Mikään ei puhuta niin mukavasti kuin sääasiat. Valtteri-myrskyjä sanotaan tulevan kerran vuosikymmenessä ja minähän sen tiedän. Yöllisessä lehdenjaossa tapaan olla etulinjassa. Kun näistä asioista avaudun, ei niistä draamaa puutu, joskin vanhemmiten osaa varoa juuttumasta autollaan kiinni. On tässä esoteriaakin. Luonto rakentaa kauniin lumivaipan ja jotta ymmärtämättömät ihmiset eivät sitä riko, se osaa sen aina valmistaa lauantai-iltana jotta se säilyy maanantaille.


En sanonut tuota ihan vitsillä. Muistan vuosikymmenen takaa suht samanlaisen myräkän. Olin silloin tekemässä talvilomatuurausta Siuron takana olevalla maaseudulla ja lunta satoi koko päivä aamusta pitkälle aamuyöhön. Sitä oli jo komeasti puolisääreen kun pääsin liikkeelle. Joskin on sanottava että maaseudulla auraukset tekee isännät ja kun ittelleen tekee, se tapahtuu yleensä samointein. Sekin tapahtui viikonloppuna. Viikonloppuyö oli sekin kun alkoi satamaan vettä ja se jäätyi samantein peilikirkkaaksi jääksi. Yleensähän pääkallokelit tapahtuu sohjokeleillä ja jäätynyt sohjo on epätasaista joka tarjoaa jalalle jonkinlaisen suojan. Nyt oli vain tasainen jääkenttä. Pääsy ylipäätään jakolaatikolle oli työn ja tuskan takana. Viereisessä pubissa oli valomerkki ja sieltä tuli juopot ulos kirjaimellisesti kontaten. Ne oikeasti konttasi koteihinsa. Miehet ja naiset. Ei ne tyhmiä olleet, kallonmurtuma olis muuten ollut satavarma lopputulos.

Tuo lauantai-ilta on muutenkin salaperäinen juttu. Jos jotain elektronista hajoaa, sekin tapahtuu kun on kaupat kiinni. Autonikin osaa aina hajota viikonloppuisin tietoisena ettei yhtään korjaamoa saa oviaan auki ennen maanantaita. Lumetkin sataa vain lauantaisin. Pankaa merkille ja huomaatte mun olevan oikeassa. Ei myräkät tule koskaan tiistaisin aamupäivällä jolloin aura- ja bobcat -kuskit on täynnä tarmoa.

Viikonloppuna tapahtuva myräkkä tai pääkallokeli takaa ettei kukaan niitä auraa saati hiekoita ennen maanantaita. Itse asiassa näin viime yönä yhden vaivaisen ja hikisen auran. Se kynti lumista tietä kauha ylhäällä, pysähtyi leikkipuiston kohdalle ja alkoi lanata leikkipuistoa lumesta vapaaksi. Se ei vienyt kuin muutaman vedon joten yhtä juhlallisesti se poistui kauha ylhäällä kuin saapuikin. Katsoin hommaa suu auki. Leikkipuisto? Kun lunta on tiellä niin että pakoputki jättää tiehen kuvion, jalkakäytävä, sikäli kun tietää missä se edes kulkee, omaa lunta puolisääreen ja pihoihin on tuuli kinostanut likemmäs metrisiä hankia, tämä auraa leikkipuistoa. Sillä ei kuvittelisi olevan siis minkäänlaista kiireellisyysjärjestystä. Mietin oliko se kuski ihan järjissään vai oliko järjetön se joka lajittelee kohteet eri tärkeysjärjestyksiin. Ainakin se oli silkkaa resurssien haaskuuta. Tiedä mistä asti se edes tuli ja mihin oli matkalla. Paljonko se olis saanu aikaan jos ei kuljeskelisi eestaas tekemässä tyystin järjettömiä aurauksia?

Raaka totuus on se että myräköissä ei autolla voi mennä noita vanhoja katuja. Vanhoilla tarkoitan niitä jotka koostuu noista asevelitaloista, vanhoista omakotitaloista. Niihin jää väkisin sutiin kun lumimassaa tulee puskurin eteen tarpeeksi. Tai siis se on myös kiinni lumen koostumuksesta. Tämä oli onneksi märkää suojalunta joten siinä oli kitkaa erotuksena pakkasen valmistamasta puuterilumesta joka ei tarjoa minkäänlaista pitoa. Olisi jääneet tekemättä ellei onnekkaasti joku olisi siitä ajanut muutamaa tuntia aiemmin ja jättänyt renkaanjäljet jonka päällä ajaa. Tältä uralta ei tietenkään auttanut poiketa ja noustessani tienposkessa olevalle laatikolle, auto sai jäädä hyriseen keskelle tietä. Luottaen siihen että asiatta ei siellä liiku kukaan. Sillä jos joku olisi tullut, hänen olisi pitänyt pysähtyä taakseni ja jos siinä kohtaa olisi ollut pienikin kumpareentapainen, siihen olis kundi jäänyt. Noh, pieni peruutus rengasuraa pitkin ja sitten ykkönen silmään johko saisi vähän vauhtia.

Jos ei ole valmista uraa, eteenpäin pääsee vain kun peruuttaa vähän. Panee pykälän silmään ja ajaa jo luomaansa uraa pitkin edeten vauhdin turvin taas 5-10m kunnes juuttuu. Sitten peruutus ja hyödyntäen uraa, taas 10m jne. Ylämäet menen näin joka kerta. Joskus jos junttauskaan ei enää toimi, tiessä vaikka mutka joka syö vauhdin, mennään perä edellä. Pakki on oiva vetävä vaihde jossa on pitoa.

Sehän on ihan kiva alue mitä teen. Ajoitettu neljä ja puoli tuntia ja sen tekee alle kolmessa juontuen siitä että valtaosa on autonikkunajakoa. Sen kun kurvaa lootille, pudottaa ikkunasta lehdet ja suhahtaa tiehensä. Pahin on kunnon mäki. Siitä päästäkseen on otettava kunnon vauhti ja vedettävä auto liiraten ylöspäin. Tietenkin niissä on aina mutka joka syö vauhdin. Paras on aina että jonkun laatikko on keskellä mäkeä. Jos siihen pysähtyy, ei auta kuin rullailla takaisin alas ja ottaa uusi vauhti. Näillä keleillä ilmenee että monet taloyhtiöt on rakennettu kumpareiden päälle tai ne on jossain montussa. Ei niihin auta kuin kävellä. Aiemmin menin reteesti autolla mutta pian sitä on joutunut sen pihamäen luomaan itse lumesta tai hiekoittamaan niin ei viitti enää. Jalan vaan.

valtteri1
Tästä on urhea lehdenjakaja yöllä kulkenut. Tuuli kinostanut siihen sellaisen hangen ettei siihen autolla olisikaan asiaa.

Lumi kastelee kengät, pian alla oleva villasukatkin. Sitten murpyhynlain mukaan alkaa aamuyöstä pakastaa siinä kohtaa kun litinä vaan kuuluu jaloista. Tuntee jo miten varpaat punoittaa. Nyt pelasti se että lunta oli niin paljon. Lumen alla on lämpötila nollassa ja kahlatessa varpaat on lämpimämmässä kun ympäröivä ilma. Hintana että samaisen lumen kantaa automatolleen. Lattialla se sulaa ja muuttuu huuruksi ikkunoihin ja pian ei näe ulos mitään.

Minä en pidä myräköistä. Pitäisin jos aurauskalusto lähtisi samoin tein liikkeelle. Kun ne maanantaina vasta lähtee, siellä pyörii niiden jaloissa, on niitä sen verran paljon. Kitupiikki huoltoyhtiö ja kaupunki eivät kannusta sunnuntailisiin ja varmaan ne saa jotain hälytysrahaakin. Luultavasti nuoret miehet, jotka kansoittavat huoltoyhtiöt, omaavat muutakin tekoa lauantai-iltaisin. Eikä se maanantaikaan aina paljoa pelasta. On näitä tyyppejä jotka ei tee pihoilleen minkäänlaisia lumitöitä koko talven aikana vaan antaa sen olla luonnontilassa. Ajavat vaan nelivedoillaan kotiovensa eteen. Eivät edes silloin kun on kunnon pääkallokeli. Roskapussia portinpieleen viedessään ottavat mieluummin riskin kaatumisesta kuin uhraavat hiekkaa murenaakaan. Toiset kolaa lumensa postilaatikkonsa viereen tai eteen ettei siihen pääse autolla ennen kevättä. Sitä on vaan noustava ja kun poukkaa ylös ja alas satakunta kertaa yössä, käyhän se kuntoilusta mutta vituttaa silti. Se hidastaa, rasittaa ja virheitä syntyy.

valtteri2
Jossain määrin vituttaa tyypit joille lumityöt on tuntematon käsite.

Posti nyt onneksi on vähän reilumpi mitä Alma oli. Nyt juhlallisesti antoivat laskuttaa varttitunnin pituutta joka rahassa on pari kolme euroa. Todellisuudessa aikaa meni yli reippaan tunnin ja rapiat, mutta olihan se silti kohteliaisuusele. Ainoa mikä harmittaa etten päässyt me postilaiset -sarjaan joka tuli töllöstä ja oli imagonkohotusta. Olisin kertonut tärkeimmän syyn miksi viihdyn lehdenjakajana. Siellä aamuöisillä kadunkulmilla pyöriessä kun on se paikka mihin mikään tupakkalaki ei yllä ja mun kohdalla se on ihan kriteeri. Eikä ole idiootteja työkavereita eikä oikein pomojakaan. Tai niitä on, mutten ole ikinä luonnossa nähnyt.

En minä myräkkää ota henkilökohtaisesti. Talvella ei ole yhtäkään mukavaa ilmanalaa. On joko kireä pakkanen jolloin perunasäkkiä muistuttava fleeceni pääsee oikeuksiinsa, tai on sohjo. Voi olla myräkkä tai on pääkallokeli. Se ainoa mukiinmenevä säätyyppi eli tämä postikorttimaisema, nollassa ja nuoskalunta on harvinaisuus siellä seassa. Pakko toisaalta sanoa että kyllä sitä tykkää kun on rankka työ. Noh, tämä tästä ja onpahan nyt kokemusta rikkaampi.

Jukkis
Piilota kommentointilomake