hyvää tekemälläkään. Kun kroko tulee väärästä kulmasta se pitäis pelastaa jollain leikkaustempulla mutta krokon ympärillä olevaa punervaa reunaa ei saa mitenkään päin pois. se on jo alkuperäisessä tubevideossa joka näemmä ei kestä zoomaustakaan yhtään.

Periksi en ajatellut antaa mutta opin että kun jotain pitää tehdä, se pitää tehdä itse. Onhan meillä vihreä saavi joka vettä täyteen ja vihreää vesiväriä täyteen ja sitten vaan kuvaamaan. Vesirenkaita kaikista kulmista ja jotain spagettia uittaa siitä niin pitäis onnistua. Samallahan sitä liu´uttaa limaisen spagetin vihreää täytekynää ympäri niin näyttää kun joku limakas valkoinen, lähinnä heisimatoa muistuttava ällö kiipeisi puunrunkoa ylös kun sen liittää toiseen kuvaan. Mielikuvitus on kattona. Eli opimme että jotain pienoismallikuvaa on pakko rakennella.

Lähtökohtaisesti olen kummiski optimisesmpi kuin aiemmin. Hyvin on sujunut ja uskoakseni kun päästään tosikoitokseen, on oivaltanut mitä kaikkea pitää huomioida. Tästäkin saattaa tulla niin hyvä että tiedä vaikka sen sittenkin julkasis, jonkinlaisena juonettomana mallivideona. Itsellänihän on ollut pitkään murhe että se mikä on onnistunutta ja visuaalisesti häikäisevää, on yleensä juonetonta ja kaikki hyvät tarinat vastaavasti juostenkusten tehtyä.

takajalka
Tässä näitä yllätyksiä. Juuri kun on saanut valaistuksen jännäksi ja aattelee täyttää sen oivalla luontoäänillä ja uhkamusiikilla niin katse kiintyy toiseen jalkaan, joka onkin salaperäisesti läpinäkyvä. Nämä on näitä kylläisyys -juttuja jotka on vaan opeteltava ettei tuu moisia mokia valmiiseen lopputulokseen.

Kyllä tää tästä. Aattelin vaan ilmoitella että hengissä vielä ollaan. Tiedä vaikka saisin jonkun inspiroituakin tästä sillä elokuvanteko ei paljoa vaadi nykyisillä efektiohjelmilla. Kuka tahansa voi laillani suunnitella vieraan planeetan evoluution ja panna jonkun hyörimään sinne. Tai vastaavasti siirtää aikakoneella jonnekin jurakaudelle ihmetteleen jättisaniaisia ja metrin mittaisia sudenkorentoja. Ja sit vaan cannesiin elokuvajuhlille voittaan pääpalkinto ja koko komeus ei maksa kun muutaman satasen tehdä. Se multsun tyyppi, joka teki sen StarWreckin on ihan oikeassa siinä että turhaan suomalaiset painii noiden draamojensa parissa kun yhtä lailla suomalaiset elokuvantekijät sais ryhtyyn maailman johtavaksi tieteiselokuvien tuottajiksi. Mutta se ajattelu ei vaan ole vielä edennyt sinne saakka.

Jukkis
Gravatar
juppe
Jos siinä ihmemaassa juoksentelis jalkapalloilijoita, niin niistä löytyy mahoton määrä rajaamista vaille valmiita green screen -pätkiä.
Piilota kommentointilomake