Tällä kertaa tarkastelemme Ukrainan sodan eri osapuolia ja kuka on kukin. Onhan tilanne kiistatta kompleksinen ja siinä on monta peluria. Kaikki pahat ei ole aina niin pahoja vaan heitä ajaa sinänsä ihan järkevät motiivit ja kaikki hyvät eivät ole niin hyviä että sädekehää sentään ansaitsisivat. Maailma kun oikeasti jakaantuu harmaan eri vyöhykkeisiin.


Ihan ekana että kun homma jäi junnaamaan tonne itä-ukrainan pussinperälle, niin latistaahan se seuraamisen intoa. Muutenkin on vähän puolittain kesälomalla näistä bloggauskuvioista kun on se oikeakin kesäloma. Muija pentele merkannu kalenterin täyteen sukulais- ja tuttavatapaamisia, just niitä joihin ei talven arkena eksy. Autokin vie nyt oman aikansa kun tuli just katsastuksesta hylkynä takaisin ja kesälomabudjettia on nyt venytettävä. Paljon menee nyt energiaa kaikkeen muuhun kun kirjotteluun mutteihan kesällä muutenkaan mitään koskaan tapahdu. ja jos tapahtuu, aatokset on kummiski kesässä; kesämökin saunassa tai voikukissa.

Yksi joka ei tunnu paineita ottavan, mutta jonka luulisi näin tekevän, on Putin-setä itse. Öljyboikotti vuotaa ja raakaöljyn hinta niin kova että väkisin sillä yhden sodan kustantaa. Ei maksa sota Venäjälle mitään. Euroopan puolella sen sijaan eletään kun mielenosotuksellista nälkälakkoa joka tietää että EU-maat palaa pian lakki kourassa jahka bensanhinnasta tulee sisäpoliittinen vaalikysymys. Niin meillä kun muualla. Eikä tappiolukujakaan tarvitse tuijottaa kun siellä sotii palkkasotureita, afrikkalaisia, tsetseenejä ja syyrialaisia jotka ilokseen kuolee venäläisten puolesta. Mitä itse Venäjän kansaan tulee, sehän on silmät lasittuneina kun Putin-setä palauttelee Venäjän imperiumin aikaisia rajoja. Venäjän hajaantunut kansa yhdistyy ja sehän se kansansuosiota nostaa.

political fight
Kuva jota ei otettu: Ukrainan, Venäjän, USAn ja Turkin edustajat rauhanneuvottelussa, Ranskan diplomaatti on jo kanveesissa

Zelensky käy puolustustasteluaan, sinänsä urhokkaasti. Jäykkä ja monoliittinen puolustustahto ei aina ole se kaikkein paras. Kun itä-Ukrainan pussi tuossa viikon kahden sisään joutuu venäläiskäsiin, on syytäkin pohtia milläs sotaa jatketaan kun parhaat miehet menehtyi sen kurimukseen ja asekulutus sitä luokkaa, että kohta kaivetaan koipussista 1950-luvun arsenaalikin. Jokin rakenteellinen virhe on Ukrainan strategiassa ollut, kun aika toimii selvästi ukrainalaisia vastaan. Jostain harvinaisen itsepäisistä syistä, ei rauhanneuvotteluihinkaan ole haluja. Se ei voi päättyä hyvin.

Vaan mitä uncle -Biden tiesi kun ainoana varoitti sodasta? Jota kukaan ei uskonut. Hän onkin ajanut tilannetta sodaksi omista salaperäistä motiiveistaan, siinä missä monet EU-johtajat yrittivät sitä estää. Pirullinen tyyppihän Biden on siinä, että antelee Ukrainalle aseita tipottain ja vähän kerrallaan, jotta nämä kykenevät siinä ja siinä puolustautumaan mutta vastahyökkäyksistä ei toivoakaan.

Sitten on se Turkin pressa. Se on ollut tapetilla. Monet aattelee että se käyttää tilannetta nitistääkseen kurdit Syyrian puolella ja vaatii kansainvälisen suojelun ja avustustyön lopettamista kurdivähemmistölle. Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Turkki on tavallaan Ukrainan rajanaapuri ja sille sodan lopettaminen on prioriteetti. Se näkee skandinavian nato-hakemukset sodan laajentumisena, eskaloitumisena, eikä suinkaan näiden maiden omina turvallisuusratkaisuina. Turkki yrittää pitää sodan kuosissaan eikä laajentaa sitä kansainväliseksi enempiä kun on pakko.

Yksi rauhanpuhuja on sitten Ranskan Macron josta en olisi uskonut. Tosin venäläisillä ja ranskalaisilla on aina ollut erityissuhde jo Napoleonin ajoista. Hän on ollut suoranainen rauhankyyhky ja jota ei ole haluttu kaikessa sotahulluudessa kuulla ensinkään. Hän itse asiassa yritti pysäyttää sodan ennen kuin se alkoikaan ehdottamalla Zelenskylle Minsk II -sopimuksen allekirjoittamista ja jota tämä ei ottanut kuuleviin korviinsa. Tietäen että venäläisille ei jää muuta vaihtoehtoa kun tulla päälle ja niinhän ne tulikin. Tosin harvinaisen huonolla alkumenestyksellä.

Mainita voi toki Ruotsinkin jossa alkaa se perinteinen ja tuttu hallituskriisi johtuen maan kurdipolitiikasta. Jää nähtäväksi kaatuuko hallitus.

Mutta nyt on kesä ja mikään näistä ei ole meidän asiamme.

Jukkis
Piilota kommentointilomake