Enhän minä koskaan ole unohtanut tuota muinaiskainuuta vaan omaksi ilokseni pohdiskellut sitä tasaisin välein. Erityisesti missä päin käytiin se taistelu joka nujersi tuon myyttisen valtakunnan. Ja ketkä sen tuhosivat? Luonnollisesti kaikki mitä mietin, jäänee aina teoreettiselle tasolle sillä 600-luvun sotakentän etsiminen peltolakeuksilta on lähestulkoon mahdotonta.
Anyway, minähän olen sitä mieltä että Messeniuksen kronikka on mitä parhain lähde kun se viittaa muinaiskainuun viimeistä taistelua käydyn "kyrön metsissä". Käsite on tottakai laaja ja se voidaan tulkita joko metsäalueeksi Parkanon Karvian alueella jossa se nykyisin sijaitsee, tai sitten Kyröjoen suistoa. Tärkeä se on siinä mielessä että selvästi nojaa johonkin suulliseen perimätietoon. Kirjalliset lähteet mainitsevat Ruotsi/Tanska -joukkoja jotka olisivat tulleet meritse. Tämä retki on mainittu saagoissa ja se on piirretty jopa Olauksen karttaan 1500-luvulla. En sinänsä epäile taistelun monikansallista luonnetta, palkkasotureitahan haalittiin laajalti, mutta epäilen silti vahvasti että päävastuun ovat kantaneet 500-600 -lukujen satakuntalaiset.
Jos ja kun asialla ovat olleet satakuntalaiset, jotka eivät sietäneet silmissään kilpailevaa "pohjolaa" on marssi suoritettu väkisinkin maitse. Joko hämeenkyrön kautta mutta todennäköisemmin Pohjankangasta pitkin ja marssireittinä sen aikaiset joet. Seinäjoki ja siitä Kyrönjoen latvat eli eteneminen varsinaisessa kainuussa on ollut linjalla Orismala - Isokyrö - Vöyri noudattaen sen aikaista rantaviivaa ja kyläkuntien sijainteja. Tässä on iso ongelma ettei todellakaan voi kuin arvata sen ajan sotajoukon kokoa. Puhutaanko sadoista miehistä vai tuhansista? Kymmenistätuhansista?
Alamme varmaan olla muinaisen taistelupaikan liepeillä. Loogisesti ollaan vielä aavistuksen liian etelässä mutta germaaninen nimistö (jonka olen ympyröinyt punaisella) alkaa jo siintää. Se missä on germaanisperäistä nimistöä, se on ollut osa muinaiskainuuta.
Uskon vakaasti että Orismalan Leväluhdan uhrilähde liittyy asiaan. Sen vuoksi olen pitänyt toisena lähteenä kaikkea mitä siitä on tutkittu, sillähän on jo oma tutkimushistoriansa. Wirallisen näkemyksen mukaan sitä on käytetty ihmisuhreihin, kenties rangaistuspaikkana vuosisatojen ajan jostain 300-luvulta aina 800-luvulle. Tohdin kyseenalaistaa tämän. Radiohiiliajoitushan on siitä metka, että se antaa vain likiarvoisia keskiarvoja jotka heittelevät suuntaansa. Sama näyte yksin saattaa antaa erilaisia tuloksia. Niinpä tavaksi on tullut tehdä useita mittauksia ja ottaa niistä keskiarvo. Tässä tapauksessa 300-800 -lukujen keskiarvo olisi 600-luku. Eli juurikin etsimämme taistelun aika. En läpikäy tässä tarkemmin mikä vitsi on ollut teloitella sen ajan saamelaisväestöä mutta voin vihjata että taistelun jälkeen oli varsin tavallista hoitaa haavoittuneita ns lääkinnällisen kannibalismin avulla. Veri, selkäydinneste, aivot ja vaikka mitä toimivat rohtoina. Mikä tarkoittaa että tämä sen ajan "lääkintäteltta" on varmasti sijainnut taistelupaikan välittömässä läheisyydessä.
Varsin mielenkiintoinen tutkimus oli kun tutkittiin lähteen välitöntä ympäristöä. Löytyi ihmishampaita kuin pääkallonpalasiakin. Onko tämä tutkimus tietämättään osunut itse taistelupaikkaan ? Johtopäätös puhuu monen tulkinnan puolesta mutta sitä virallista selitystä en osta. Eli sitä että lähde oli alkujaan lampi jonne kuolleet viskottiin sillä valtaosa kalloista on silti löytynyt tämän oletetun lammen keskellä olevasta syvästä lähteestä. Miten ne sinne olisivat voineet päästä kun lähde kuitenkin on luonteeltaan työntävä eikä imevä. Tässä on jokin heikkous, joskin tutkijoille looginen. En minä oikein osta että siinä olisi koskaan lampi ollut, pikemmin aina se sama rööri. Joskaan en kyllä tunne maaperänäytteitä joten varauksella sanon. Ei se että välittömässä ympäristössä on ollut kuolleita, vielä poissulje teloituspaikkaa mutta jos idea oli heittää kuolleet lähteensilmään, miksi osa sitten jätettiin maatumaan sen ympäristöön?
Seuraava looginen etappi on etsiä paikkakunnan nimistöstä paikannimiä jotka vihjaisivat asiasta. Niitä ei tosin löydy ja syykin on selvä. Sen ajan kainuussa eli eteläpohjanmaalla puhuttiin selvästikin Germaniaa eli muinaista saksaa. No nythän on niin että pohjanmaan nimistössä on eri ajallisia kerrostumia joista germania on vanhin. Nimistö noudattaa mukavasti juurikin 600-luvun rantaviivaa eli Vöyriä, Laihian itäpuolta Kyröjen tietämille aina Orismalaan asti seuraten jokiuomaa. Tässä on ollut oivana apuna kirjaharvinaisuus eli Heikki Klemetin "vierasperäisiä muinaisnimiä eteläpohjanmaalta" vuodelta 1950. Se erittelee germaaniset nimet ja paikat myöhemmästä 800-luvun riimuruotsista joka ilmeisemmin on satakuntalaisten muuttajien juurruttamaa. Vasta sitten alkaa löytyä suomea ja viimeisenä tietenkin nykyruotsia ja kaikki nämähän seuraavat aina sen aikaista rantaviivaa. Germaaniset sanat voivat kuitenkin olla pettäviä siinä mielessä, että sekin väki jolla on ollut germaaninen nimi, on saattanut muuttaa lähemmäksi rannikkoa.
Jos asiaa katsoo Leväluhdan maantieteellisestä vinkkelistä, on siinä eteläpuolella heti Trompari. Se tarkoittaa sen ajan sanastossa sotajoukon torvensoittajaa tai vaihtoehtoisesti rumpalia. Sitä musikanttia kuitenkin joka silloin kuului sotajoukon luonteeseen. Lähellä on Katila joka ei suinkaan tarkoita kissaa eli kattia, vaan on sekin germaaninen sana. Riimuruotsissa eli skandinaavisessa kielessä se tarkoittaa uhrattavaa eläintä (vrt. englanninsana cattle) mutta vanhemmassa germaanikielessä sotilaskypärää ts. kypäränkantajaa. Nyt onkin miljoonan taalan kysymys liittyvätkö nämä nimet kunnostautuneisiin sotilaisiin jotka ovat selvinneet taistelukentältä ja ottaneet kunnianimet itselleen, vai vihjaako se jotakin itse taistelupaikasta. Olisin meinaan aikas vissi, sikäli kun asia selviää pelkällä päättelyllä, että sotapaikka on ollut jossakin siinä Kyröjoen ja Orismala -joen välissä. Jos omaisin metallinpaljastimen, tai tuntisin siihen puoleen mielenkiintoa, menisin ja piipparoisin vähintään jokien välissä olevat avokalliot. Sehän on luonnollinen paikka ammuskella ainakin nuolia.
Nyt ollaan germaanisen nimistön keskiössä, punaisella taas ympyröity, ja vahva epäilys että ollaan myös taistelupaikan keskiössä. Peltovainiothan ei mitään tarjoa mutta nuo kalliot saattaisivat antaa sinnikkäälle piipparille nuolenkärkiä ja kirveenteriä - tai millä nyt ovat toisiaan aikanaan mätkineetkin.
Klemetin oivallus on ollut osata erottaa nimistö eri aikakauteen mutta hänelläkään ei taito ole valitettavasti piisannut niitä suomentaa. Eikä se oikein onnistu vieläkään sillä sanat ja nimet ovat ns. kuolleita kieliä. Jokin niistä saattaisi kuitenkin avata itse taistelupaikan. Sinänsähän nimistä ei ole pulaa. Leväluhdan välittömässä läheisyydessä on sellaisia nimiä kuin Aittomäki, Valtari, Vuotila, Napue ja Latikka jotka kaikki pohjaavat muinaissaksaan. Nimistö jatkuu huomattavasti pidemmälle. Jopa itse Orismala on nimenä sellainen. Me kai tulkitsisimme sen oriiksi eli hevoseksi mutta oikeasti se juontaa "uroosta", saksan Ur tai Or ja jolla on monta tulkintaa.
En minä tätä koskaan ratkaise. Odotan vaan että joku piipparoi syyspeltoja siitä ympäristöstä ja löytää kadonneen graalinmaljan. mutta näiden asioiden vatvominen tuottaa hiljaista iloa aivan kuten 33-mittojenkin tutkiminen. Sillain hissuksiin, pala palalta.
Jukkis