Vieläkö kerran on palattava tähän surullisenkuuluisan MH17 -tapauksen tiimoille, vaikka asiassa on kaikki olennaiset sanottu aikaa sitten. Nyt on kuitenkin nuijankopautuksen myötä tämä tapaus tullut lopulliseen finaaliinsa joten sananen lienee vielä kerran paikallaan. Ilmaisen toki paheksuntani harvinaisen ala-arvoisesta ja falskista tutkimuksesta ja sitä seuranneesta näytösoikeudenkäynnistä.

 

Tutkimuksiahan tehdään maailmassa kahdenlaisia; niitä joissa tutkitaan ja sitten niitä joissa peitellään. Ne joissa tutkitaan, niitä tekevät IATAn ammattitutkijat ja selvittävät asiat yleensä 3-9kk aikana. Sitten ne joissa peitellään, niissä ammattitutkijat korvataan tiedustelupalvelun vaiteliaalla väellä, ja johtoon nimitetään hämäräperäinen ja korruptiolta tuoksuva politiikko. Avoimessa tutkimuksessa tieteelliset todisteet julkaistaan avoimesti mutta pimittelyssä ne julistetaan salaisiksi ja jokainen niihin perehtynyt allekirjoittaa salassapitopykälän jonka rikkomisesta seuraa vuosikymmenien mittainen vankeusrangaistus. Ennen kaikkea peittelyssä on aina aika olennainen. Tutkimuksia vetkutetaan vuositolkulla kunnes suuri yleisö menettää niihin viimeisenkin mielenkiintonsa. Myöntäkää pois, ei teitäkään kahdeksan vuoden takainen juttu sanottavasti enää kiinnosta?

Kuka koneen pudotti ja millaisella aseella on tietenkin debatti josta saisi kinata vaikka vuositolkulla. Hyödytöntä ja hedelmätöntä vänkäämistä josta kukaan ei tule hullua hurskaammaksi. Voidaan toki pohtia räjähdejälkiä ja -kokoa, sirpaleiden muotoja ja osumakulmia ym mutta nekin tapaavat olla epäsuoraa pohdintaa joka antaa vain karkean suunnan. Eikä mitään murhaa, saati tämänkokoista joukkomurhaa, näin tutkitakaan. Siihen on tiede. Aivan kuten murhapaikalta ja -aseesta saadut sormenjäljet eivät jätä epäselvää ja tulkinnanvaraa, pätee sama luonnollisesti nykytekniikan sallimaan DNA-jälkeen.

Tiesittekö että aseissakin on oma DNA:nsa? Jokainen räjähtävä ase omaa yksilöllisen molekyylitason koostumuksensa. Sen metallurgia on uniikki ja sirpaleenpalasesta voi tämän vuoksi sanoa onko se ohjuksesta vai käsikranaatista heti kun se on saatu elektronimikroskoopin alle. Sen koostumus sitten katsotaan katalookista jossa on maailman kaikkien asetehtaiden käyttämät koostumukset. Esim BUK-ohjus voidaan varmistaa heti eikä vain sitä; voidaan nähdä jopa valmistusvuosi, tehdas ja tuotantolinja. Kaikki tämä yhdestä sirpaleesta joka voidaan kaivaa lentokapteenin ruumiista ja aikaa menee hikiset muutama viikko tai kuukausi.

bullethole

Koskaan emme tule tietämään miksi turmakoneesta löytyi selkeitä 20mm konetykin jättämiä luodinreikiä eikä sellaista ollut soveliasta kysyäkään koko prosessin aikana.

Tätä todistetta odottelin alusta saakka. Se tekee kinailut turhiksi eikä jätä syyllisestä mitään epäselvää. Tutkimusjohtaja vannoi alusta asti että asia tullaan todistamaan niin perusteellisesti ettei syyllisestä jää mitään epäselvää. Hyvältä siis näytti. Meni sitten vuosi eikä mitään. Vasta puolentoista vuoden päästä ilmestyi väliraportti joka julisti suurena ja peruuttamattomana totuutena että turmakoneeseen osui korkea-energeettinen kappale. Siinä kaikki. Se totesi hurskaasti lopullisen vastauksen jäävän loppuraportin harteille.

Loppuraportti - jota saatiin taas odotella loputtomasti - ei sanonut enää sitäkään. Tai tarkensi se sitä että tämä korkea-energeettinen kappale oli terästä.

Kritiikkiin se vastasi että varsinaisen syyllisen etsintä jää tulevan rikostutkimuksen harteille. Sitten alkoi rikostutkimus joka oli enemmän PR-luokan poseerausta kuin poliisityötä. Keskittyi näihin aavelavetti -kuviin pohtimatta tietenkään mistä ne oli saatu, ja olivatko ne ylipäätään oikeita videoita vai väärennöksiä. Sirpale-analyysia se ei tehnyt ensinkään.

Oikeastaan koko vuosikausia kestänyt tutkimus ei sanonut yhtikäs mitään sellaista mitä ei olisi jo mediassa ollut käsitelty. Itse BUK-ohjusta ei oltu kertaakaan todistettu vaan todettu vain kuin ilmiselvä asia jota ei tarvitse erikseen todistaa. Vaan niinhän se on kuten elokuva-ohjaaja Roger Gorman sen sanoi: yleisöä ei voi koskaan aliarvioida liikaa.

Nyt on sitten oikeudenkäynti päätöksessään. Sen alkaessa tuomarit kokoontuivat keskenään suljettujen ovien taakse arvioimaan todisteiden laatua. Se mitä nämä todisteet olivat ja miten niitä punnittiin oli luottamuksellista. Syyttäjä rakensi koko tarinansa yhden valokuvan ja muutaman silminnäkijän varaan, jotka vannoivat nähneensä savupilven joka ilmeisemmin oli po. BUK-ohjus. Siinä kaikki. Ainakin siitä oppi että tutkimusryhmä ei vapauttanut tieteellisempää aineistoa syyttäjävirastolle. Oikeudenkäynti keskittyi muutenkin vain tiettyjen ihmisten syyllisyyskysymykseen jotka eivät olleet paikalla. Näin saatiin blokattua puolustusrakennelma joka olisi lähtenyt liikkeelle koko ohjus-teorian kiistämisestä.

Taitava asianajaja olisi alkumetreistä alkaen vaatinut sirpale-analyysia. Lentokapteenin ruumiista kaivettuja fragmentteja jotka olisi lähetetty kolmeen eri puolueettomaan laboratorioon tutkittaviksi. Vasta sitten kun olisi ensin todistettu että asialla ylipäätään oli BUK, voitaisiin alkaa puhumaan syyllisestä. Jos syystä tai toisesta korkein poliittinen eliitti ei olisi halunnut luovuttaa näin keskeisiä todisteita ulkopuolisille, olisi puolustus keskittynyt todistamaan että koneen ampui alas ukrainalainen hävittäjä. Se liukui matkustajakoneen vasemmman siiven taakse, ampua papatti konetykillä lentokapteenin hengiltä ja täydensi työtään pienellä Scorpion -ohjuksella. Ja poliittisista syistä tämä asia on salattu, väärennetty ja pimitetty länsimaiden ja Ukrainan välisellä salaisella kädenpuristuksella.

Ei sillä. Mennään vuosikymmeniä eteenpäin. Jossakin kohtaa Ukrainankin poliittinen kultttuuri muuttuu ja uudet hallinnot pesevät käsiään edelllisistä. Silloin joku myöntää asioiden oikean laidan. Minähän olen silloin jo vanhainkodissa.

 

Jukkis