Maailmanmeno

Ajankohtaisia ja poliittisia asioita
Yksi aikakausi päättyi tänään kun Trump otti ja väistyi. Melkoisen dramaattisesti, sitä ei käy kenkään kiistäminen. Minähän olin salaa, julkisesti ja puolijulkisesti trumpisti henkeen ja vereen ja nyt ei vissiin auta kun kattella uusia samaistumiskohteita. Aattelin tässä vähän kirjoitella äijän aikakaudesta.

En olis ikinä uskonut että minustakin vielä kuoriutuu joku arkkikonservatiivinen valtavirtaa suosiva kaveri. Ainakin tässä koronajutussa tulee tunnustettua väriä ja mun on pakko sanoa, että etenevässä määrin alan syvästi pettyä tähän vaihtoehtoporukkaan joka tuntuu elävän jossain ihan omassa todellisuudessaan. Ehkä tämä on sitä huomispäivän maailman uutta jakolinjaa?

Joulunpyhinä halusin selvitellä tarkemmin tätä pitkään pyörinyttä myyttiä, ettei koronavirus tapa sen enempää kuin normaali kausiflunssakaan. Nyt kun alkaa olla tilastoa kasassa, voi toki esittää jo vertailuja. Nämähän ei ole koskaan pelkkiä tilastoja vaan maailmankatsomuksellisia asioita jolla vedän pesäeroa ns. vaihtoehtoväen suuntaan joka on mielestäni ollut väärässä kaiken aikaa tämän kriisin aikana.

Pitäisi kaiketi sanoa sananen itsenäisyyspäivästä vaikka rehellisesti sanoen, en siitä juurikaan perusta. Siis toki arvostan itsenäisyyttä sinänsä, paljon mukavampihan se on kuin olla siirtomaana, mutta itsenäisyysjuhlan painopiste on mielestäni jotenkin vinksahtanut ja sisältää vääriä arvoja. Tarkoitan tietenkin tätä asennetta tuntemattomine sotilaineen jossa annetaan ymmärtää, että itsenäisyysjulistuksella 1917 ei ole ollenkaan niin merkitystä kuin aselevon julistamisellla 1944.

Pitkästä aikaa taas puoluepolitiikkaa. Puhutaan Keskustasta ja sen alaspäin sojottavista kannatusluvuista. Sitä on paljon analysoitu, pohdittu ja monenkirjavat väestönosat on esittäneet mielipiteensä. Väitän silti kaiken uhallakin että oikeita syitä ei ole edes kosketeltu. Aika näyttää olenko oikeassa vai väärässä.

Puhutaan nyt sitten keskustelukulttuurista kun kerran sitä on ylemmältä taholta koetettu viritellä päivän puheenaiheeksi. Yksi silmiinpistävä piirre kotimaisessa tasossa on, että siitä puuttuu tykkänään kiitollisuus, fanitus tai kehuminen, kuin korkeintaan tarkkaan rajatussa aitauksessa. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan ja sellaista herraa ei ole vielä tehtykään jota suomalainen varauksetta kehuisi, kuten Väinö Linna sen toteaa.

Varmaan taidan olla useimpien kanssa erimieltä kun sanon sen mitä otsikkokin lupaa - puhua susien puolesta. Sille lajille ei yleensä asianajajia löydy, sillä susiviha ja -pelko on aina ollut hellittämätöntä. Aihe nousi nyt tapetille kun eduskunnassa käsiteltiin susimetsästyksen aloittamista.

Sekin päivä tuli eteen että nyt alkaa olla viimeinen päivitys Trumpista - jonka fani olin koko tämän nelivuotiskauden. Siis sillä varauksella viimeinen kirjoitus, että ellei mitään yllättävää satu? Miten minä näin Trumpin presidenttikauden, se varmaan - heh - kiinnostaa teitä kaikkia...

Tätä kirjoittaessa en vielä tiedä, kuten ei kukaan muukaan, kuka voitti Yhdysvaltain presidentnvaalit. Arvattavasti jälkipyykki tulee jatkumaan vielä pitkään. Tulosta odotellessa kerron vähän mitkä voimat ovat vastakkain.

On ollut tyystin turha uutisviikko kun Kokoomus on jahdannut Marinin hallitusta jostain keväänaikaisesta lausunnosta. Tätähän me olemme seuranneet kuin pahaistakin jännitysnäytelmää. Uutta on sen sijaan että kerrankin valtamedia teki työnsä, ja Kokoomuksen suureksi ihmeeksi hoiti työnsä, ja jätti kokoomuslaiset seisomaan epäluottamuslauseensa kanssa lähes naurettavassa valossa.