Minähän äänestän Marinia - se on ilmiselvää! Ilokseni huomasin että on vieläpä ehdolla täällä Pirkanmaalla joten sitä ei tartte äänestää epäsuoraan. Epäsuora äänestäminen tarkoittaa että äänestää ketä tahansa saman puolueen kaipparia voi varmistaa ainakin SDPn olevan seuraavallakin kaudella pääministeripuolue. Nyt ei enempää tästä vaan puhutaan ehdolla olevista kavereista.
Toden totta. Ei vaaleja ilman että on joku tuttu ehdolla. Niitä on aina ja niin nytkin. Voi kertoa jotain piireistäni jossa liikun, mutta harvoinhan ne on mitään vakavastiotettavia. Tällä viittaan puoluetaustaan joka harvoin on mikään peruspuolue. Pikemmin ne on aina jotain pienpuolueita joita syntyy tähdenlentomaisesti joka vaalien alla eikä niistä sen koommin sitten enää mitään kuulla, kun ne putoaa pois puoluekartalta.
Se on varmaan jotain individualismia, yhdenlainen älykkömäinen ominaisuus että on asialla eikä minkään korruptoituneen vakipuolueen apupoika. Kaveri joka ajattelee omilla aivoillaan ja omilla arvoillaan. Intellektuelli. Näin ylewästi voi heistä ajatella. Minä aattelen sen itse ja salaa niin, että siinä on tarkoituskin hävitä mutta niin ettei menetä kasvojaan ja joudu nolatuksi. On kai aikas selvää ettei mistään pienpuolueesta nouse, eikä voikaan nousta, yhtään ehdokasta Arkadianmäelle. Ääniähän tarvittas ihan kymmenintuhansin kun ei ole vaaliliittoa minkään kanssa, jota ihmiset myös äänestäisi sankoin joukoin. Kun tietää häviävänsä voi asennoitua sen mukaan ja säilyttää arvokkuutensa. Kun olisi mukamas vain ollut luomassa jotain uutta.
Sanna Marin on kuuluisampi suomalainen kuin joku Mannerheim tai Sibelius jotka ei tsekkiläiselle tai milanolaiselle kadunmiehelle sano mitään. Marin sen sijaan tunnetaan ympäri maapallon. Meillä ei tätä tietenkään ymmärretä. Suomalainen ajattelee aina liian ahtaasti ja pikkusieluisesti ja kaipa se kateuskin jossain kohtaa alkaa vaikuttamaan.
Onhan se niin että tavallisen kaipparin on vaikea nousta perinteistenkään puolueiden listoilta. Monille on ylivoimaista ylipäätään päästä ehdokkaaksi jostain Kokoomuksen tai demarien listalta, ellei jollain tavalla ole siviilimaailmassa tunnettu ja pidetty. Kyllä ne puoluesihteerit osaa etukäteen laskea että toi kaveri kaapii ehkä kolmesataa ääntä ja toi tuhat. Joku Nieminen saa ehkä max 25 ääntä ja se kannattaa jättää rannalle ja ottaa joku parempivetoinen tilalle. Näin se toimii.
Jos tää nieminen oikeesti haluais päästä läpi, sen pitäs laittaa kaikki peliin ja ennenkaikkea rahaa ihan helkutisti. Joku 30 000 - 50 000e on passeli summa jolla saa näkyvyyttä. Aivan varmasti jää silloinkin rannalle ja vituttaishan se vaali-iltaa seuratessa. Oikeestaan siitä seurais pitkällinen masennnuskausi ja vielä pitkällisempi lainanmaksu, jonka oikeestaan otti alkujaankin turhaan. Ei mun kateeks käy näitä jotka oikeesti koettaa; se on ammattisarjan puuhaa ja nekin koettaa kahdesti tai kolmasti ennenkun tärppää. Pienpuolueissa, eli kohdassa "muut" yleensä piisaa kun rakentaa vaan omat facebook-sivut ja tekee muutenkin kaiken nollabudjetilla oikeastaan sijoittamatta mitään mihinkään. Ei ainakaan putoo korkeelta.
Koko kampanjansa ajan sais kuunnella kaikkia ihme häirikköjä ja trolleja jos liittyis valtapuolueeseen. Se on selvää että kun kuuluu johonkin puolueeseen, saa ainakin vastata kaikista puolueen tekemistä helmasynneistä koko itsenäisyyden ajalta. Jos oisin vaikka demari, saisin puolustella vuotta 1918 ja jos vasemmistolainen, saisin selitellä Stalinin hirmutekoja. Porvareilla vasta syntejä onkin ja pahinta varmaan olis olla Kristillinen. Saisin selitellä Päivi Räsäsen kommentteja ja lopuksi jo koko kirkkohistorian mitalta inkvisitiota ja ristiretkiä. Oikeestaan näitäkään murheita ei ole jos kuuluu Kristallipuolueeseen tai Hjalliksen jengiin. Niillähän ei ole historiaa - joskaan ei tulevaisuuttakaan.
Ehkä se on vaan jotain ajankulua? Hupia. Luultavasti. Äkkiseltään laskien mun tuttavapiirissä on ollut ehdolla ainakin jotain 30 tyyppiä viimeisen vuosikymmenen aikana. Tuntuu että jokainen vuorollaan, tai ainakin kerran elämässään kokeilee ehdokkuutta. Rehellisesti sanoen, minäkin olen joskus leikitellyt asialla mutta toisaalta sitten jänistänyt sitä kun kannatustaan joutuu oikeasti testaamaan ja näkemään oikeasti omaako suosiota vai ei. Tulos voi olla masentava. Parempi tietenkin kun vaan pysyy äänestäjänä.
Eikä pitäisi sanoa ketä aikoo äänestää. Olen oppinut ympäriltäni myös sen, että kun puhutaan puolueista, on asenne yleensäkin torjuva, kielteinen ja kyyninen. Se on muisto sieltä omasta nuoruudestani kun kaikki "politiikka on paskaa" ja politiikot lähinnä lipeviä roistoja. Se 80-lukulainen asenne on vain juurrutettu seuraaviin sukupolviin samalla tavalla kun Popedan musiikki. Onhan siinä se että tavallisen ihmisen on vaikea vaikuttaa mihinkään ja se latistaa innon, mutta on siinä silti selkeä vieraantumisenkin maku. Kyllä ihmisellä pitää ihanteita olla ja mielellään sellaisisia jonka näkee toteutuvankin. Salaliittoteoriat tuntuu olevan nykyihmisen vaikutuskanava, eikä hyvä sekään. Ja miksei? Siksi että nämä salaliittoihin nojaavat kansalaisaktivismit hyvin harvoin jos koskaan omaavat mitään omaperäistä. Ne ovat tyhjiä iskulauseita jotka oikeastaan ei tarkoita mitään ja joita toistellaan papukaijamaisesti.
Minulla onneksi on ihanne Sanna Marin. Vaikea kuvitella että hän aloittaisi sipilämäiset sopeutustoimet vaikka tämänpäiväiset valtiovarainministeriön madonluvut siihen pakottaisivat. Pitää aina muistaa että ministeriössä ihminen on taloutta varten eikä talous ihmistä.
Jukkis