Kaupustelen tässä uusinta hengentuotettani mutta olen vissi että ilmankin pärjäätte. Sillä en tiedä puhuttaako tämä yhtään tai mistä minä tiedän mitä keskivertosuomalainen tykkää lukea? Eikös ollutkin kannustava myyntipuhe? vähän kun kirjailija ei itsekään uskoisi omaan kirjaansa.
Me Niemiset on ytimekkäästi ilmaistuna se miten ennenvanhaan elettiin. Pirtua hörppien ja niissä joukkotapahtumissa jossa liikuskelivat, punaiset liput liehuivat saloissa. Tarviiko enempiä paljastaakaan?
Kansikuva symboloi tietenkin niemisten kasvottomuutta.
Tarinan alku on kaukaisessa Hämeenkyrössä. Jossakin siellä Venäjän suuriruhtinaskunnan ajoilta, jossa isoisäni isoisä Nikodemus koetti sätkiä hengissä jo ennen nälkävuosiakin. Juttu oli helppo aloittaa hänestä sillä äijästä on ollut lukuisia mainintoja. Lähinnä käräjäoikeuden papereissa sillä juopumussyytteitä oli tämän tästä ja lopulta jo viinankeitostakin narahti sen kymmenen kertaa. Mainintoja eri renkipaikoista joista tuntui tulevan kenkää kesken kaiken ja jonkinlainen raskauden vuoksi solmittu pakko-avioliitto kuin myöhempi asumuserokin on pääteltävissä. Itse asiassa hänet on maininnut jopa itse Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen, tunnettu fennomaaniaatteen levittäjä joka nuorena ylioppilaana juurikin liikuskeli Hämeenkyrön alueella koska isänsä oli siellä pappina. Juuri täällä hän opetteli suomenkielenkin ja kirjoitti Hämeenkyrön pitäjän kuvauksen. mainitsee siinä paloviinakaupan pohjanmaalle vievän maantien varrella, sanatarkasti joista salainen viina-kauppa valtamaantien varrella on varsin vallalle päässyt. Ei epäilystäkään kenestä puhutaan.
Eikä tahti kirjan edetessä tästä ainakaan muutu kauniimmaksi. Viinaa kaupustellaan peräti kolmessa sukupolvessa mutta pitää toki muistaa että nämä ihmiset elivät maailmansotien ja pulakausien puristuksessa ja kuka heitä on silkasta selviytymisestä tuomitsemaan?
Nikodemus Mikonpoika otti sukunimekseen Majajärvi - mutta miksi? Se on autio metsäjärvi Ylöjärven pohjoispuolisissa metsissä. Oman teoriani mukaan Nikodemuksen identiteetti oli selkeästi viinankeittäjä eikä mikään renki, eikä hän sitä häpeillyt. Nimensä hän on valinnut viinankeittopaikkansa mukaan. Voisi kuvitella että jos tuonne menee - kuten aion mennä - järven itäpuolen ojan liepeillä se on ollut. Jossakin siellä on viinapannulle rakennettu kivikehä jossa pidetty tulia. Kummallista tietoa tulee vastaan kun asioihin perehtyy ja alkaa niitä analysoimaan.
Sukutarina paperilla ei taida olla ihan tavaton ajatus. En tiedä moniko niitä lukee ja vielä vähemmän onko niistä joku ulkopuolinen kiinnostunut. Luulisi jossain määrin sillä onhan romaanihahmot vieläkin ulkopuolisempia. Sillä tarina se tässäkin. En minä silti odota että sitä kukaan teistä haluaisi ostaa tämän 130-sivuisen, tai mistä minä tiedän mitä suomalaiset lukee, silloin kun lukeakseen ovat. Sitähän saa minulta tämän pienen erän edestä kympillä ja vitonen päälle postimerkkiin. Tilaaminen onnistuu ottamalla yhteyttä vaikka palautelomakkeen kautta tai panemalla suoraan sähköpostia; jukkis.nieminen@gmail.com
Siinä se. Niin kauan kun kirjaa piisaa. Sitten Mediapinnan kautta.
Olen kyllä laskenut sen varaan että sukulaiset ainakin kiinnostuisivat. Aattelin että menee suoramarkkinoinnin periaatteella. Sen ostaa joku sukulainen jonka takana niitä sukulaisia joista minä en tiedä mitään ja vielä niidenkin takana lisää sukulaisia ja vielä lisää. Kirja, tai pikemmin tieto kirjasta, leviää sitä kautta. En vain ottanut laskelmissa huomioon miten epäsosiaalisia Niemiset ovat, eivät ne toisiinsa yhteyttä pidä. Sukutaustoihin ja -asioihin suhtautuvat välinpitämättömästi ja parhaimmillaankin vähätellen. Aikaa myöten pääsen niistä tietenkin eroon.
Äh...en minä näille mitään myyntipuheita osaa pitää. En ole koskaan ollut niissä hyvä. Sanotaan nyt vain että tälläinen tuli tehtyä ja taatun rakkaudella. Tietokirjapuoleni pääsi kunniaansa ja latasin siihen parastani ja kun yleistietämykseni on pohjaton, osasin liittää kaiken historialliseen kontekstiinsa. Vaikka itse kehunkin, tämä on eräs parhaista hengentuotoksiani joka johtuu kenties siitä että alan kypsyä kirjoittajana, ja viilasin tätä koko talven mitalta, että osaan (vielä) joka rivin ulkoa. Eikä edes kirjoitusvirheitä ole tullut vielä vastaan, mikä lienee ennenkuulumatonta. Riittää että tuottaa itselleni hiljaista iloa.
Siinä kai kaikki sanomisen arvoinen.
Jukkis