Ukrainan sodassa on tapahtunut jonkinlainen liikahdus kun vastahyökkäys on tulossa päätökseensä. Kuten jokainen mediaa seuraava voi arvata, kovin kaksista luokkaa se ei ollut. Sitä ei kukaan halua sanoa ääneen että oikeasti kyse ei ollut ukrainalaisten epäonnistumisesta, vaan venäläisten torjuntavoitosta. Jopa vaikutuksiltaan melko suuresta.
Jokainen joka täällä käy silloin tällöin alkaa varmaan miettiä, olenko kuollut kun en viitsi mitään kirjoitella. Se johtuu siitä että mikään ei oikein kiinnosta. Uudesta hallituksesta en välitä sanoa sanaakaan, Marin jätti jälkeensä tyhjiön ja Ukrainan sota, joka jossain määrin vielä kiinnostaa, liikahtelee hitaasti.
Yksi jota arvostan Ukrainansodan analysoijana on amerikkalaiskenraali Mark Milley. Suorapuheinen ja realistinen kaveri. Hän sanoi jo keväällä pelkäävänsä että ukrainalaisten vastahyökkäys tyssähtää pieniin merkityksettömiin aluevaltauksiin ja juuri näin kävi. Robotynen kylää kummempaa eivät ukrainalaiset saaneet vallattua. Sekin tapahtui merkittävien kalusto- ja miehistötappioiden jälkeen. Jotenkin uktainalaiset vain onnistuivat ajamaan Leopardinsa miinakenttiin minkä pitäisi jopa olla mahdotonta 2000-luvun panssarivaunuilla. Oliko niiden miehistöjä koulutettu kunnolla, sisälsivätkö ne maatutukia ensinkään vai antoiko joku tohelo vain typeriä käskyjä, jää ikuisesti selvittämättä.
Leopardien hautausmaa. Jotenkin ukrainalaiset vain ajoivat tankkinsa pussiin jossa panssarimiinoja oli edessä ja molemmilla sivuilla. Sitten tulivat helikopterit jotka tuhosivat panssareita kuin miehistöajoneuvoja kuin kaloja tynnyriin. Ilmasuojan puuttuminen hyökkäyksestä kostautui pahasti mutta ukrainalaiskenraalit eivät halunneet kuunnella länsimaisia asiantuntijoita.
Pahinta olivat kai miehistötappiot. Eri arviot liikkuvat eri luvuissa mutta amerikkalaiset ovat esittäneet niistä realistisimmat, ja ne ovat olleet ukranalaisille jottkuinkin divisioonan luokkaa eli n. 25 000 sotilasta. Alkuun heitä kaatui koska hyökkäsivät ensimmäisen maailmansodan taktiikalla jossa vaan hyökätään aalto toisensa perästä ja kaadutaan siihen bunkkerien eteen. Lopulta suosittiin enää "pieniä tehokkaita" yksiköitä. Tämä meni ääripäästä toiseen sillä lopulta koetettiin 30-50 miehen yksiköillä vallata vahvasti linnoittutuneen pataljoonan (600 miestä) asemat. Yrityskin näin alivoimaisin joukoin oli silkka itsemurha. Nyt on onneksi tulossa mutakausi, se kuulu slaavilainen raspuritsa, joka estää hyökkäystoimet, ja tapattaminen lakkaa.
Arvoitukseksi jää olisiko alkujaankin hyökkäyksessä pitänyt olla enemmän tehoa? Tiettävästi hyökkäystä varten oli varattu 12 prikaatia joista vain viittä käytettiin.
Moskovassa juhlitaan torjuntavoittoa. Eikä se edes ole ensimmäinen torjuntavoitto tässä sodassa. Syytä onkin iloita. Ukrainan koko sodan päämäärä kaatui tähän. He eivät pysty edes ajamaan venäläisiä maastaan, saati palauttamaan vuoden 1991 rajoja. Jos hävisi Venäjä sotansa Kiovan moottoritielle heti sodan alkuvaiheessa, nyt hävisi vuorostaan Ukraina oman sotansa. Voittoa ei ole näköpiirissäkään.
Ukrainan korkeimmassa sodanjohdossa on nyt kaksi asiaa. He ovat kunnostautuneet monenkirjavilla sabotaasi- ja kommandoiskuilla iskien milloin mihinkin Krimin rantavesille. Siitä ei pidä kuitenkaan tehdä liiallisia johtopäätöksiä. Kaikissa sodissa kaikkina aikoina on aina osattu hyödyntää selustassa liikkuvia partisaaneja ja sissejä, mutta niillä ei ratkaista sotaa, saati edes yhtä taistelua. Sotilaallisesti iskut Krimin satamiin, siltoihin tai jopa lennokki-iskuin Moskovaan, ovat merkityksettömiä, ellei sellaisena pidä moraalinkohotusta omalla puolella.
Toinen on että Zelensky on ottanut viimein lusikan käteensä. Hän on hakenut neuvotteluyhteyttä Kremlin kanssa, joka ei ole katsonut aiheelliseksi vastata ensinkään. Kreml neuvottelee, jos neuvottelee, vain amerikkalaisten kanssa ja pitää Zelenskyä merkityksettömänä tyyppinä. Venäläiset tietävät oikein hyvin että viimekädessä sodan ratkaisee Yhdysvaltain presidentinvaalit. Biden on liian vanha, sen tietää kaikki, ja silti häneen panostetaan uudelleenvalinnan puolesta. Vaalit voittaa republikaanit, onko se Trump vai joku muu, mutta republikaanit suhtautuvat avustuspaketteihin paljon nihkeämmin kuin avokätinen Biden. Myös Zelensky tietää tämän ja tästä syystä hänellä onkin hätä kädessä.
Uskon että Zelensky teki alkujaankin virheen kun itse katkaisi neuvottelut alkuvaiheessaan. Ilmoitti jopa ettei neuvottele Putinin kaltaisen kanssa ollenkaan. Erona Suomen Talvisotaan kulkeekin juuri tässä. Koko silloisen Suomen päätavoite oli päästä neuvottelemaan Moskovaan ja tässä meitä onneksi lopulta auttoi Iso-Britannia ja sen pääministeri Chamberlain joka tämän yhteyden järjesti. Ukraina kulki eri tietä, oman voitontahtoisuutensa ja sotahurmoksensa johdattamana kohti poliittista pattitilannetta, jossa sanottiin ei Kremlille ja nyt se on liian myöhäistä kun halukkuutta lopulta löytyisi.
Jukkis