Palataksemme 33.3 -mittoihin, tuntuu uskomattomalta että sellainen voisi löytyä myös Tampereelta. No periaatteessa Gaddin kappeli tai Messukylän vanha kirkko voisivat olla potentiaalisia kohteita ikänsä puolesta, mutta mittapiste sijaitsee silti keskustassa. Tarkennettuna Aleksanterin kirkon edessä keskellä hämeenpuistoa. Miten tämä voi olla perusteltavissa?


Mikään ei puhu sen puolesta että keskellä modernia Tamperetta voisi olla mitään 33.3 -mittapistettä. Keskellä modernia kaupunkia jonka synty ajoittuu hyvin myöhäisille vuosisadoille 1700-luvun lopulle, kun taas mitat tuntuvat ajoittuvan jonnekin 300-500 -luvuille - joskin kirkkolaitoksen sitä vaaliessa.

Yhtä kaikki, näkyisi olevan Tampereelta matka Hämeenkyrön vanhalle kirkonpaikalle, joka on vielä 1600-luvulla sijainnut niemenkärjessä olevan hautausmaan kappelinpaikalla. Oleellista on itse konteksti eli mitä kautta tämä viiva kulkee. Se lähtee Tampereelta seuraten muinaista tieverkkoa, joka on kulkenut harjuja pitkin. Noustaan pyynikinharjulle, pispalanharjulle jossa tietura on kulkenut sen näsijärven puolelta, kuten pispalanvaltatie tekee edelleen. Siitä Epilänharjua pitkin aina Yläjärven Soppeenharjulle seuraten Pinsiönkangasta Ketunkivenkankaalle harjanteita pitkin kunnes saavutaan Sasiin ja siitä Hämeenkyröön. Harjureitti on toiminut sekä talvi- että suvitienä. Ja tämä viiva menee täysin näiden paikkojen läpi, joka antaa olettaa, että on taas tullut törmättyä johonkin. Tämä olkoon tie nro 1.

matkareitti1

kuten näemme, tai sitten emme, matkaviiva tammerkosken kylästä menee tyystin samassa viivassa muinaisen talvi- ja suvitien kanssa, joka on seurannut seutukunnan harjanteita.


Matkan varrelle jää muuten itse Ketunkivi joka 1930-luvulla räjäytettiin tienlevennyksen tieltä. Itsehän olen sitä miettinyt ihan toisenlaisessa kontekstissa eli että sillä olisi tekemistä jo muinaisen yoldia-kulttuurin kanssa, joka pystytteli megaliitteja. Kuten kirjassani Megaliittikivien arvoitus totesin, varsin usein näiden muinaissaarien pohjoispuolella on ollut merimerkkikivi, joka yleensä on ollut linnun muotoinen. Ketunkiven sanotaan olleen kivi jossa voi istua ja ulkonäöllisesti sen on sanottu muistuttaneen valtaistuinta, ja myöhäiskeskiajan talonpojat ovat liittäneet siihen joitakin myyttejä. Valitettavasti tästä kivestä ei taida olla olemassa ensimmäistäkään valokuvaa, joten asia on niiltä osin jätettävä roikkumaan.

Muinainen tieverkko Hämeenkyröstä pohjoiseen pyrkii luonnollisesti kohti pohjanmaata eikä sen vuoksi ihmeellistä, että Hämeenkyrön vanha mittapiste yhdistää matkallisesti itsensä Jämijärven kirkkoon 33.3 km etäisyydellä. Tästähän reitti jatkuu pohjankankaan hiekkaharjua pitkin kohti pohjanmaata. Sen tunnemme kuninkaantienä. Ilmeisesti tämä järjestelmä on kuitenkin se alkuperäisempi sillä Jämijärven kirkosta on mittaa Karvian pappilaan jämpti mitta. Karvian kirkosta on Kihniön kirkkoon 33.3 km joka ilmentää jonkinlaisen sivutien olemassaolosta.

Ennen Tamperetta oli kylä kosken partaalla. Se mainitaan ensimmäisen kerran kartassa 1400-luvulla ruotsalaisen kartturin kirjoittaessa sen muodossa Tambro. Nimi tarkoittaa kuitenkin melko yksiselitteisesti Tammperää, nimi joka on muistona keskiajan lämpökaudesta jolloin tammet vielä kasvoivat yleisesti, kunnes 1600-luvun papisto että ilmaston kylmeneminen ne hävitti. Luultavasti ja erittäin todennäköisesti hämeensillan kohdalla on ollut silta iät ja ajat, sillä useat matkareitit hämeestä johtivat tälle sillalle.

Keskiajan maailmassa kieseillä on päässyt Hämeenkyröön myös etelämpää. Kokemäen vartta seurannut tieura on omannut risteyksen Karkussa josta se on lähtenyt luikertamaan kohti pohjoista Mouhijärven kautta Hämeenkyröön. Tämä onkin siitä mielenkiintoinen tie, että perimätieto tietää sarkaviljelyn kulkeneen hämeenkyröstä aina mouhijärvelle. On ilmeisesti niin, että kun peltoja ei ole kukaan viitsinyt raivata, on yksinkertaisesti tehty sarka tienviereen koko tien mitalta. Tämä olkoon tie nro 3.

Tie nro 2 kulkee Nokialta Hämeenkyröön metsien läpi ja on edelleen olemassa vanhan kirkkopolun nimellä. Se läpäisee Kivikeskun alueita, joissa olen useana kesänä käynyt megaliitteja etsimässä ja silloin tällöin eksynyt tälle muinaiselle ratsupolullekin. Tie todellakin on alkuperäisasussaan ja jos haluaa tietää, millainen oli vaikkapa 1200-luvun tiestö, sitä kannattaa käydä katsomassa. Mikään nykyaikainen tie se ei suinkaan ole. Tavallista leveämpi polku joka luikertaa metsän sisässä ja josta on nippanappa mahtunut hevosen kanssa. Kärryillä niihin ei ole ollut mitään asiaa, mutta kärryjen ja kiesien aikakausi koettikin vasta 1600-luvulta eteenpäin. On se sen verran leveä että hetkellisesti sitä on voinut ratstastaakin, mutta käytännössä hevosta on joutunut taluttamaan. Mikään ihannereitti se ei ole ollut, ja on toiminut pelkkänä suvitienä. talvitie pohjanmaalle on luonnollisemmin mennyt Hämeenkyröstä Siuron kautta Nokialle vesireittiä pitkin.

eevan silta
Vanha keskiaikainen/rautakautinen tie on edelleen olemassa. Sitä tarpoessa saa hyvän kuvan millainen oli wanhan maailman tiestö, Nippa nappa hevosen mahtuma, kiemurteleva ura joka pysyi avoinna vain tallaamalla sitä ja joka osasi aina mennä pahimmista louhikoista ja näännyttävistä ylämäistä.


Tätä polkua pitkin se Jaakko Ilkkakin pakeni nuijasodassa omiensa pettämänä. Sitä luulisi että se talvella on lumen tukkima, mutta ilmeisesti nuijamiehet menivät siitä tallaten siihen uran, kun pyrkivät yllättämään vallatessaan Nokian kartanon. Järvenselkää pitkin yllätysmomentti olisi menetetty kun olisivat jo näkyneet kauas. Vastaavasti Klaus Fleming huoveineen saapui Turun suunnasta Loimijoen vartta Pirkkalaan, jossa majoittuivat Pirkkalan vanhan kirkon tietämille. Tästä on muistona paikannimi Sotaplassi, jossa ilmeisesti on valettu tykinkuulia.

Kun sitten pakokauhu tarrautui nuijamiehiin ja Ilkkakin oli mennyt jo menojaan, pyrkivät nuijamiehet isolla joukolla Siuron kautta jääreittiä pitkin pohjoiseen. Sinänsä ymmärrettävää, koska kinttupolulle sellainen armeija kuormastoineen olisi juuttunut varmasti ja Eevansillalla olisi ollut melkoinen ruuhka. Se oli tietenkin kohtalokas virhe niille jotka eivät olleet reellä tulleet sotimaan. Jalkamiehet jäivät ratsuhuovien armoille ja teurastus järvenjäällä jatkui koko yön. Monet paikannimet; Murhasaari, sadanmiehen leukaluut tai sotaniittu antavat osviittaa mistä on ollut kysymys. Ehkä oli joku viisaampi jalkamiesten porukka joka ymmärsi mennä metsän läpi suvitietä pitkin, ja selvisi?

Monet näistä reiteistä ovat avautuneet vasta kun on ruvennut tutkimaan keskiaikaista tieverkkoa. Aina se kirkko ei ole johtolankana vaan on myös ammoin kadonneita mailipylväitä tai muita merkkikiviä joiden voi arvella sijainneen siinä missä niiden laskelmien mukaan pitäisikin.

Jukkis
Gravatar
suomaa
Nyt kun puhutaan Messukylän kirkosta, niin kirkkoja on kaksi, uusi ja vanha.
Näiden kirkkojen alttareiden välinen etäisyys on 333 metriä, kuulostaa erikoiselta sattumukselta...

Gravatar
jukkis
Jos 33 -juttu todellakin on uusi asia niin kerrottakoon vain että (keskiajan) satakunnan alueella lähes kaikki kirkot ovat 33.3km välein toisistaan. Ne on muinoin rakentaneet roomalaistuneet germaanit ja katolinen kirkko vaali tätä systeemiä vielä 1500-1600 -luvuilla. Tämä tuhatvuotinen tieto ja perinne on sittemmin onnistuttu kadottamaan vain muutamassa miespolvessa.
Gravatar
piirpauke
no,ei se ihan tuntematon asia oo,mutta ei toi nyt paljoa selittänyt,että mitä nyt tarkoitat sillä?vaikka olis rakenneltu(joka varmaan vaikea todistaa..)kirkkoja 33,3km välein...mutta miksi satakunnassa?ja miksi se väli?ja oliko linnuntietä mitattuna,vaiko silloisten harvojen teiden mukaan?suomessa kai noihin aikoihin ihan kauheesti ollu porukkaakaan,että tuskin niitä kirkkojakaan ihan monia ollu..?vai kävikö ne germaanit keskelle metsää vaan rakentelemassa kirkkoja...ihan vaan uteliaisuuttani utelen..;)
Gravatar
jukkis
Varmaan parhaiten saat vastaukset kysymyksiin jos vaikka selaat aiempia bloggauksiani aiheesta. niitä on tällä sivustolla sen sata. Tämähän on ilmiö jonka löysin 2010 ja se oli silloin lähes valtakunnallinen puheenaihe. Ammattimaiset muinaistutkijat kävivät sitten allekirjoittaneen kimppuun täydellä raivolla ja aihe jotenkin jäi sen myötä. Nämä kirjoitukset voi toki tuntua sekavilta mutta olen niistä tahkonnut täällä yli 10v joten aina ei viitti perustietoa raahata mukanaan. mun olis helpompi vastata kaikkiin kysymyksiis tossa palstan puolella....
Gravatar
piirpauke
juu,en oo ihan kauoja tällä sivustolla vielä pyöriny,oisko puolivuotta sitten kun satuin törmään.mikä on muuten "palsta",kun sen puolella vastailla pystyt...no,eipä toi 33 sillain kiinnosta,että tarvis vastailla kauheesti,kun en asiaa pidä mitenkään merkityksellisenä,ja jos on merkitystä,niin sekin sitten vaan siihen uskoville merkitsee,vähän niinku voodoo..ja tutkijat voi tulkita asiat sopiin omiin mieltymyksiinsä...sattumuksillakin voi olla osansa,mullakin löytyis henkilöllisyystunnuksessa numerologiaa,löytyy 666..oikeestaan kahteenkinkertaan..
loppuu muuten vähän turhan nopeesti tässä kommettilootassa "muste",piti tonne evoluutio juttuun kommentoida,mut liian lyhyex olis jääny...ja tua isis jutussakin lyhenteleen joutu,mikä toisaalta ehkä ihan hyvä ;)

Gravatar
jukkis
joo, täällä on myös keskustelupalsta tällä sivustolla jossa ei muste lopu. tää 33-juttu on alkanut n. 700v ennen kristinuskoa jo rooman aikoina mutta kristillistetty joskus 1000-luvulta eteenpäin. eikä se ole numerologiaa, magiaa tms vaan kenties tärkein löydös muinaishistoriasta joka todistaa satakunnan geometrisen rakenteen.
Gravatar
piirpauke
ihan ei nyt ymmärrä,mitä tarkoitat,tai haet noilla kolmosilla.mutta aina kaikkialta on jonnekkin 33km,ja jos jotain illuminaatti juttuja ajat takaa,niin eikös niiden jutuissa olis enemmänkin kyse maileista,ja tuumista.
ja ihan vaan sivujuttuna,kun megaliiteista jotain oli,niin onkos tuttua venäjän puolella löytyvät dolmenit,karjalassakin taitaa niitä olla.tai muuten megaliitti rakennelmat muoilmalta
ja jos tuttuja,niin voisit kirjoittelija tyyppinä kirjotella jutun vaikka intian kailasa temppelistä,ja ajanta luolista

Piilota kommentointilomake