Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Hellettä pitelee ja olo on kun lumiukolla. Voi tuntua muuten ihmeelliseltä etten ole käynyt uimassakaan kun juhannusaattona. Kun tässä kuumuudessa pää laukkaa tyhjää niin kerrottakoon että olen tuossa järjestämässä eksursiota megaliittikivien pariin elokuun puolella, mutta siitä kohta lisää.

Tuli tuossa eilen ajeltua. Lähinnä sellainen perinteinen turistireissu varsinaissuomen alueella jollaisia joutuu muutaman kesässä vetämään sukulaistensa kanssa. Silloin on tietenkin tyydyttävä perinteisiin turistirysiin. Jos koettaa jotain varkain saada kirjakuvitukseensa niin se on ihan kiinni onnekkaista sattumista miten sattuu kohteet osumaan matkan varrelle.

Tämä päivä meni mettässä renutessa. Kävin eteläisemmässä Hämeessä Kalivuoren huipulla. Se tuli ihan vinkkinä sillä itse en sinne koskaan olisi löytänyt koska paikkaa ei ole merkitty maankamara -ohjelmassa muinaissaareksi ensinkään. Lähistöllä on toki muutama sellainen jotka täytyy vielä tämän kesän aikana katsastaa. Mutta kerrotaan nyt tästä päivästä.

Sehän se ihanne olisikin kun voisi näitä päivityksiä tehdä yksinomaan ja vain metsäkeikoistaan. Pahaa pelkään että ennemmin tai myöhemmin sellainen innostus tapaa romahtaa eikä sitä aina voikaan tehdä mitä haluaisi. Lisäksi, kuten tämäkin retki, on pettymys sillä hukkareissuja tulee niitäkin tasaiseen tahtiin. Tänään ei kai tehdä muuta kuin ihmetellä maasähkökenttiä kun ei muutakaan ole tarjota. Häh?

Ihan tietoisesti jätin vappupäivityksen tuohon roikkumaan kun aattelin että seuraava päivitys on juhlavasti metsäkeikka jollaisia olen tavannut harrastaa. Viime kesä tosin taisi jäädä välistä kun laiskotti mutta nyt aattelin että jos vielä kerran ennen kun tulee liian vanhaks ja kankeaksi. Tällä kertaa tutustumme keskiaikaiseen tieuraan.

Olen tässä koettanut aina väliin pureutua tuohon pohjanmaan myyttiseen kainuun kuningaskuntaan ja koettanut aina väliin käännellä kaikki mahdolliset kivet lisävaloa saadakseni. Tällä kertaa todellakin kääntelemme kiviä - riimukiviä. Tutustumme alustavasti Vöyrin riimukirjoituksiin jotka saattavat valaista asiaa tai sitten ei.

Vaihteeksi vähän muinaisjuttuakin. Olen tuossa ottanut varovaisia askeleita taas noihin muinaiskunkku-juttuihin, sikäli kun kiinnostus ja inspiraatio osuvat kohdilleen. Yksi elementti mikä siihen liittyy, ovat juurikin nuo jatulintarhat. Niiden tutkiminen on kiistatta haastavaa koska ei niitä ole sanottavasti ammattitutkijat juurikaan kolunneet ja sekin vähä on kiistatta vähän ylimalkaista ja vain hataria suuntaviivoja vetäviä.

Aina väliin kun haluan relata, tartun karttaohjelmaan. Kartoissa on aina jotakin hypnoottista ja rentouttavaa. Yleensä kuitenkin jotain yleishyödyllistä ja tällä kertaa selvittelin tätä muinaisrajaa ja onko sitä pitkin muinaista tieverkkoa. Edetään näes etelärannikon hiittisistä aina siikajoen latvoille asti ja tehdään loppupäässä varsin mystinen havainto, jolle ei järjellistä selitystä enää ole.

En ole vähään aikaan blogannut näistä muinaisjutuista vaikka niitä varmaan jengi odottaa vesi kielellä. Syynä on pääosin se, että kun sukeltaa riittävän syvälle mystiseen muinaishistoriaamme, asiat alkaa mennä liian vaikeiksi jotta ne voi enää selittää muutamalla relatiivilauseella niin että kaikki pysyy juonessa mukana. Mutta yritetään. Palataan siihen mistä tämä kaikki sai alkunsa vuosikymmeniä sitten eli näihin kotomaamme ley-linjoihin.

Eihän tässä voi kun pyydellä anteeksi että edellisestä päivityksestä on niinkin paljon aikaa. Aika on mennyt...noh, kerron kohta, ja samalla tehnyt ajatustyötä noiden maakuntiemme alkuhistorian selvitttämiseksi. Ajattelinpa ottaa teemaksi tällä kertaa varsinais-suomen historiallisen maakunnan.