Maailmanmeno

Ajankohtaisia ja poliittisia asioita
Tämä nyt on tällänen pikapäivitys kun yks tuttu suomensi Trumpin vaalipuheen. Koska te olette päässeet kuulemaan oikeasti mitä ukko puhuu? Minähän olen kyllä ollut trumpisti kaiken aikaa ja uskon että katsottuanne tämän, ymmärrätte miksi äijän pääsy jatkokaudelle on tuhannen varmaa. Sitä sitten kotimainen valtamedia taas pöyristyy kuinka noi amerikkalaiset voi aina äänestää väärin...

Taas on ilmastokauhu-uutista ilmassa. Grönlanti sulaa, ja merenelävät tukehtuu hapenpuutteeseen. Pahalta näyttää. Ainoa – ja viimeinen – toivo ihmiskunnalla on enää Gretan messuaminen, muuten on peli menetetty. Tällä kertaa tutustumme katastrofin syihin ja seurauksiin.

Postilakko se saa vain hupaisampia puolia, ja ei mene pitkään kun arkkiviholliseksi paljastuu nykyinen vasemmistohallitus. Sillä  lailla! Tehdään nyt tämän asian tiimoilta tapahtuman uusimmat käänteet ja ihaillaan miten uunituore pääministerimme kykeneekin kompuroimaan tapahtumasta toiseen.

Seuraan yhä aktiivisemmin tätä postilakkoa joka tukilakkoineen saa yhä vakavampia sävyjä, ja voidaan pian puhua jo osittaisesta yleislakosta. Koska minä olen minä, koetan aina ymmärtää niiden syitä ja sävyjä, mutta solidaarisuus duunaria kohtaan ei tietenkään horju.

– Palkankorotus nolla prosenttia. Kikytunnit jäävät työehtosopimuksiin, lomarahat puolitetaan, helatorstai ja loppiainen sekä kolme lauantaita muutetaan työpäiviksi. Sairausajan palkka laskee, lakko-oikeutta rajataan merkittävästi ja työnantaja lopettaa ay-jäsenmaksujen perimisen…

Kun nyt Husu Hussein on valtakunnallisella tapetilla, kerron vähän omia tuntemuksiani tätä piruparkaa  kohtaan. Asiat voisivat mennä hänen kohdallaan paremminkin, se edes myönnettäköön. Enpä tunne tapausta sanottavammin mutta ohimennen seurannut kuten muitakin asioita.

Niin uskomatonta kun onkaan sanoa, että olen omalta osaltani syyllinen tulevaan postilakkoon, tai ellei viime tipassa tule jotain joka sen estäisi. Tohdin epäillä, sillä kyse on asiasta joka liittyy yhteen juttuun jonka nyt selitän.

Kuuleman mukaan vihdoin viimein itä-Ukrainan sota alkaa olla päätöksessään. Tämä lienikin vastavalitun Ukrainan presidentin päätehtävä. Tämä käsittelee asiaa puhtaasti meidän suomalaisten kannalta ja sitä, millaista hintaa me joudumme siitä  sodasta – valitettavasti – maksamaan.

Pitkästä aikaa vilahti hyväkin uutinen. Syntyvyys on jälleen varovaisella koholla. Orastavaa toivoa siis edelleen on, ettei löylynlyömämme kansamme katoakaan sukupuuttoon joskus vuoden 2080 tietämillä, ja nämä autiotalot sitten täyty jollain syyrialais-irakilaisella väestöryhmällä. Kyse oli –toivoaksemme – vain ohimenevästä notkahduksesta – Sipilän syntymättömistä.

Tossa meni ja vilahti jokavuotinen Asunnottomien yö.  Uskallan sanoa heti kärkeen että kyseessä on turhaakin turhempi perfomanssi jonka soisi loppuvan. Olipas tämä kylmästi todettu mutta perustellaan. Perusteet kuuluvat niin, että asunnottomia ei tässä maassa ole muualla kuin Helsingissä. Joten asunnottomista muistuttaminen sisäkaupungeissa on itse asiassa vähän hölmöäkin.