Muinaisaiheet

Kaikkea muinaisista aiheista
Pitkästä aikaa pääsee jutskaamaan vähän esoteerisimmistakin asioista eli eläinten musikaalisuudesta. Yöllä kulkiessaan törmää monenlaisiin eläimiin, tavallisimmin pupuihin, peuroihin ja kettuun joka sitkeästi on vastustanut valokuvaan päätymistä. Eläimillä on paha tapa kirmata karkuun ihmisen lähettyviltä mutta siihen on olemassa salainen ase - niille pitää laulaa.

Vihdoin viimein onnistuin pääsemään Lumikuninkaan kivellä saakka. Sinnehän olen tehnyt lähtöä jo varmaan neljä tai viisi kesää mutta inspiraatio on aina loppunut kesken. Nyt oli pyytäjänä simpsakka naisimmeinen ja sehän muutti mielipidettä ja niin sitä mentiin. Oli aika paikata aukko sivistyksessä.

Olen tässä etsinyt varsinais-suomea. Sitä aitoa, alkuperäistä ja kauan kauan sitten historiaan kadonnutta. Piruako tässä muutakaan? Hitaasti, tuskallisen vaivalloisesti olen taas tutkaillut muinaisuutta, kuin velvollisuuden pakosta. Kaamosmasennus luo apatiaa, alitajuisesti lihottaa itseään talvivarastoille kun pitäis laihtua ja mikään ei suoraan sanoen kiinnosta. Paitsi että jossain määrin varsinais-suomi - missä ikinä on ollutkaan.

Pitkään aikaan en ole horissut mitään noista 33-jutuista vaikka syytä varmaan olisi. Se on se juttu joka on hitsautunut minun päälleni ja tavallaan kohtaloni. Maine joka seuraa. Tokihan sitä säännöllisesti tutkin ja aina silloin tällöin päivittelen missä mennään ja niin nytkin. Onhan se kuitenkin tämän maan muinaishistoriaa josta ei ole tietoa ole ja on sitä unohdettua tietoa.

Jukkiksen kividokkari nyt olkoon ensi-illoista ensimmäinen koska se ilmestyi tätä kirjoittaessa alle tunti sitten. Muutenhan viikonloppuni meni omien leffojen ensi-illassa joten youtube saa vastaanottaa Jukkis-aineistoa pikapuoleen enemmänkin lähipäivinä. Mutta sukelletaan me nyt tähän muinaisaiheeseen ensin.

Jatkan vielä eilisestä aihepiiristä eli näistä kivikautisista työkaluistani noin niinkuin kontekstin kannalta. Miten ne oppii tunnistamaan sillä ero luonnonkiven ja luolamiehen hyödyntämän käsikirveen kanssa on hiuksenhieno ja käytännössä paleoliittista materiaalia tutkittaessa tutkijat joutuvat äänestämään niistä ovatko ne olleet ihmiskädessä vai lojuneet muuten vaan maassa.

niin vaan käytiin mettässä tutkimassa niitä jääkauden aikaisia työkalujani jota edelliskerralla niin mainostin. Noh, ihan alasimen muotoinen se iso kivi ei ollut mutta harvinaisen erikoinen kumminkin. Ja tuskin omia aikojaan noussut siihen avokallion päälle käteen istuvien työkalujen sekaan. Se onkin sitten toinen kysymys että tuliko osittua todellakin työkaluvarastolle vai satunnaisten luonnonkivien keskittymään.

Jätän taas pahan maailman taakseni ja koetan viikonloppuna eristyä kirjoitushommiin. Josko saisi paljon lupauksen alla olleet kirjansa viimeinkin alulle. Aloitus on hankalaa, kyllä ne siitä lähtee rullaamaan kun alkuun pääsee. Ajattelin tässä kirjoituksessa vähän lähestyä näitä megaliitteja metafysiikan kautta, teema jota en ole ennen julkisesti käsitellytkään.

Olin tossa matkoilla ja kuten lupasin, kävin tsekkaamassa erinäisiä kiviä saadakseni tähän megaliittijuttuun vähän syvyysaspektia. En väitäkään että pikapyrähdys mitenkään valaisi asiaa mutta antaa kaiketi vähän suuntaviivoja. Anyway, tutustumme nyt jalkakivien ja seitakivien maailmaan. Viisipäiväinen matka oli siinä kiva, että jutunjuurta varmasti irtoaa muistakin aihepiireistä lähipäivinä.

Hirvikärpäset vaan peuhas tukassa kun kävin vielä kerran Karhuntaponmaalla koluamassa reittiäni selväksi. Tietenkin innostuin haahuamaan kaikkea muuta ja seikkailemaan vaikka kuuma oli päivä. Tällä hetkellä näyttäs siltä että mukaan on tunkemassa jotakuinkin 130 innokasta joten tiettyjä logistisia ongelmia on edessä. Näyttää siltä että kun mun opastetut kierrokset alkaa toukokuussa, pitää kiinnittää hommaan jokainen lauantai. Enkä tämän palstan lukijakunnan innokkuutta ole vielä edes kysynyt.