Mutta me emme puutu nyt globaalin verotuksen hienouksiin vaan puhumme sen alemmasta tasosta eli propagandasta, jota tämä asetelma tuottaa. Tarkennettuna puhumme Laurista. Te ette tunne Latea ettekä hänestä ole ikinä kuulleetkaan. Kun vietin lapsuuttani maalla – joskus vuoden 1976 tietämillä – erään maatalon liepeillä jossa asui samanikäinen poika kun minäkin, asusti Late naapurissa. Lauri oli vähän hassu.
Se kulki aina kylille villapipo päässään käsissään paksut kintaat. Sellaisessa pienessä mökissä se asusti ja oli sillä joku samanoloinen eukkokin. Olivat kenties tutustuneet jossain piirimielisairaalassa ja siellä elää kituuttivat laihalla sairaseläkkeellään.
Aikuiset eivät koskaan kysyneet miksi sillä oli pipo ja kintaat jopa pahimmilla kesähelteillä. Me lapset kysyimme. Lauri vastas lukeneensa että uusi jääkausi voi kuulemma tulla ihan koska tahansa. Jos se on just silloin kirkolla kun jääkausi puhkeaa, hän pääsee turvallisesti kotiinsa. Ihan järkeväähän se. Siis noin hullun logiikalla.
Siihen aikaan ihan yleisesti tieteilijät uskoivat jääkauteen. Oltiin jotenkin perillä ilmastollisista sykleistä ja kenties hajullakin siitä mikä merkitys Golf-virralla oli säähämme. Kun golfvirta sammuisi – ja sehän saattoi silloisen käsityksen mukaan sammua koska tahansa – tulisi Suomeen ikitalvi ja kahden kilometrin jäämassa päälle. Lehdisssä pohdittiin monenlaisia hullutuksia kehityskaaren pysäyttämiseksi. Nyt, toiselta aikakaudelta käsin, ymmärrämme miten naurettava koko juttu olikaan. Sanoin tämän koska se antaa perspektiiviä sille, miten hullulta oma aikamme ilmastonmuutoksineen saattaa kuulostaa seuraavan sukupolven vinkkelistä.
Viimeinenkin saariatolli on vajoamassa merenpinnan alapuolelle. Kundi siinä koittaa saada vähän lisäaikaa kapuamalla palmun päälle.
Viisitoista vuotta ainakin on näitä otsikoita revitty. Kuinka saattaa olla että napajäät sulavat kokonaan. Saattaa olla että avautuu kokonaan uusi pohjoinen merireittikin. Kuinka saattaa olla että tyynenmeren atollit vajoavat mereen, kuinka saattaa olla että jääkarhut kuolevat sukupuuttoon. Kuinka saattaa olla että etelänapamantereesta irtoaa yhä isompia jäälauttoja. Kuinka saattaa olla että afrikkaan tulee niin kova kuivuus, että koko mantereen väestö lähtee liikkeelle. Kuinka saattaa olla että vain muutaman vuoden päästä alppijäätiköitä ei ole enää olemassa kuin valokuvissa. Saattaa olla että jo muutaman vuoden/vuosikymmenen päästä… saattaa olla että…. saattaa olla…
Ikkunasta kun katsoo ymmärtää ettei mikään ole muuttunut. Mitään ei ole tapahtunut. Tilastot eivät todellakaan osoita tilastopiikkejä tai luonnottomista (ts ihmisen aikaansaamia) syistä johtuvia muutoksia. Vanhana ja kyynisenä en osaa ajatella muuta kuin että kyse on koko ajan ollut vedätyksestä. On vedätetty nykypäivän mediakuluttajaa samalla tavalla kuin Laurikin sen väärinymmärsi. Laurin puolustukseksi on tosin sanottava, että hän sentään oli syyntakeeton ja kykenemätön ajattelemaan loogisia puutteita.
Viimeisen jääkarhun kohtalo ei ole kadehdittava...
Politiikot ja heidän kauttaan puhuva media ilmaisevat asiansa itsevarmasti. Mitään kerettiläistä, kritisoivaa tai kyseenalaistavaa ei juhlapuheisiin eikä televisiotoimittajien suuhun ilmaannu. He saavat aina tukea niiltä kansalaispiireiltä jotka opportunisesti asettuvat valtapolitiikan puolelle, tai ovat muuten vaan naiveja ymmärtämään ilmastohistoriasta ja sen mekanismeista mitään. Ympärillä on jättimäinen murtumaton muuri johon ei saa säröä tekemälläkään, kuin denialismi ei olisi hyttysen ininää kummempaa, eikä siihen pidä ottaa kantaa, kommentoida tai ajautua monimutkaisiin keskusteluihin. Denialismia ei vain ole olemassa kuin höperöpäisten bloggaajien mielikuvituksessa. Aika kaameahan tämä asetelma on, jossa kaikki ovat yksimielisiä kaikesta ja sitä jyrkemmin mitä kiistanalaisemmalta heidän uskonsa vaikuttaa.
Laurin näin muuten viimeisen kerran kun sen eukko oli kuollut. Ymmärrettävästi äijä oli surunmurtama. Sieltä hän tuli maantietä pitkin vastaan. Ah niitä lapsuuden öljysorateitä joita päällystettiin lipeällä, niissä oli ihan oma tuoksunsa. Late katseli minua tuskainen ilme kasvoillaan ja kysyi koska ne haudat avataan? Ilmeisesti tarkoitti sitä ylösnousemuksen päivää jolloin kuolleet nousevat haudoistaan, näin ainakin kysymyksen käsitin. Valittaen minun oli sanottava Latelle, etten tiedä. Sinne hän meni hartiat kyyryssä, mantteli niskassaan, villapipo päässä ja rukkaset roikkuen käsistä. Ei se sitten enää kauaa elänytkään. Hänen myötään myös katosi oppi tulevasta jääkaudesta ja pian syntyisi uusi oppi ilmastonlämpenemisestä ja viimein ilmastonmuutoksesta.
Jukkis