Yksi idea mikä välähti ykskaks päähän on bongata sellaisia taistelupaikkoja, joista harva meistä on edes tietoinen. Siinähän on pitkästä aikaa piristävä idea. Yksi sellainen voisi löytyä Hämeenlinnasta tanskalaissotien aikaan. Mitkä ihmeen tanskalaissodat te kysytte – niinpä niin.

Lue lisää: tanskalaiset hämeessä...

Aika paljon sanotaan että maamme muinaishistoria on pimitetty ruotsalaisen yläluokan taholta, ja joka edelleen roikkuu kotimaisessa ”porthanilaisessa” tulkinnassa, mutta se on silti vielä aikas pientä jos vertaa Viron kadotettuun historiaan. Siellä tietenkin se on kadotettu 1800-luvun saksalaisvetoisten paronien toimesta.

Lue lisää: Viron muinaishistoria Suomessa

Joko te  alatte tympiintyä näihin loputtomiin metsäraportteihin?  Itselläni ainakin virtaa piisaa näihin juttuihin heti vaan kun aika antaa myöten. Tällä kertaa tuli eksyttyä tuonne Teiskon maastoon jossa näitä muinaissaaria on niin ikään.

Lue lisää: Tokamontien megaliittialue

Tunnustan olevani harvinaisen korkealentoinen, vaikeaselkoinen ja ihan omalla aaltopituudellani. Uskoisin että monikin tsemppaa näitä kivilöytöjäni mutta on tuskin varma mistä oikein on kysymys. Ihan vaan perusteiden vuoksi koetan nähdä erityisvaivaa ja selittää asiaa yleistajuisesti. Kysymys on tottakai – ei enempää eikä vähempää – kuin meidän suomalaisten alkuperästä.

Lue lisää: megaliittikulttuurimme pähkinänkuoressa

Pääsi kun pääisikin pitkästä aikaa metsään, tällä kertaa Hollolan puolelle. On edellisestä samoamisesta sen verran aikaa että tuttu maitohaposta aiheutunut päänsärky muistutti taas aamulla, joka on melkein tavaramerkki näissä kimpparetkissä. Itsehän liikun yksikseni paljonkin verkkaisempaan tahtiin.

Lue lisää: Jätkien kaa mettässä

Karttaruutu karttaruudulta – niinhän sitä tuli luvattua. Tänään sitten aukesi sauma tutkia tätä muinaista ”Ollinsaarta” taas yhden piirun verran, ja kerrotaan nyt mitä siellä tuli vastaan. Piti itse asiassa tutkia kolmekin mäkeä, mutta keskimmäiseen en sitten viitsinyt ja sen viimeisen näki jo autonikkunasta, että se oli rämemetsä, ja sinne on turha lähtee tarpoon. Kyllä se jossa ihmiset on ammoin olleet, kyllä ne on muokanneet metsänpohjan toisennäköiseksi.

Lue lisää: Jylhänvuorella...

Joskus sentään vielä pääsee metsään. Tämä on nyt turhaakin turhempi seikkailuni tuolla Oriveden länsipuolella, joka on niin autiota seutua kun se vaan olla voi. Megaliitteja ettimässä tottakai.

Lue lisää: Ollinsaarella

Pitkään olen miettinyt vastinetta yliopistotutkija Sirpa Aallon hyökkäilyjä vaikkapa nyt allekirjoittanutta kohtaan. Kiistakapulana myyttisten muinaiskuninkaidemme historiallisuus tai olemattomuus. Olkoon tämä nyt sitten vaikkapa jonkinlainen vastine – tai pikemmin avoin kirje – ja kun experttien kesken sanaillaan, niin siirrytään suoraan asiaan eli tavalliselle kansalle tarkoitetut taustatiedot saa kukin poimia omatoimisesti itse.

Lue lisää: Muinaiskuninkaat ja pseudotiede

Jonkinlaista hataraa teoriantynkää pukkaa myös näistä kivistä, että esittävätkö ne jotakin. Kun muinaiset ovat pykänneet näitä  punaisia kiviä maakivien alle, onko olemassa  syynsä miksi on valittu juuri jokin tietty kivi, vai onko kaikki vain sattumaa? Koetetaanpa pohdiskella.

Lue lisää: Kasvot kivessä

Tuli taas tarvottua mettässä ja ihme kyllä, meni suht jouhekkaasti. Tässä alkaa olla pelko persiissä  että ikä alkaa hissuksiin painaan ja alkaa olla tää harraste loppusuoralla. mut se on enemmänkin sitä talvenjälkeistä huonokuntoisuutta.  Eihän sitä  muuta tehnytkään kun makas sohvalla kattomassa KovaLaki –sarjaa. Mitäs löyty tällä kertaa?

Lue lisää: paluu salapaikalle