Toiset ne rakastaa puhua vain itsestään ja toiset ovat pysyvästi rakastuneet peilikuvaansa. Minäkään en ole tästä kokonaan viaton. Tajusin että jostain syystä jaksan lukea omaa kirjaani, yleensä vähintään kerran pari kuussa, sieltä sun täältä. Kyse on tästä sotakirjasta Valtakunnankatto!
Ei sen puoleen, olen ollut 1990-luvun alusta asti vankkumaton sotakirjojen kuluttaja joten oli ilmiselvää että jossain kohtaa elämääni sellaisen itsekin teen. Ihan alkuunsa kyllästyin hyvinkin nopeasti näihin isänpäiväkirjoihin "Kaukopartio saarroksissa" ja keskityin tutkimaan isompia taisteluita, lopulta jo strategiaa ja sotien kokonaiskuvaa itsessään taisteluiden sijasta. Ei varmaan ihme että Valtakunnankatto käsittelee kylläkin aihepiirinsä nimissä ilmasotaa, mutta näkee niissä yhteyksiä itse sotaan ja sen voittoihin tai tappioihin. Olen vähän ylpeäkin siitä että kun laittelin tietoja aikajanaan, tajusin miten kaikki vaikuttaa kaikkeen - tavalla jota kukaan ei ole korostanut. Vaikuttiko yksi panssaritehtaan ilmapommitus siihen että Kurskin panssaritaistelu pääsi alkamaan kohtalokkaasti myöhässä - sitä ei liene kukaan aiemmin edes miettinyt.
Kansikuvan tein itse. Yksittäinen Lancaster lentää valoheittimen katveessa ja jota ilmatorjuntatykki jahtaa. Koska kone lentää yksin, täytyy olla vuosi 1940 tai 1941 alkupuoli. Se että on yksinäinen tykinlaukaus neljän ammuksen sijasta täydentää kuvan ajoitusta. Ette tienneet tätäkään? Minä olisin tiennyt ja jos kuvan olisi tehnyt joku muu olisin heti nähnyt sen ulottuvuudet.
On kuitenkin ihme että luen omaa kirjaani. Yleensä kun niitä olen tehnyt, luen ne painosta tulleena läpi kerran pari ja sitten ne keräävät pölyä hyllyssä, silloin kun en niitä selaa pelkästään jotain nippelitietoa etsiäkseni. Se että palaan kirjaan ja ammennan siitä aina uutta, olkoonkin että olen sen itse kirjoittanut, on maininnan arvoista. Huomaan myös kypsyneeni kirjailijana, kirja voi olla paksu mutta teksti silti lennokasta ja omaa paljon letkeitä sanakäänteitä. Jos en muuta ole tässä maailmassa saanut aikaan niin ainakin teoksen jonka olen kirjoittanut itse itselleni.
Ei sillä, tutkasota jota kirja käsittelee, tuota salaperäistä suurjaksotaajuudelle syntynyttä rintamaa, pitäisi joskus tarkastella omana teoksenaan. Sitä pohtiessani tein toisenkin sotakirjan joka käsittelee merisotaa Britannian ja Saksan välillä keskittyen puolenvälin jälkeen Jäämeren saattueisiin. Nehän ovat kiintoisa aihe senkin puolesta että ne käytiin niin epäinhimillisissä olosuhteissa kuin ikinä. Sille olen etsimässä ihan kunnon kustantajaa sillä jotenkin katson ettei ne oikein ole omakustanteeksi tehtäviä.
Oikea kustantaja on aika ilmaisu. Niin paljon kun olenkin tehnyt kirjoja, en aiemmin ole niitä tarjonnut sinne missä niitä lukee oikea kustannustoimittaja. En vain tajunnut että joudun samaan myllyyn kuin esikoistaan kauppaavat aloittelijatkin. Voi sanoa että brittimonarkitkin ovat helpommin lähestyttäviä kuin etäiset ja ylimielisesti asennoituvat kustantajat. Etukäteen lähetin monellekin tiedustelua kiinnostaako koko aihepiiri ja kannattaako lähettää näytille, johon kukaan ei katsonut aiheekseen edes vastata. Laitoin sitten kysymättä isollekin kustantajalle josta ei tullut edes kuittausta että on vastaanotettu. Vastausaika kuulemma vasta 2-3kk päästä. Jos se on teilaus, on selvää että saattaa mennä koko vuosi tai puolitoista ennen kuin se neljäskymmenesneljäs näyttää vihreää valoa. Aikamoinen prosessi, en muuta sano.
Koska naputtelen niinkin laajalla skaalalla, minulla pitäisi olla oma kustantamo. Sellainen olohuonekokoinen kevytyritys josta en tosin mitään tiedä. En edes miten sellainen perustetaan. Tai oikeastaan minulla pitäisi olla liikekumppani joka osaa taittaa, panna tarjousta kirjapainolle ja hoitaa kirjanpitoa ja minun tehtäväni on vain kirjoittaa kolmekin teosta vuodessa. Kai minä ne oppisin jos vaan haluaisin. Eri asia sitten voiko kirjoittaa sellaisia kirjoja liukuhihnalla jota kaikki haluaisivat lukea ja ostaisivat niitä massoittain. Varsinkin näin äänikirjojen aikakautena.
Tätä kaikkea tulevaisuuskuvaa odotellessa voin suositella valtakunnankattoa. Sitä saa tilattua Mediapinnasta. Korkeiden postimaksujen takia oma olohuonemyynti on pysyvästi säpissä. Jos vaan tykkää sotagenrestä ja erityisesti sen tietokirjapuolesta. Vieläpä sellaisesta joka avautuu syvyyssuunnassa loputtomiin. Ei se meinaan voi huono kirja olla koska itsehän olen mitä krantuin lukija ja jos johonkin tykästyn, oli oma tai vieraan kirjoittama, sen täytyy olla poikkeuksellinen teos.
Jukkis