Vuosi on mennyt Ukrainan sotaa. Jos uutisia on uskominen, ei venäläisillä porskuta kauhean hyvin. Maa-alaa ei juurikaan ole kyetty enää valtaamaan mutta sitäkin komeammat on tappioluvut. Tätä on ounasteltu kriisiksi joka paljastaa Venäjän armeijan heikkouden ja helisyttää vielä Kremliäkin. Vai onko se ihan tieten valittu taktiikka ?
Venäjä käy ensimmäistä maailmansotaa. Jatkuvaa rumputulta jota ammutaan viikokausia yötä päivää jotta päästään etenemään se 300-500 metriä. Sitten siirretään taas tykit aavistuksen eteenpäin jotta viikon kahden päästä voidaan vallata taas 100m maaperää. Sellainen sota kestää vuosisatoja ennen kuin ollaan Kiovassa asti. Eikä siinä järkeä olekaan mutta toisaalta - sitä voi tarkastella toisinkin.
Tarkoitus on aiheuttaa ukrainalaisille muhkeita tappiolukuja ja sitähän se tekee. Uhriluvut ovat molemminpuolinen sotasalaisuus mutta venäläistappiot liikkuvat jossakin 100 000 - 200 000 tietämillä ja ukrainalaisilla suurinpiirtein vastaavat luvut. Se että tappioluvut ovat ns. fifty-fifty, eli molemmin puolin karkeasti 150 000 ei osoita että venäläiset kovin surkeasti olisivat pärjänneet. Tiettyä vakavoitumista olemme jo nähneet Zelenskyn kasvoilta eikä ole vähään aikaan huudellut mitään Krimin takaisinvaltaamisesta. Sotasairaalat Ukrainassa ovat täynnä ja vapaaehtoisia ei enää juurikaan enää hakeudu kun on tullut selväksi, että rintama on lihamylly.
Pohjiimmiltaan se on matematiikkaa. Venäjän väkilukua ei kukaan tiedä mutta on arvioitu että se liikkuu jossakin 145 miljoonan tietämillä. Ottaen huomioon että syrjäisiä kansoja ei juurikaan tilastoida, luku voi olla suurempikin, kenties 150 miljoonaa. Myös Ukrainan tarkka väkiluku on arvoitus mutta tiettävästi sata miljoonaa vähemmän eli jotakuinkin 44 miljoonaa. Luvusta on vähennetty Krimin asukkaat pois. Siitä voi toki, jos haluaa, vähentää 7 miljoonaa pakolaista ja ainakin viisi miljoonaa on jäänyt venäläisten valtaamille alueille. Tämänhetkinen väkiluku on ehkä jotakuinkin 33 miljoonaa, miten sen haluaa sitten laskea.
Venäläistappiot Ukrainan sodassa ovat väkilukuun suhteutettuna 0.07%. Nämäkin luvut koostuvat wagnereista, ulkomaisista palkkasotureista, vankilakiertäjistä ja Venäjän maaperän etnisistä vähemmistöistä kuten tsetseeneistä, uiguureista ja mitä niitä siellä onkaan. Sellaisista vähän ulkopuolisista. Ukrainan tappiot väkilukuun suhteutettuna on suurempi; 0.45%. Kovin paljolta eivät nämä lukemat vielä kuulosta mutta muuttuvat ajan saatossa suuremmiksi. Kuvitellaan että vuoden päästä loppupuolella molemmilla osapuolilla olisi jo miljoonan miehen tappiot. Tällöin venäläistappiot ovat 0.69% ja ukrainaisten osuus on jo 3.03%. Jos me vieläpä ajattelemme että kaatuneiden ja haavoittuneiden suhdeluku on yhden suhde kolmeen, olisi ukrainalaisia haavoittunut silloin jo likemmäs 9-10% koko poppoosta. Joka kymmenes. Maa on silloin pelkkää invalidia.
Tajuatte pointin? Pienempänä valtiona Ukrainan armeija kuluu nopeammassa tahdissa. Tämä jos mikä on venäläisvoiton avain. Jos miespuolisia ukrainalaisia alkaa kaatumaan ja vammautumaan määrissä joka lasketaan prosenteissa jo koko väestötasolla, lähestytään kriittistä pistettä. Silloin, tahtoo tai ei, on Ukraina pakotettu rauhaan - tai siis pikemmin pakkorauhaan. Siitä voi ymmärtää miksi Kreml ei ole hoputtanut valtaamaan maaperää sillä se saa ne jokatapauksessa rauhanneuvottelussa - ja vieläpä verettömästi vain allekirjoituksen voimalla.
Voimasuhteen epätasapaino oli ilmiselvää jo sodan ensipäivästä alkaen. Jättivaltio voittaa aina pienemmän vaikka se veisikin aikaa. Lopputulos on tähtiin kirjoitettu. Olen edelleen sitä mieltä että Ukrainan korkein poliittinen johto teki strategisen virheen kun ei pitänyt rauhanneuvotteluja päätavoitteenaan. Jos sen olisi tehnyt sodan alussa, se olisi joutunut tunnustamaan itä-ukrainan separatistialueet että Krimin niemimaan Venäjälle kuuluviksi. Alueita joita se ei ollut hallinnut muutenkaan vuosikausiin. Varmasti Kreml olisi vaatinut myös ettei Ukrainan ulkopolitiikka osoita Venäjälle vihamielisiä aikeita. Tähän viittaa Putinin lausumat "natsi-defikitaatiosta". Erityisesti Ukraina olisi joutunut sitoutumaan ettei se hae natojäsenyyttä, haali maaperälleen nato-tukikohtia ja lentokenttiä ja ennen kaikkea pysyttelee ydinaseettomana. Eivät nämä ylivoimaisia vaateita olisi olleet.
Tälä varmaan näyttää Ukrainan tulevat rajat jahka sota on sodittu. Sinisellä olevat ovat osa Venäjää. Venäjä ei tällä hetkellä aio vallata niitä vaan luottaa saavansa alueet neuvotteluissa jahka Ukrainan oma armeija on ensin murentunut olemattomiin.
Nyt kun sotaa on käyty, on ehdot varmasti kovemmat. Venäjä vaatii itselleen turvapuskuria ja sen vuoksi aikoo vaatia Ukrainalta kaikki sen ns. venäläisalueet. Mariupol ehdottomasti koska se suojaa Krimin niemimaata ja itse äiti-venäjää suojelee Dombassin maakunta että Harkovan oblasti. Sen etu on myös siinä että se jättää jäljelle tynkä-ukrainan eli alueen joka on pienempi väestömäärältään, viljelypinta-alaltaan kuin kaventuine merialueineen ja satamineen. Syntyy köyhempi ja pienempi valtio joka ei kykene toista kertaa muodostamaan Venäjälle uhkaa, vähän kuin joku Moldovia tai Latvia. Tämä skenaario tuskin on Zelenskyn mieleen. Pian hänellä ei ole vaihtoehtoja sillä rintama murenee ennemmin tai myöhemmin. Ylivoimaiset venäläisjoukot voivat jopa lähettää sotilaitaan vain puoleksi vuodeksi kerrallaan sotimaan, niin ylivoimaisia he ovat.
Ukraina parka.
Jukkis