Kaivetaas tähän verta nenästä ja katsellaan Suomen Talvisotaa ihan uudessa valossa. Suomessa jossa talvisota on myytti vailla vertaa, on kirjoitus sama kuin syyllistyisi jumalanpilkkaan lestadiolaisten kokouksessa. Mutta antaa mennä vaan sano tsaikovski. Tiedä vaikka tästä jäisi jollekulle sivistyksen palanen.


Paasikivi sen sanoi. Totesi että Suomen Talvisota oli `Erkon sota´. Tällä viittasi silloiseen ulkoministeriin Eljas Erkkoon joka otti sen asenteen syksyn 1939 rajaneuvotteluihin, ettei minkäänlaisia rajatarkistuksia tulla tekemään millään hinnalla. Stalinille nämä neuvottelut liittyivät Leningradin turvallisuuteen ja hänen mielestään Suomen raja oli liian lähellä Leningradia. Alettiin valmistautumaan maailmansotaan, ja Neuvostoliitto piti reaalisena että saksalaiset tekevät maihinnousun Suomeen ja pyrkivät valtaamaan Leningradin Karjalankannakselta käsin. Sitä ei sanottu että tämä tulee luultavasti tapahtumaan yhdessä suomalaisten kanssa, sillä Suomen ja Neuvostoliiton suhteet halki 1920-1930 -lukujen olivat olleet lievästi sanoen hyytävät. Erkko piti asenteensa neuvottelijoiden kautta. Mihinkään ei suostuttu ja jättivät typertyneen Stalinin niille sijoilleen.

stalin
Isä Aurinkoinen. Kaikki rakastaa isä aurinkoista...

Stalin tarjosi itä-kannaksen vastineeksi Repolan ja Porajärven kuntia laatokankarjalasta, tietäen miten tärkeitä ne olivat olleet suomalaisille vielä vuonna 1920. On vain historian ironiaa ettei silloiset neuvottelut menneet Stalinin tahdon mukaan, sillä nykyisin tämä Kostamuksena tunnettu alue omaa rautaesiintymän, jolla on valtava taloudellinen merkitys jopa venäläisellä mittapuulla mitattuna. Suomalaisten käsissä se muodostaisi taloudellisen selkärangan vielä nykyäänkin.

Stalin antoi hyvin neuvotteluissa ymmärtää, että Leningradin turvallisuus on Neuvostoliitolle niin iso kysymys, että jos sopua ei synny, puhuvat aseet. Neuvostoliitto tulee ottamaan turvapuskurinsa väkisin. Suomalaiset varmasti ymmärsivät että jos sota syttyy, silloin ei enää puhuta muutamasta itä-kannaksen pitäjästä vaan koko maan miehittämisestä. Ymmärsivät senkin että neuvostomiehitys tarkoittaa myös NKVDn niskalaukausspesialisteja että ihmisiä täynnä olevia tavaravaunuja kohti Siperian perimmäisiä kolkkia. Tämä ei ulkoministeri Erkkoa pelottanut millään muotoa. Hän oli aivan varma että Stalin bluffaa, ja loi koko jääräpäisen politiikkansa tätä vasten. Erkonkin silmät avautuivat vasta kun pommikoneet ilmestyivät Helsingin yläpuolelle.

Tätä jääräpäisyyttä on jälkeenpäin kovasti koetettu ymmärtää. Miksi suomalaiset ehdoin tahdoin ajoivat tilanteen siihen pisteeseen, ettei Stalinille jäänyt mitään muita vaihtoehtoja kuin hyökätä Suomeen? Asiassa on nähty saksalaisvaikutusta, ja saksalaisten petollisia lupauksia. Luultavampaa on, että taustalla hääräsi perisuomalainen junttius ja diplomaattinen kokemattomuus, sekä ennen kaikkea kyvyttömyys ymmärtää niin maailmanpoliittista tilannetta kuin että mikä on Neuvostoliiton intressi. Vain Paaskivi ja Mannerheim kykenivät näkemään laajemmat kuviot.

Yhtä kaikki, jo yksin vihjaukset saksalaisten roolista ovat aikaansaaneet akateemisen äläkän.

Sillä Suomen Talvisota on myytti. Varmaan joka kansalla on se sotansa, joka myytillistyy, eikä siihen kaivata lisämausteeksi sitä, mitä historiallisesti oikeasti tapahtui. Ajatuskin siitä että suomalaiset ajautuivat sotaan omaa tyhmyyttään - tai saksalaisten puijaamana - on syvää syntiä. Myytiksi talvisotaa ei ole tehnyt yksinomaan suomalaisten hyvä sotamenestys, vaan myös sen taustavaikuttimet. Varsinkin jälkimmäiset ovat hyvinkin erkkolaista käsialaa, ja ne elävät vieläkin vahvasti. Sillä sodan jälkeen Erkon piti keksiä meriselitys sille, miksi sota piti läpikäydä. Hän ei tietenkään voinut sanoa että kaikki oli hänen poliittisen virhearvionsa seurausta, vaan että suomalaisilla ei ollut mitään vaihtoehtoja. Jos te nyt kysytte mitä nämä erkkolaiset tulkinnat ovat, niin listataan;

talvisota
Paitti nää äijät, ne ei rakasta Isukki aurinkoista, Päälle vaan perkele...


Molotov - Ribbentrop -sopimuksen salainen lisäpöytäkirja jossa Suomi lukeutuu Neuvostoliiton etupiiriin on yksiselitteisesti luettu että Suomi tullaan aseellisesti miehittämään. Se on jopa niin itsestäänselvä tulkinta, ettei siitä ole koskaan edes keskusteltu.

Että rajatarkistuksissa olisi ollut kysymys yksinomaan sotajuonesta, jossa neuvostoliitto hakee parempaa maantieteellistä hyökkäysryhmitystä ja heikentää suomalaisten puolustusasemia.

Että jos ja kun rajatarkistukset olisivat tehty Neuvostoliiton intressien mukaan, se olisi johtanut vain lisävaatimuksiin, sillä Neuvostoliiton perinmäinen tarkoitus oli koko ajan vain valloittaa Suomi.

Olisi siis tehnyt miten päin vaan, Neuvostoliitto olisi pyrkinyt valtaamaan Suomen yhtäkaikki. Joten oli oikeastaan vain hyvä, että pantiin alusta asti kova kovaa vasten, jotta itsenäisyys säilyi. Tulkinta on oikeastaan päälaellaan, ja sodan primusmotor eli ulkoministeri Erkko muuttuukin ainoaksi oikeassaolijaksi kun taas joustavammat tahot olisivat johtaneet maan tuhoon. Mutta sanopa tämä nyt sitten ääneen, se herättää ennennäkemättömän pöyristyksen kansassa, jolle Talvisota edustaa herooista historiaa. Kansan syvissä riveissä kun elää erkkolainen tulkinta sitkeässä; Suomi joutui toiseen maailmansotaan tyystin syyttömänä, eikä sillä ollut mitään vaihtoehtoja. Piste. Kaikki muu on kerettiläisyyttä. ja vaikka se olisikin onnistunut luovimaan Talvisodan yli diplomatialla, se olisi joutunut sotaan Neuvostoliiton kanssa joka tapauksessa maailmansodan myrskyissä.

Jos asiaa kysytään suomalaisilta itseltään, heidän mukaansa Neuvostoliitto halusi lopettaa sodan, koska suomalaisten sotamenestys oli liian ylivoimaista ja neuvostotappiot merkittäviä. Todellisuudessa Stalin palasi neuvottelupöytään koska englantilaiset asettuivat suomalaisten tueksi. He uhkasivat pommittaa irakista käsin Bakun öljykentät jos venäläiset eivät tee rauhaa suomalaisten kanssa. Stalin ei voinut ottaa tämän kokoista riskiä vaan heivasi Terijoen hallituksen sivuun, ja teki pakkorauhan. Churchill ei kylläkään ajatellut suomalaisia vaan Britannian merimahti halusi vain estää, ettei Itämerestä muodostu neuvostoliiton sisämerta.

Ehdot olivat edelleen samat; suojella Leningradia. Alueluovotukset kannaksella, laatokankarjalassa sekä saaret Leningradin turvaamiseksi. Sallan alue suojaamaan Muurmannin rataa ja vielä hankoniemi estämään saksalaisten maihinnousu Suomen etelärannikolle.

Viipurin venäläiset saivat ilmaislahjana. Suomalainen upseeri lipsautti ruotsalaiselle lehtimiehelle, että hallitus on valmis tarvittaessa luovuttamaan Viipurin jos pakko on, ja tämä tieto julkaistiin ruotsalaislehdisössä juuri neuvottelujen alla. Joten se oli pakko antaa suosiolla kun kerran kortit tuli etukäteen näytettyä.

Tässä kohtaa yleensä seuraa ne vastaväitteet, että Neuvostoliitto näihin aikoihin oli hyvä napsimaan pieniä naapurivaltioitaan, joista meille suomalaisille lienee tutuin Viron miehitys. Että hapan ja kärttisästi esiintynyt Molotov 1940 Berliinissä vaati Hitleriltä vapaita käsiä Suomen suhteen, joka todistaa miten tarkoitushakuista suomalaisten ahmaiseminen Stalinille oli. Eikö tämä kaikki todista miten määrätietoisesti Neuvostoliitto pyrki valtaamaan Suomea ja samalla toteuttamaan oman inperiuminsa kasvattamista?

Hyvin harvoin on ajateltu mitkä olivat Stalinin motiivit tähän kaikkeen. Täytyy muistaa että Neuvostoliitossa hallitsi bolsevistinen ja sittemmin kommunistinen hallinto joka pystyi ylläpitämään itseään vain silkalla terrorilla. Venäläiskansassa kuhisi tsaristeja, kapinallisia kasakoita, valkokaartilaisia, kansallismielisiä, mensevikkejä että talonpoikia nälkäkapinoineen. Neuvostoliito kävi sisällissotaa halki 1920 -luvun kunnes kommunistit pääsivät lopulta niskan päälle, ja seurasi Stalinin puhdistukset. Kapinalliset vetäytyivät naapurimaihin josta käsin jatkovat hyökkäyksiään, jolloin Neuvostoliiton ei auttanut kuin seurata perässä.

Viron kohtalo oli alusta asti selvä. Se oli pieni valtio Leningradin edustalla jolla oli paperiarmeija jonka kokoluokka oli paraatiluokkaa. Se sijaitsi saksalaisten hyökkäysuralla ja moinen sotilaallinen tyhjiö Leningradin edustalla oli neuvostoliitolle sietämätön. Heikot baltianmaat muodostivat selkeän uhan Neuvostoliitolle, joten niiden valtaaminen ei ollut yksinomaan sotilaallinen välttämättömyys vaan jopa suoranainen pakko. Kesä 1941 todisti tämän. Suomessa tätä ei tietenkään nähdä näin, vaan on liitetty erikkolaiseen todisteaineistoon Talvisodan oikeutuksesta.

Oma kysymyksensä on, tarkoittiko etupiiriin joutuminen ylipäätään Suomen miehittämistä vai yksinomaan Leningradin turvallisuutta suomalaisen maaperän kustannuksella. Kun asiaa katsoo sekä vuoden 1940 että 1944 rauhanneuvottelujen kautta, Stalinin vaateet eivät juurikaan ylittäneet sitä, mitä tulee Leningradin kysymykseen.

Mitå tulee happamasti Berliinissä esiintyneeseen Molotoviin, silloin oltiin siinä Talvisodan jälkeisessä tilanteessa, jossa suomalaiset muodostivat Neuvostoliitolle vielä suuremman uhan kuin vielä vuonna 1938. Talvisodan jälkeenhän suomessa elettiin vahvaa revanssihenkeä.

Eljas Erkko
Ulkoministeri Eljas Erkko. Jos asiaa katsoo toisesta vinkkelistä, hän on jopa vähän syyllisempikin Talvisodan syttymiseen kuin isä Aurinkoinen. Hän kun ei jättänyt Neuvostoliitolle mitään muita mahdollisuuksia kuin sotia. Toisaalta ei tätä voi pistää yksinomaan Erkon piikkiin sillä hän edusti sitä silloista ryssävihaista valkovaltaa. Mikäli Suomen hallitus olisi päätynyt alueluovutuksiin, se tuskin olisi kauaa "petturihallituksena" ja "ryssän lakeijana" pysynyt pystyssä.

Stalin oli mikä oli, mutta ulkopoliittisesti hän halusi esiintyä valtionpäämiehenä, ja historia on osoittanut että sopimuksista toisten valtioiden kanssa hän piti kiinni. Teheranin ja jaltan sopimukset olivat hänelle pyhiä, ja mitä tulee Romanian Bessarabiaan, joka joutui Neuvostoliiton alaisuuteen 1940, ei Neuvostoliitto esittänyt Romanialle mitään lisävaateita eikä käyttänyt tilaisuutta Romanian miehittämiseen. Mikään ei puhu sen puolesta, että itä-kannaksen luovuttaminen olisi johtanut vain suurempiin vaikeuksiin.

Asian halusi nostaa esiin koska erkkolainen tulkinta ei elä yksinomaan Talvisodan syttymishistorian virheellisenä puolusteluna, vaan myös kansanluonteessa. Kansallinen identiteetti että kansallistunne ovat tästä syystä jääneet raakilemaisiksi ja hyvin alkeellisiksi. Jos kansalla ei ole muuta olemassaolon tarkoitusta kuin toimia `lännen etuvartiona´ ja vastustaa paholaismaista ryssää, se ei ole kehittynyt piiruakaan sitten vuoden 1919. Sellainen ajatusmaailma pitää kansan taantuneena eikä se pysty hyödyntämään tilaisuuksiaan, joihin se olisi voinut tarttua. Epäsuorasti se vaikuttaa myös siihen miten huonosti meitä koko ajan johdetaan. Sen sijaan että meillä johtajille opetettaisiin kansantaloudellista osaamista, riittää kun on käynyt reserviupseerikoulun ja ymmärtää lyhytnäköisen ahneuden päälle. Niinpä jäljelle jää takapajuinen ja jälkijättöinen periferia jossa vaatimattomuus on hyve ja vain Talvisodan sankaruus seesteinen mielikuva, joka sekin nojaa myytilliseen pseudo-historiaan. Michael Monroe sanoi 1980 että Suomessa eletään vieläkin toista maailmansotaa ja miten oikeassa hän olikaan. Uskon että jos viimeinkin päästäisimme irti sotavuosista, me voisimme oikeasti kehittyä johonkin suuntaan.

Jukkis
Gravatar
Stalinin kiipparit
Jahas, eli kymmeniä miljoonia tapattanut diktaattori, joka halusi napsia haltuunsa naapurissa olevat pikkuvaltiot, ei ole vastuussa sodasta jossa se lähti napsimaan haltuunsa taas yhtä naapurissa olevaa pikkuvaltiota. Pitäisiköhän Suomenkin ottaa haltuunsa Venäjän alueet, on sitten helpompi varautua vääjäämättömään Pohjois-Korean hyökkäykseen.
Gravatar
Matti maaalta
Olisit edes kirjoittanut: "vääjäämättömään Kiinan hyökkäykseen."
Gravatar
juppe
Näissä jutuissa pitää olla hyvää draamaa eikä sen tarvii olla totta. Natsien Kolmas valtakunta olis tosi helppo debunkata, koska se ei liittyny niitten juttuihin vaan se oli perintöä keisarikunnan ajoilta ja siitä lätiseminen virallisissa yhteyksissä kiellettiin 1939, mutta se on niin hyvä meemi, ettei siitä voi luopua.

Totuus talvisodasta on sellanen, että kaikilla oli ihan vitun kylmä ja taistelut vaan jotenkin tapahtu. Hyökätessä ei hirveesti muodostelmia jaksettu ajatella, ja tää sitten teki puolustamisen maholliseks kun epämääräseen ryppääseen osuu kohmeessakin. Eniten tappioita tuli kuitenkin paleltumista.

Ei siitä hyvää tarinaa sais kun jännissä kohissa kukaan ei olis täysin tajuissaan, niin että pitää sitten vähän tinkiä totuudesta.

Piilota kommentointilomake