Kun noi muinaiset, etten sanoisi alkusuomalaisten alkusuomalaiset, on pykänneet noita kivipatsaitaan, on tottakai taiteellinenkin funktio jossain kohtaa huomioitava. Sen toki tiedän että tämän kivikulttuurin syrjäytti vasarakirveskulttuuri joskus 3000-luvulla eaa. Syntyi nuorkeraaminen kulttuuri joka tarkoitti että alkoi hienostuneempi kivien hionta ja taiteellinen koristelu. Nämä karkeat maakivet jäivät oman aikansa lapsiksi eikä niitä olekaan kukaan tunnistanut ennen allekirjoittanutta.
Hartikankivi Keuruulla esittää selvästi valasta, joita muuten polski niillä kulmilla siihen aikaan, kun tämä kivi on pykätty pystyyn. Siihen on joku esi-isämme pykänny silmänkin. Teknisesti patsas on oikein; valaan kantilta se on sen kasvot jolla se näkee kun taas ihmisen kantilta sen profiili.
Nehän ovat maakiviä. Karkeita, luonnonkiviä, jonka alle on pykätty punaisia kiviä ja joka toisessa tapauksessa harmaitakin. Olen näistä puhunut jo väsymiseen asti ja on aika selvää, ainakin itselleni, että ne edustavat taiteellisessa mielessä symbolismia. ne symboloivat. Todennäköisimmin sitä punaista alkumunaa josta kaikki on saanut alkunsa.
Hartikankiven etuosa. Punainen alkumuna kyllä erottuu mutta muuten se on vääränlainen valaanmuoto. Mutta ei sitä ole tarkoitettukaan edestä päin katsottavaksi vaan vasemmalta - tässä kuvakulmassa siis oikealta -katsottavaksi.
Vaan kuten tässä ilmeni niin kivillä on myös varsin usein kasvot. Eläinkasvot. Jostakin syystä kasvot ovat aina kiven vasemmalla puolen (perästä päin katsottuna) mutta ei koskaan oikealla puolen, ja kaikkein vähiten edestäpäin. Sitä en osaa sanoa, onko jokin kivi tieten valittu muotonsa ja kasvojensa takia, vai onko sitä työstetty hakkaamalla jollain graniitinpalalla sille silmäkuoppa ja kuonomainen olemus. Kuka sen voisikaan tietää kun aattelee että tuollainen maakivi on ehtinyt kolhiintua parin miljardin vuoden aikana vaikka millaisia kalliopaaseja päin.
Pidän kuitenkin näitä kasvoja jossain päin merkityksellisinä, koska ne ilmentävät taiteen seuraavaa tasoa naturalismia. Selvästi ne esittävät lintua, valasta ja on puhtaan naturalistisia kiviä jotka tavanomaisimmin esittävät hyljettä tai norppaa. Jotkut jotain saukkomaisia pieniä nisäkkäitä joita on saattanut jo tuolloin polskia Yoldiameren alkusaaristossa – mene ja tiedä.
Ei minun onneksi tarvitse kaikkea yksin miettiä. On ollut etuoikeus saada tuttavapiiriinsä älykkäitä ihmisiä, etten sanoisi nopea-älyisiä, joilta ne parhaat ideat aina saa kun itse on umpikujassa. Nämähän on hirveen vaikeita asioita ja vaikka näistä jaanaan kaikkialla, harva kykenee sisäistämään näitä juttuja ensinkään. Sen takia tuollaiset ihmiset on kullanarvoisia.
Paljon olen tätä kuvaa näytellyt johtuen sen selvääkin selvemmästä lintumaisuudesta. Vitivalkoinen nokkakin on. Ihmetellyt toisinaan miksi (punainen) aluskivi on joskus sen kyljen alla mutta kun asiaa katsoo uusin silmälasein, tajuaa että linnun katsenäkökulmasta kylki onkin sen etupuoli. Lintuhan ei näe eteensä kovinkaan hyvin ja kun se näkee epäilyttävää liikettä, se kääntää profiilinsa kohti.
Se mulle sen sano, että oletko miettinyt että nuo muinaiset tajusivat asian tyystin oikein. Kun me teemme lintupatsaan tms niin vaistomaisesti me kai aatellaan, että se katsoo kohti, kuten mekin. Edestäpäin. Vaan eihän lintu niin katso, kun sen silmät on eri puolilla päätä. Kun lintu katsoo ihmistä, se katsoo sivultapäin, toisella silmällään. Sivuttain oleva lintu on silloin kääntänyt katseensa ihmistä kohti, kun taas ihminen joka katsoo lintua, kääntää nenänsä kohti lintua. Samahan se valaalla jonka silmät on eri puolella päätä.
Tästä näkökulmasta on ihan loogistakin että jos haluaa kuvata linnun kasvoja, se kuvataan profiilista. Ei tällästä vaan tule meille mieleen. Ei ainakaan minulle tullut. Tai siis, muinaiset egyptiläiset lienee tän sentään tajunneet – nehän on maalanneet juttunsa profiiliin. Ehkä se on niilläkin alkanu lintujen kuvaamisesta ja laajentunu sit kaikkeen.
Tällästä ny tuli mieleen, että maailmasta on taas yks arvotus vähemmän.
Jukkis