Kun tässä on uhrannut aikaansa Putinin strategioille Ukrainassa, niin voisi yhtä lailla katsoa miten homma vastapuolella menee. Ukrainan sotastrateginen kehys on hyvin yksinkertaisesti sanottu - sitä ei ole. Koska sodankäynti on niin vahvasti riippuvainen Yhdysvaltain ammuslasteista, on selvää että ääriviivat piirretään Kiovan sijasta Valkoisessa talossa.
Biden on se joka määrittää miten kauan sotaa vielä kestää ja miten sitä käydään. Hänellä on tässä ihan oma doktriininsa joka voidaan määrittää seuraaviin teeseihin; Venäjän ei pidä antaa voittaa sotaa, Venäjän armeijaa on kulutettava jotta se heikkenee ja sitten se viimeisin: sodan ei pidä antaa eskaloitua Ukrainan rajojen ulkopuolelle.
Kaksi ensimmäistä ovat ihan ymmärrettäviäkin. Pannaan venäjä kulutussotaan jota se ei voi voittaa. Näinhän se on mennytkin, joskin on epäselvää mitkä ovat alkujaankin venäläisten motivaatiot vallata maa, sillä se ei saisi sillä kuin sitkeän partisaanisodan. Eikä se joukkojensa perusteella ole siihen pyrkinytkään.
Toisaalta se ei voi pakottaa Ukrainaa rauhanneuvotteluihinkaan koska asia ei ole Zelenskyn käsissä. Ukraina on täysin riippuvainen Yhdysvaltain tuesta jota ilman se ei kävisi sotaansa kunnolla edes kahta viikkoa sillä ammukset loppuisivat ja kuluneiden aseiden tilalle ei saataisi uusia. Zelensky joka on näin pahasti peukalon alla, ei voi aloittaa omia rauhanneuvotteluja mutta voi sentään avuttomana katsella miten maansa muuttuu rauniokasaksi jossa elinolot ensi talvena ovat yhtä hyvät kuin pykäisi kerrostaloja keskelle Gobin autiomaata ilman vettä ja sähköä. Washingtonista katsoen humanitaarinen kriisi on kaukainen asia.
Erityisen rajoittava on tuo eskaloitumisen pelko. Tämä on syynä miksi Ukrainalle ei anneta kaukoaseita joilla ampua Venäjän puolelle. Se voi vain puolustautua vaikkapa ohjusiskuja vastaan mutta ei esim tuhota venäjän puolella olevia laukaisualustoja tai ampua alas pommikoneita joista näitä ammutaan koska ne leijaavat Venäjän yläpuolella. Ja se me tiedetään mitä tapahtuu jos toinen hyökkää ja toinen vain puolustaa; puolustaja häviää ennemmin tai myöhemmin. Näin se toimii niin sodassa kuin jalkapallokentälläkin.
On toki nähty sabotaaseja esim Krimillä mutta Zelensky on niistä irtisanoutunut eikä wirallisella Ukrainalla välttämättä ole niiden kanssa tekoakaan. Ne ovat yksittäisten partisaanien ja sabotöörien tekosia josta Zelensky on saanut Bideniltä lähinnä nuhteita.
Ukraina uhoaa valloittavansa Krimin niemimaan takaisin mutta on epäselvää näkeekö Biden sen laajentumisena koska se tavallaan on hyökkäys Venäjän puolelle - ainakin venäläisestä vinkkelistä joka voi pahimmillaan aiheuttaa koko Venäjän liikekannallepanon.
Lohduton näkymä Kiovasta. Noilla ihmisillä on edessään mitä ankein joulu ja uusivuosi. Joitakuita voi lämmittää Zelenskyn uhoavat voitonpuheet mutta ei se siltä näytä että mitään voittoa tulisi.
Eräs joka osaa hyödyntää eskaloitumisen pelkoa on ollut Turkin presidentti Erdogan. Turkille olisi rauha Ukrainassa ehdoton sillä tavallaan se on Ukrainan (merellinen) naapurimaa. Se on katsonut Suomen ja Ruotsin natojäsenyydet eskaloitumisena ja sen vuoksi evännyt näiden liittymisen Natoon. Tavallaan Biden on tämän päätöksen joutunut siunaamaan koska se vastaa hänen omaa doktriiniaan. Niinpä Biden on jättänyt esim meidät suomalaiset itse ylipuhumaan Erdogania. Luultavasti Suomi ei pääse liittymään Natoon ennen kuin Ukrainaan saadaan rauha, asia joka on vain hyväksyttävä sillä keskellä sotaa se olisi laajentumista, rauhan aikana normaali liittymisprosessi. Erdogan on lisäksi sen verran ovela että on osannut käyttää verukkeena kurdikysymystä ja saanut sen varjolla kurmottaa kurdeja, varmana etteivät skandinavian maat sitä ainakaan uskalla paheksua.
Euroopan Unioni on pahasti sukset ristissä amerikkalaisten kanssa. Se haluaisi luoda rauhan Ukrainaan vaikkakin Ukrainalle huonoin ehdoin. Erityinen rauhanvälittäjä on Italia joka on riippuvaisin venäläisestä kaasusta ja bensasta. Seuraavana Ranska jolla on tunnetusti venäläisten kanssa ollut aina erityissuhteet ja viimeisenä Saksa joka noudattaa omaa rauhanpolitiikkaansa. EU-maat ovat myös avustaneet Ukrainaa suhteellisen haluttomasti mikä saattaa olla myös virhe, koska se ei tee näistä maista kuin sivustakatsojia joilla ei ole sananvaltaa. Vaikka näitä EU-maita voi syyttää putinismista, ne näyttävät kuitenkin noudattavan puhdasta reaalipolitiikkaa.
Puola on ollut hämmästyttävin koska se on suoraan Ukrainan naapurimaa ja käytännössä pysytellyt sodan ulkopuolella. Puola on ollut perinteisesti heikko maatalousvaltainen sivuvaltio joka on kokenut renessanssin vuoden 2014 maidanin jälkeen. Ukrainalaisia pakolaisia on sinne virrannut ilmaiseksi työvoimaksi ja sen myötä Puolan kaupungit ovat rakentuneet loistokkaiksi lasipilvenpiirtäjiksi, vientituotteet vetää ja puolalainen kansallisuho on nyt vahvimmillaan. Aina virtaa ukrainalaisia perunannostajia ruokapalkalla. Pahat kielet juoruavat että Puola odottaa vesikielellä Ukrainan sotilaallista romahtamista jotta se voisi miehittää länsi-Ukrainan alueet, eli Lvivin seudut, virallisesti rauhanturvaajillaan. Käytännössä ottaa itselleen koko Ukrainan läntinen puoli ja näin syntyisi uudestaan se keskiaikainen suur-Puola.
Sitähän ei tiedä onko Puolalla ja Kremlillä jo hahmotelmana joku molotov-ribbentrop -sopimus jossa Ukraina jaetaan Puolan ja Venäjän kesken. Väliin jää puskuriksi joku tynkä-Ukraina, pikkuvaltio johon kuuluu Kiova ja Dneprin rantamia. Varmaa on, että Zelenskyn on hyvä puolalaisia tarkkailla ja katsoa ettei tule puukoniskua selkään. Mikäli amerikkalaiset siunaavat tämän järjestelyn, se on Zelenskyn valtakunnan lorunloppu. Voi kuitenkin olettaa että muutaman vuoden päästä puolalaiset enemmän kuin mielellään marssisivat Lviviin turvaamaan maan läntisiä osia - pysyvästi ja ikuisesti.
Tässä on tavallaan tiivistetysti koko poliittinen asetelma. Ei käy kateeksi Zelenskyä joka tätänykyä on puun ja kuoren välissä kykenemättä käymään sotaa niin laajassa mitassa kuin olisi tarpeen mutta myös kyvyttömänä lopettaa sotaa. Hänen olisi pitänyt ryhtyä rauhanpuheisiin vielä kun hänellä oli siihen valtaa eli heti sodan alussa. Silloin tulivat amerikkalaiset ynnä koko maailma kuiskuttelemaan seireeninlaulua korvaan että yhdessä voitetaan. Ne puheet vellovat vieläkin mutta vieläkin venäläiset miehittävät maata ja raunoittavat Ukrainaa olemattomiin. Hänellä ei tietenkään ollut kristallipalloa jossa olisi nähnyt tilanteen kehittyvän itselleen epäedulliseksi.
Jukkis