Kuten tänään sain kuulla, sivuston softa alkaa olla pikkuhiljaa tiensä päässä ja sen myötä on tullut aika uudistaa nahkansa. Jälleen kerran. Taitaa olla foorumin historiassa jo neljäs tai viides kerta kun kaikki pannaan uusiksi ja vanhat jutut lentää saunanpesään. Jos ette muuta täältä lue, niin lukekaa edes tämä niin tiedätte missä pikapuoleen mennään.

Lue lisää: Vakavaa sinikivi-asiaa

Olin tässä yhteydessä ex-pääministeri Jyrki Kataiseen yhden sähköpostin edestä. Kyseessä on ne luurankolöydöt jotka löytyivät takavuosina hänen mummolansa pihamaalta jonkun kaivuutyön yhteydessä. Katainen tosin vastasikin ettei tiedä asiasta lehtitietoja enempää ja tuskin poliisikaan on paljoa viitsinyt kuluttaa aikaansa yli satavuotiaisiin luihin. Asiaa tuskin on kukaan tutkinutkaan. Vaan nousipa tämäkin aihe tapetille omissa sukututkimuksissani ja uskon ratkaisseeni asiaa vanhan sukutarinan myötä. Ainakin tarjoan helkkarin hyvän johtolangan.

Lue lisää: Luurankotutkimukset

Mä oon ollu tässä hissuksiin kun olen uppoutunut kokopäiväisesti kirjoitteleen tota niemis-kronikkaa. Ei olisi uskonut, mutta vielä joskus saa intohimo vallan ja kun voi naputella suht vapaamielisesti sen tekee streesittä. Voin toki paljastaa lisääkin niemis-saagan syvimpiä salaisuuksia. Tällä kertaa suvun 20-luvun lopun pirtuliiga.

Lue lisää: Niemisten pirtuliiga

Niemiskirja on ottanut ensimmäiset lauseensa. Haluan sen jakaa kanssanne. Se mitä olen suvustani aiemmin maininnut, on suhteellisen pinnallista ja vähätietävää. Ero on huikea kun oikeasti ottaa selvää. Tällä kertaa juttu alkaa Nikodemus Majajärvestä, joka siis on isoisäni isoisä. Suvun ensimmäinen, joskaan ei viimeinen viinankeittäjä ja trokari. Voin sentään luvata että kaikki mitä nyt luette, on kritiikkiä kestävää eli lähdekirjallisuuteen nojaavaa, poislukien tietenkin dramatisoidut kohtaukset. Tarinahan jää nyt tässä kesken.

Lue lisää: pala Niemisten sukusaagaa

Pitkästä aikaa eksyin katselemaan hiidenkirnua. Se toi mieleeni jotain kaukaista. Aikanaanhan taisin aloitella koko tulevan huuhariurani nimenomaan hiidenkirnuista. Jonkinlaisessa keijoparkkusmaisessa hengessä. Silloin olin hyvin jyrkkäkin sen suhteen että ne ovat syntyisin kaikkea muuta kuin jääkauden aikaisten sorvinkivien pyörityksessä. Vaan miten ajattelen asiat nyt kun vuodet ovat virranneet ja mieskin vähän rauhoittunut?

Lue lisää: Hiidenkirnun luona

Viikon päästä tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta siitä kun Ukrainan yläpuolella ammuttiin alas matkustajakone MH17. Tämä episodi alkaa hiipua mielestämme poislukien allekirjoittanut, jolla on tapana muistaa kirjoituksella per vuosipäivä. Niin nytkin. Tapahtumassa on edistytty jo oikeudenkäyntiin asti, mutta se mitä edelleen kaipaan on pitävä todiste siitä kuka sen ampui alas ja millä välineellä. Sitä emme ole nähneet tähän päivään ja jos vanhat merkit pitävät kutinsa, emme näekään vielä pitkään aikaan sikäli kun koskaan.

Lue lisää: MH17 -oikeudenkäynti

Katselin ihan mielenkiintoisen dokkarin jossa eri somealustojen ohjelmoijat opettivat miten some toimii. Kaiken avain on algoritmi, joka pudottaa meidät kunkin omaan kuplaamme ja luo erilaisia maailmankuvia. Tekijät siinä sanoivat että alkujaan tarkoitusperät olivat hyviä eikä kukaan osannut ennustaa että asiat voisivat mennä vinoonkin. Loppukaneeteissaan taisivat todeta että ellei suuntaa muuteta, lopputulos on kulttuurinen romahdus ja pahimmillaan sisällissota.

Lue lisää: Algoritmi

Lähinnä puran sydäntäni kertomalla millaista on saada yläkertaansa ns naapuri helvetistä. Äiteensä vuokrannut 18-vuotiaalle kölville kämpän josta muodostui hyvin nopeastikin silkka apinatarha jossa mesotaan kellot ympäri päivästä toiseen. Nyt on vihdoin viimein saatu häätö aikaan ja tätä kirjoittaessa pitää kestää vielä viikko. Sanomattakin selvää että nyt kun mitään menetettävää ei enää ole, siellä vasta juhlat onkin.

Lue lisää: Naapuri suoraan helvetistä

Tuntuu jotenkin oudolta että suvussa on ollut kolmekin kirjailijaa, ja kaikki toimineet toisistaan tietämättä? Jättäähän se kysymyksen, onko kirjoittaminen jotenkin geeneissä vai missä, vai onko kyseessä vain eriskummallinen sattumus tai sattuma. Sanomisen pakko on kuitenkin kaikilla ollut, jopa niin polttava että normaalisti on jääty omakustanteen tasolle ja parhaimmillaan nukkavierujen pienkustantamoiden tuntemattomiksi kirjailijoiksi.

Lue lisää: Niemiset kirjailijoina

Piti kirjoittaa siitä katolisuudesta ja kirjoitetaan. Tämä on tarkoituksella kärjistetty artikkeli jotta sanoma menee perille. Nämä ovat asioita joita normiluterilainen ei tiedä ja myönnän että olen tätä halunnut kirjoittaa jo kauan. Puhtaasti sivistysmielessä. Kun puhutaan katolisuudesta nousee esiin se yksi kysymys ylitse muiden; onko kirkko erkaantunut Raamatun opeista? Vaikka sitä ei ymmärräkään yksikään suomalainen, on kysymys niin luterilaista laatua, ettei siihen voi eikä osaa katolinen edes vastata - koska ei ymmärrä koko kysymystä.

Lue lisää: Johdatus katoliseen ajatteluun