Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Olen tässä koettanut aina väliin pureutua tuohon pohjanmaan myyttiseen kainuun kuningaskuntaan ja koettanut aina väliin käännellä kaikki mahdolliset kivet lisävaloa saadakseni. Tällä kertaa todellakin kääntelemme kiviä - riimukiviä. Tutustumme alustavasti Vöyrin riimukirjoituksiin jotka saattavat valaista asiaa tai sitten ei.

Vaihteeksi vähän muinaisjuttuakin. Olen tuossa ottanut varovaisia askeleita taas noihin muinaiskunkku-juttuihin, sikäli kun kiinnostus ja inspiraatio osuvat kohdilleen. Yksi elementti mikä siihen liittyy, ovat juurikin nuo jatulintarhat. Niiden tutkiminen on kiistatta haastavaa koska ei niitä ole sanottavasti ammattitutkijat juurikaan kolunneet ja sekin vähä on kiistatta vähän ylimalkaista ja vain hataria suuntaviivoja vetäviä.

Aina väliin kun haluan relata, tartun karttaohjelmaan. Kartoissa on aina jotakin hypnoottista ja rentouttavaa. Yleensä kuitenkin jotain yleishyödyllistä ja tällä kertaa selvittelin tätä muinaisrajaa ja onko sitä pitkin muinaista tieverkkoa. Edetään näes etelärannikon hiittisistä aina siikajoen latvoille asti ja tehdään loppupäässä varsin mystinen havainto, jolle ei järjellistä selitystä enää ole.

En ole vähään aikaan blogannut näistä muinaisjutuista vaikka niitä varmaan jengi odottaa vesi kielellä. Syynä on pääosin se, että kun sukeltaa riittävän syvälle mystiseen muinaishistoriaamme, asiat alkaa mennä liian vaikeiksi jotta ne voi enää selittää muutamalla relatiivilauseella niin että kaikki pysyy juonessa mukana. Mutta yritetään. Palataan siihen mistä tämä kaikki sai alkunsa vuosikymmeniä sitten eli näihin kotomaamme ley-linjoihin.

Eihän tässä voi kun pyydellä anteeksi että edellisestä päivityksestä on niinkin paljon aikaa. Aika on mennyt...noh, kerron kohta, ja samalla tehnyt ajatustyötä noiden maakuntiemme alkuhistorian selvitttämiseksi. Ajattelinpa ottaa teemaksi tällä kertaa varsinais-suomen historiallisen maakunnan.

Siihen on syynsä miksi näitä mun päivityksiä tulee niinkin harvakseltaan. Harva, oikeastaan mikään, asia ei juurikaan herätä mielenkiintoani. Päivänpolitiikan seuraaminen, koronapandemian eteneminen tai noiden muinaisjuttujenkaan iänkuinen vatvominen ei aina innosta. Nyt löyty pitkästä aikaa juttu, joka sai anturat pystyyn. Se että sana tammi ei tarkoittaisikaan tammipuuta. Tämähän pitää selvittää ja hetimiten.

Yksi joka kiehtoo mieltäni vuodesta toiseen on ollut lappalaisten, tai nykyisin saamelaisten historia alusta loppuun. Mitenkään tyhjentävästi ei voi naputtaa 10 000 vuoden historiaa, mutta lyhyitä viittauksia sentään voi aina esittää. Samalla selviää näin joulun alla sekin, miten joulutonttujen historiikki on muodostunut.

Pentagrammi eli viisikanta on ollut olemassaolonsa vahva symboli. Kävin yhtä sellaista etsimässä oikein metsän kätköistäkin. Miten kävi, löysinkö todisteet vuoden 1816 heavymetal -kulttuurista? vai kastelinko vain kenkäni? Onpahan nyt edes yksi säällinen blogiaihe.

Jatkaessamme muinaisten maakuntien tutkintaa, on nostettava nyt esiin jotakin, josta harva on ikinä kuullutkaan - Rikalanlääni. Oma auvoinen kauppa-alueensa tuossa Salon ympäristössä. Se eli ja vaikutti joskus viikinkikaudella ja rikastui ilmeisesti ihan sillä, että viikinkien idänreitti meni siitä alta. Tavaraa tuli ja meni.

Kuten otsikkokin kuuluu - oliko Satakunta oma suvereeni kuningaskuntansa ennen sen "ruotsalaistumista" - mukavan provoava kysymys, johon itse vastaan kyllä. Se vähä tietenkin koostuu vain induktiotodisteista eikä yksikään ratkaise sinällään mitään, mutta yhdessä ne osoittavat suuntaa johonkin suuntaan. Tutkitaan sekin vähä mitä on.