Ajatuskin siitä että joskus pleistoseenikaudella maapallon pyörimisliike olisi hidastunut merkittävästi ja hetkellisesti jopa pysähtynyt, kuuluu ensinäkemältä hullujen juttujen joukkoon. On kuitenkin asioita joita ei oikein voida selittää mitenkään muuten.
Venäläinen kerrostalorakentaminen näyttää mitä tapahtuu kun maapallo lopettaa pyörimisensä akselinsa ympäri.
Ensin on tietenkin tiedettävä miten maapallo ylipäätään voisi pysähtyä. Sähköisen universumin teoriassa lähdetään siitä, että aurinkotuuli yksin voi hidastaa maapallon pyörimisliikettä. Näitä on mitattukin, joskin normaalissa aurinkotuulissa määrät ovat millisekunteja, mutta silti se todistaa asian puolesta. Jos sen haluaa ilmaista niin että aurinko pyörittää maapalloa sähkövirralla niin käsite on aivan oikea. Kunnon pysäyttämiseen tarvitaan sitten auringon puolelta jo kunnon sähkömagneettinen purkaus. Sellainenkin tunnetaan sillä paleomagnetismin eräs suuri arvoitus on, miksi maapallon magnetisoituneet kalliot ovat jopa tuhatkertaisia magneettisuudeltaan mitä maapallon oma magneettikenttä sallisi. Tarvitaan vain joku Nemesis, jonka ytimessä kehittyy tähtiprosesseja – kuten vaikka ruskeissa kääpiöissä – riittävän lähelle aurinkoa niin purkaus on varma.
Tietenkin pyöriminen alkaisi uudelleen sillä maapallon sisus jatkaisi pyörimistään ja vetäisi pinnankin mukaansa. Tosin ne alkaisivat pyörimään eri tahdissa. Se vähä mitä maapallon sisuksesta tiedetään on, että sisus ilmeisesti pyörii 2-3 sekuntia nopeammin ja tuottaa ylimääräisen kierroksen joka 400.kierros. Tästä voi päätellä että aikanaan maapallon pinta on pyörinyt nopeammin ja tätä tukee muuten kaksikin seikkaa. Toinen on, että ihmisen anatomia ei ole vieläkään sopeutunut 24h vuorokausirytmiin vaan se on 23h ja risat –eli sama mikä on maapallon sisus. Toisen huomasi jo Charles Darwinin poika havaitessaan että päiväntasaajan –keskipakoisvoimasta johtuva – pullistuma on enemmän kuin mitä nykyinen vuorokausirytmi voisi aiheuttaa.
Yleissivistyksen nimissä: Maapallon toinen kuu, metrin kahden mittainen kivenpalanen joka kiertelee yläpuolellamme. Kuva on tietenkin feikki; ei sitä ole kukaan kyennyt kuvaamaan.
Se olisi voinut tapahtua pleistoseenikauden loppupuolella. On olemassa monia kansoja perimätietoineen – ja jopa Joosuan kirjasta voi lukea miten Aurinko pysyi taivaalla keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan. Eikä ole ollut sen päivän vertaista, ei ennen eikä jälkeen.
On aika selvää ettäjos näin on todellakin käynyt, ovat vähimmäisseuraukset ainakin mittavat maanjäristyksen, jotka todellakin alkoivat pleistoseenin loppupuolella. Erikoista että kaikki tunnetut tsunamien ja muiden hyökyaaltojen jäljet ovat aina itä-länsi –suuntaisia (jopa meillä pohjanmaalla). jarrutuksesta johtuen vuoret ovat ottaneet lisää korkeutta. Vuorten fossiiliaineistosta on havaittu että vuoristot ovat ottaneet lisämittaa pleistoseenina, ja kaikki vuoristot ovat aina itä-länsi suuntaisia. Mainita voisi skandit, juravuoriston, andit ja himalajan.
On sitten oma kysymyksensä tapahtuiko sen jälkeen myös kataklysmi eli maapallon akselikulma vaihtui.? Sillä erikoisin ilmiö on, että lähes kaikki maapallon suuret joet, kuten Mississippi, Eufrat ja Tigris, Jangtse, Niili jne laskevat vetensä keskipaikoisvoiman vastaisesti 31. leveyspiirille kun niiden pitäisi laskea uomansa päiväntasaajalle kuten Amazon ja Kongo-joki tekevät. Olemmeko löytäneet muinaisen päiväntasaajan? Tietenkin ne laskevat vetensä siihen koska mannerten raja menee siinä kohtaa joka sekin on vastoin keskipakoisvoiman sääntöjä.
Jätän tämän pohdittavaksenne ja osoittaakseni että luonto ja sen tapahtumat helpolla ylittävät ihmisen käsityskyvyt. Ihminen haluaa uskoa yksinkertaiseen ja staattiseen maailmankuvaansa sivuuttaen kaikki ne havainnot jotka eivät tue tätä maailmankuvaa. Näin se menee, mutta jossain tuolla simppeleiden koulukirjatotuuksien tuolla puolen on sitten se, mitä oikeasti on tapahtunut.
Mielenkiintoinen aihe eix je? Tässä kohtaa aina joku sanoo että oliko lähteitä? En minä niitä viitti luetella kun ei niitä kukaan koskaan lue.
Jukkis