Oudot jutut

Kaikkea rajatieteellistä
James Randikin tuossa otti ja kuoli. Ajattelin pari sanasta sanoa kun jossain määrin on vaikuttanut omaanikin elämääni, miksi allekirjoittaneesta tuli sellainen kuin tuli. Nämä nekrologit ovat siitä hankalia, että perinteisesti ei vainajista pahaa, mutta ihan kokonaanhan sellaista ei voi välttää.

Hitlerologia eli Hitlerin elämänkerran tutkiminen on tunnetusti tieteistä jaloin. Nyt on onneksi ihan pätevääkin asiaa sillä on tullut aika paljastaa jotakin, jota oikeastaan ei tiedä kukaan. Mikä oli Hitlerin suhde vapaamuurareihin ja ennen kaikkea mitä tapahtui Immolan kentällä 1942, kun Ryti oli vastaanottamassa saksalaisvierastaan.

Minä kun aina puhun sodasta niin mitä teki oma sukuni? Kun tuossa edellisessä kirjoituksessani viittasin mummooni sota-aikana niin yhtä hyvin sitä vois kertoa mitä isovanhempani oikein duunasivat silloin. Minähän olen sitä sukupolvea jolla ne oli vielä isovanhemmat. Nuoremmilla tuskin on sitäkään kosketuspintaa enää jäljellä. Tässä tarinassa ei tietenkään ole yleviä LottaSvärd -juttuja, ylennyksiä saati ensimmäistäkään Mannerheim -ristin mitalia. Nämä ovat sitä sotavuosien arkea joista ei muistelmia kirjoiteta.

Mulla on ollut tänään haipakka päivä jonka vois tiivistää sanoihin: elämäni epäonnisin päivä kaikilla mittareilla mitattuna. Tietoisena että vahingonilo on paras ilo, pakkohan siitä on teille rehellisesti kertoa kun asiat on vielä tuoreessa muistissa. Pakko kuitenkin onnitella itseään että kaiken sen otti vastaan tyynesti kuin suurempikin valaistunut mestari. Zeniä tarvitaan.

Tuli tehtyä äkkiheitto pohjoiseen ja kun Enontekiöllä oli majapaikka, oli kai itsestäänselvää että yksi tutustumiskohde oli myös Näkkälän seitakivi. Siitähän käydään kovaa debattia, onko sen kyljessä punamultamaalauksia vai yksinomaan kiven luomtaista väriä. Sen tason selkkaus joka vaati omaa käyntiä ja arviointia, jottei ole vaan toisten puheiden varassa.

Nyt tutustumme maapalloon tavalla, jota todella harva on ikinä käsitellyt. Pleistoseenikauden - eli tutummin jääkauden - loppupuolen jättiläiseläinten äkilliseen sukupuuttokuolemaan. Oli sen syy sitten missä tahansa, vastauksen on oltava niin eksoottinen, ettei yksikään säällinen tiedemies siihen koskaan sekaanntuisi.

Lupauksen mukaisesti. Lupasin että tehdään aikamatka kaukaiseen hermeetikko-aikaan ja suollan tässä pitkin vuotta kaiken tietämäni esoteerisen aineiston. Ihan vähää se ei sitten olekaan, joten jos jaksan pitää kiinnostustani yllä, tämä kirjoitussarja kestää oman aikansa. Ensimmäisenä tutustumme 31 leveyspiirin salaisuuteen.

Mä oon tässä kulutellu aikaani paitsi nauttimalla kesästä noin muuten, myös iltaisin efektiharjoitusten parissa. Koska kyseessä on opetustyö, tai siis harjoitteluainesta, ei kuulukaan kehua miten helppoa ja putkeenmenevää kaikki on. Kuuluu oppia ja ihminenhän ei muusta opi kun virheistään, joten on vaan loogista että jos tästä sanasen sanoo, korostetaan puutteita ja virheitä, joka kiistatta voi antaa masentavan kuvan.

Nyt ei vaan jaksa. Siis blogata. Syynkin arvaa kun tosta kattoo ikkunasta ulos. Aattelin et kesällä otan vähän leppeemmin tän kirjoitushommelin kanssa kun on tota elokuvanteon valmisteluakin. Nehän on sellasia spesiaaliongelmia josta ei oikeen voi täällä vuodattaa, kun ei apuja oikein kukaan osaa antaa. Mutta puhutaan niistä silti.

Kävin tossa divareita koluamassa josko käteen osuisi jotain juhannuspyhiksi. Ei natsannut tällä kertaa. Huomio kyllä kiintyi että hyllyssä näkyi olevan tämä kohujulkaisu Hitlerin tabut, joka on teos niin Hitlerin kuin wermachtin rajusta huumeidenkäytöstä. Rehellisesti sanoen, teos kuuluu tuonne populaariosastoon yhdessä Pyhän Keihään ja Himmlerin okkultismien kanssa, eli kyseessä on nk. rahastusteos. Koska tässä palautetaan asioita kuosiinsa, niin samalla voidaan katsastaa olivatko ne kotimaiset kaukopartiomiehet niin kovia amfetamiinin vetäjiä kun yleisesti ymmärretään.