Tahdon puhua hetkisen rajantakaisesta Karjalasta. Tai pikemmin nykysuomalaisen asenteesta siihen. Varsin usein näinä aikoina kun Putin-setä on tapetilla päivästä toiseen, kuuluu närkästynyt kommentti miten venäläiset aikanaan karjalan valtasivat. Toisaalta siihen kuuluu paradoksaalinen loppukaneetti että takaisinhan sitä ei otettaisi edes ilmaiseksi. Se on varsin omituista joten siihen lienee syytä pysähtyä.
Lähtemättä liikkeelle aivan 1800-luvun karelianismista, 1920-luvun akateemisen karjala-seuran tavoitteesta muuttaa "suomalaisuuden alkukoti" militaarispoliittiseksi ohjelmaksi, tai edes evakkokysymyksestä. Riittää kun sanoo että syystä tai toisesta nykypäivän suomalainen ei miellä Karjalaa osaksi Suomea. Kysymys on hänelle etäinen ja ennen kaikkea vastenmielinen. Asenne varmaan juontaa jo syksystä 1944 jolloin karjalan kysymys jäi osaksi jatkosodan motiivia ja linkittyi silloiseen suur-Suomi -ajatteluun. Sodasta palanneet miehet sitä vastoin mielsivät koko asian herrojen sodaksi ja kokivat tulleensa petetyiksi. Aivan väärässä kansan syvät rivit eivät olleet. Koko jatkosota suunniteltiin metsäyhtöiden etujen perusteella sivuuttaen sotilaalliset tarkoitusperät ja koko jatkosota oli tämän vuoksi tuomittu edeltäkäsin epäonnistumaan.
Lähihistoriasta tiedämme että Jeltsin tarjosi neuvotteluja palauttaakseen suomalaisille vuoden 1920 rajat. Neuvottelun alustukseksi otettiin että jos suomalaiset ovat valmiit maksamaan miljardin kauppasumman niin asia on sillä selvä. Viipuri kuin Laatokan aluekin siirtyvät suomalaisille. Tämä siis siinä vuoden 1991-1992 tietämillä. Silloinen presidenttimme Koivisto kieltäytyi ehdottomasti aloittamasta moisia neuvotteluja ja edelleen silloinen pääministeri Aho kieltää härkäpäisesti että moista tarjousta olisi maamme saanut. Koivisto ilmeisesti ajatteli että karjalankannas on se alue, josta saattaa tulla jännitteitä myöhemmin. Tavallaan Koivisto oli oikeassa. Ajatuskin siitä että nato-hakemuksen myötä Nato pääsisi Pietarista 30-50km päähän, olisi varmasti Putin-sedälle mitä sietämättömin ajatus. En rehellisesti sanoen usko että suomalaiset olisivat edes voineet jättää nato-hakemusta jos raja menisi kannaksella.
Näistä asioista silloin kyllä puhuttiin kansalaiskeskusteluissakin. Sitä kontrolloi pitkälti silloinen hallitus. Karjalaa pidettiin köyhänä ja takapajuisena jonka korjaaminen maksaisi maltaita ja siinä sivussa saataisiin rasitteeksi patalaiskoja venäläisiä uusiksi kansalaisiksi. Mitään hyvää ei karjalassa nähty; röttelöitä ja ajokelvottomia teitä. Anyway, ajatus meni läpi ja voi kysyä keneltä vain ja vastaus on aina sama: mitä me sillä karjalalla? YLE teki silloin kokonaisen propagandakampanjan jossa esitteli karjalaista surkeutta surkeuden päälle ja laskeskeli paljonko se kaikki tulisi maksamaan. Keskiverto suomalainen sanoo edelleen mitä me sillä karjalalla? Hän ei kertakaikkiaan miellä sitä osana suomalaisuutta koska jotenkin suomalaisuus määrittyy toista kautta.
Myös Ruotsi on aina himoinnut Ahvenanmaata. Tyypillisesti historian perinteiden mukaan ruotsalaiskartoissa ahvenanmaa esitetään aina kuin palasena Ruotsia ja kartasta on manipuloitu saaristo pois jotta se ei linkittyisi osaksi Suomea. Karttaväärennös jatkuu tänä päivänä.
Vaan kuka tämän suomalaisuuden on ohjannut? Kuka tai ketkä sen mielikuvan on tehneet. Ei ainakaan Koiviston konklaavi, se on vissi. Se on tehty rahalla ja ilmeisemmmin sen ajan sellukeisarien rahalla. Silloin elettiin vaihetta jossa suomalaiset metsäyhtiöt tekivät hillittömiä voittoja rajan takana. Rukajärven ikimetsät katosivat metsäkoneiden nieluun ja halvalla. Sikäläinen palkkataso oli minimaalinen ja ympäristölaeista ei tarvinnut välittää tuon taivaallista. Pahin mahdollinen skenaario olisi ollut, mikäli alue olisi joutunut Suomen haltuun koska silloin olisi pitänyt maksaa suomalaista palkkaakin suomalaisine kuluineen. Niinpä kun puhutaan miljardiluokan voitoista oli syytäkin aloittaa kampanja karjalan palauttamista vastaan.
Mistä me pääsemmekin siihen miten suomalaiset tulkitsevat suomalaisuuden. Niin kielellisesti, maantieteellisesti kuin kulttuurisesti. Ainakin se on tullut selväksi että karjala on ja pysyy suomalaisuuden ulkopuolisena alueena. Jotakin tässä täytyy olla koska samaa asennetta löytää myös kun puhutaan Ahvenanmaasta. Tavallaan sitäkään ei mielletä osaksi Suomea. Toisaalta ahvenanmaalaisten omat Fria Åland -liikkeet eivät kyllä lämmitäkään välejä. Minä en tiedä tähän vastausta mutta sen tiedän että suomalaisuuden määrittely ja ideniteetti on huomattavasti kapeampaa mitä maantieteemme on.
Jukkis