Jalkakivitutkimus

Mää ny kävin siellä teiskon ja oriveden välimaastossa kun kerran hirvikärpäset on menneet jo manan majoille. Rehellisesti sanoen, ei siellä mitään ollut joten tässä mielessä maine meni. Maasto oli kyllä kivaa kanervaista aukeaa ja ainoa miinuspuoli että siellä oli salakavalia lätäköitä ja vettyneitä traktoriuria johon tuntu säännöllisesti mulivan mut muuten ei valittamista. Yhden tosi kuppasen kivikehän löysin ja sekin tuntu lähinnä väliaikaselta yhden yön -asumukselta. Eli ei mitään mut tulihan ny nähtyä.

Tai jaa... istuksin yhden kaatuneen kelon päällä ja yllättäin jalkain juuressa oli tällänen nyrkinkokonen kimpale kvartsia.



Kyl mää tätä kattelin kun on niin linnun muotoinen, musta pää ja punainen selkä ja kaikki muttei mun asiantuntemukseni piiisaa tästä mitään sanoon. Kyl se taitaa olla luonnonoikku tai toivotaan ainakin sillä sinne puun päälle se jäi.

Antasko joku tyhmälle tukiopetusta? Olen koettanut kahlailla tota suomen kansan vanhat runot -tietopankkia enkä tunnu millään saavan haluaamani. Onkohan mulla vika hakusanoissa vai missä mutta kun koetan kaivaa esiin kaikki maailmansyntyrunot, en saa ensimmäistäkään mutta kaikkee muuta jorinaa kylläkin.
Onko joku joka sitä on käyttäny tai on muuten vaan mua terävämpi?

Täytys lähtee liikkeelle tosta Iro-neidosta mutta sillä hakusanalla ja sen variaatioilla ei kyllä irtoo mitään mielekästä.

se jotenkin tuntuu toimivan kierosti eli haulla runonkerääjän nimi eikä runouden aihepiiri. vitustako sitä voi tietää kuka on keränny mitä missäkin ja mitä ihmeen väliä sillä ylipäätään on kuka siinä on kirjurina hillunut?
mut tosiaan, jos tästä joku jotain tajuaa avittakoon
skvr.fi/

Mammutinmuotoinen kivi vai ei? Rajatietopäivien anti kulkee objektiivisen tiedon tuolla puolen
Musta ja mun aihepiiristä oli juttua tossa jossain Jämsäläisessä lehessä joka kaikkien ikäväksi on maksullisen lukemisen takana. Kaiken uhallakin varastan jutskan ja laitan sen tähän. Olkaapi hyvät:

Rajatieto: Tieteestä on turha hakea tukea megaliiteille. Silti rajatiedolle on Arja Kuninkaan mukaan tilausta nykypäivänäkin.



Tamperelainen Jukka Nieminen osoitti kartalta kuhmoislaisia megaliittejä.
•

•
Tuomo Hyttinen
Jukka Nieminen näyttää kuvan valtavasta kivimöhkäleestä. Kiven kyljessä seisova mies näyttää sen rinnalla lasten lelufiguurilta.
– Tässä on Kukkulan kuningas. Se on aivan selvästi mammutin muotoinen kivi, joita on Suomessa kaksi.
“Aivan selvästi” riippuu varmaankin katsojasta. Tamperelaisen Jukka Niemisen mukaan kyseessä on megaliitti, joka on todiste Suomessa noin 10 000 vuotta sitten vaikuttaneesta korkeakulttuurista.
Megaliitit voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan: käyttökiviin, jumalhahmoihin ja eläintoteemeihin. Niemiselle kivet ovat osoitus “alkusuomalaisten alkusuomalaisten” olemassaolosta.
– Täällä oli 10 000 vuotta sitten paljon kalaa pyydettäväksi. Kun ihmisten ei tarvinnut käyttää kaikkea aikaansa ruoan pyytämiseen, he muotoilivat kiviä selittääkseen maailmaa.
Kylämäläisen rajatietolehden Ultran tiloihin on lauantaipäivänä kerääntynyt nelisenkymmentä Niemisen löydöistä kiinnostunutta ihmistä. Esitelmä kirvoittaa yleisöä kertomaan omista kivihavainnoistaan. Entinen saimaalaislaivuri kertoo, että Itä-Suomessa megaliitteihin ei voi olla törmäämättä. Ruskeaan bleiseriin sonnustautunut iäkäs mies kertoo vierailleensa lapsena valtavien kivirykelmien luona.
On Ultra-lehden Rajatietopäivä, ja Nieminen on yksi päivän 5 vetonaulasta. Megaliittien lisäksi Rajatietopäivänä on kuultu muun muassa uudelleensyntymisestä ja Brasilian Casan energiakuulumisista.
Ultra-lehden toimitusjohtaja Arja Kuningas kertoo, että tämän syksyn Rajatietopäivän esiintyjäkattaus valikoitui läheisyyden perusteella. Kaukaisin esiintyjä matkusti Kylämälle Vääksystä. Läheisin taas oli vuoden 2016 floristiksi valittu kuhmoislainen Taina Hinskala. – Yritämme esitellä täällä paikallista osaamista ja Taina oli sopivasti ajankohtainen. Hienoa, että hän pääsi tänne, Arja Kuningas sanoo.
Rajatietopäivän anti kulkee pääasiassa objektiivisen tiedon tuolla puolen. Esimerkiksi Jukka Niemisen megaliitti-teorialla ei ole tieteellistä pätevyyttä. Nieminen erottaa tutkimuksensa tieteellisestä perinteestä kutsumalla työtään kansantutkimukseksi. Hän ei ole kuitenkaan luopunut toivosta.
– Näille asioille pitää saada yleinen hyväksyntä kansan parissa ennen kuin tiedeyhteisö tarttuu tutkimaan niitä. Uskon, että ensimmäiset megaliitti-tutkijat ovat ala-asteen pihassa.
Arja Kuninkaan mukaan rajatiedolle on tilausta nykymaailmassa.
– Ihan hyvin täällä on porukkaa siihen nähden, että ulkona on heikko sää. Toisena Rajatietopäivänä helatorstain tienoolla ihmisiä tulee paljon enemmän. Kesän Ultrapäivät taas ovat niin isot, että tapahtumaa luullaan itsenäisen organisaation järjestämäksi.

Tollanen siitä ny tuli.


Tässä vois ny lätistä kaikkee sitä mitä ei itse myyntipuheessa kehtaa. ekaks on noi postimaksut jotka on ihan sairaissa hintaluokissa ja miettiny tota hinnannostoa sen takia. aattelin et pannaan postimaksut puoliks eli minä maksan puolet ja tilaaja toisen puolen eli loppuhinta kaikkinensa olis 22e. ei paha normipaksusta kirjasta joka vieläpä sisällöllisesti on dynyä ja jota kukaan ei pysty lukeen läpi yhdessä illassa.

Ennakkotilaajille 20e kuten tuli luvattua. huominen meneekin postitellessa ja kattotaan ny koska tilauslomake ilmestyy tohon etusivulle kun ei se kumminkaan ole siellä päässä ennen ens viikon alkua.

ja kuten aina... mitään kirjajulkkareita ei vietetä ,,, ei pubissa tai muuallakaan sillä ei tässä mitään apurahakirjailijoita olla saatana.

Kun se mulle sano et on oikeen taiteilijan tekemä, aattelin se on löytäny jonkun tosi kyvyn kansitaiteilijaksi. selviskin et se nuuka nihilisti on vaan käyttäny caspar david friedrichin maalausta vuodelta 1807. Kundi tuppas kyllä oleen kova megaliittimaalari
www.google.fi/search?q=caspar+david+friedrich&biw=1366&bih=6...ahUKEwj3r5-9y63QAhXIOSwKHULzDb8Q_AUIBigB

siltikin on pakko sanoo että kansi on kyllä onnistuneempi kun että sen olis jossain teettäny. lumesta jotenkin välittyy selkee viesti että nyt puhutaan kotimaisista megaliiteista.

mutta mitä nuukailuun tulee et kun se multa kysy et tehdäänkö Geomantian kokoinen ja -tyylinen, alko hälytyskellot soimaan päässä. että puhun mitä puhun kiiltopaperista ja neliväristä niin sieltä tulee jotain mustavalkoista bulkkipaperilla. enkä sit pettyny odotuksissani mutta... kun osasin odottaa tätä temppua, niin olin kuvakäsitellyt kaikki kuvat bulkkipaprua aatellen eli vaalentanu niitä roimasti ja vetäny kontrastilla teräviksi. vaikka mulle tää temppu taas tehtiinkin, kuvat on yllättävän selkeitä ja siistejä eikä o menny missään ns. tukkoon. Yleisilmekin on selkeä ja kartoista saa hyvin selvää.

Toisaalta on kyllä tunnustettava että halvasta on helppo tehdä uusintapainoksia. ainaski ennakkotilausten perusteella (loppu fiftarit ja kuoret heti kesken) tuli tehtyä hyvämyyntinen hittikirja. en nyt muista otettiinko tätä vaan muutama tuhat mutta on aikas varmaa että vuoden päästä myydään ei-oota. Toisaalta jos tää olis ollu kovakantinen ja nelivärinen niin uusintapainos olis kallis riski ja kävis kuten Mysteereille - kirjaa ostettas vaikka kuinka mut uusintapainos olis tonnien luokkaa joten sitä ei kannata tehdä ennen kun on kunnolla nälkästä lukijakuntaa eli kokonaan uus sukupolvi.

No kyl mä uskallan sitä väliin kutsua nihilistiks ilman et välit menee poikki. Sillä on tosiaan yks kyky joka muilta kustantajilta puuttuu; se kysyy multa paljon me tästä pyydetään. Tää onkin yleensä se juttu jonka takia karsastan noita oikeita kustantajia. Ne ylihinnoittelee ittensä ja kun niille tekis kirjan josta näkee päälle että se on joku kahdenkympin arvoinen uutena, ne heittää sille joku 35e ihan tosta vaan hinnaks. Ja sit ne jää laatikoihin kun ei kukaan ylihintasta osta. Se että saa olla lukijakunnan edunvalvojana on yhdenlainen etuus jolloin voi samalla varmistaa että kaikille jää asiassa hyvä mieli.

Mä oon samaa mieltä tuossa painoasiassa. en sit tiiä mikä pakkomielle tuohon bulkkipaperiin on kun se ei tee muuta kun panee kuvat tukkoon (mustiksi) ja epäselvän rakeisiksi. kiiltopaperi ei maksa oikein yhtään enempää ja neliväritys on samahintaista kun mustavalkoisuuskin. onko se sitten joku kustantamon tyylikysymys että kaikkien kirjojen pitää näyttää jotenkin wanhanaikaisilta - jopa senkin uhalla että lopputulos voi mennä pilalle. tässä ei onneks menny kun olin parannellut kuvia eteenpäin mutta värillisinä ne olis tarjonnut visuaalisen elämyksen -erityisesti karttakuvat - ihan toisissa mitoissa.

ja sit on noi painopaikat jotka on yleensä jotain hämäriä virolaisia nyrkkipainoja vaikka sillä puolen toimii ihan suomalaisiakin painotaloja joilla ammattitaito on ihan toista luokkaa. Vertailun vuoksi esim eräänkin nimeltä mainitsemattoman rotkokirja jonka yks versio joka mulla oli, oli lähes pikimusta ja parhaimmillaankin tumma, toinen sellainen ruskean sävyttämä ja vasta kolmannen kelpuutin hyllyyn kun se oli vissiin painon alkuvaiheesta jolloin painoväri oli vielä tasaista. Toisaalta turha panna painotalon piikkiin sitä että kun asiakas valitsee bulkkipaperin, se vaan ei pysy tasaisena koko painoksen ajan.
Toisaalta, on ilmiselvää että tämä aihepiiri saa jatkonsa joskus viiden vuoden päästä. kai se on ryhdistäyttävä ja lähdettävä viikon kahden reissuun jossa nukutaan tienposkissa ja päivät pyöritään pitkin mettiä. Katton sit aikas tarkkaan kuka ja missä se painetaan.

Mutta puhutaas asiaa välillä. Kun mennään litorinameren ylimmän rantaviivan alapuolelle niin ...puff... yhtään kiveä ei enää löydy. ne vaan katoaa vuoden 6500 eaa jälkeen. Toinen mitä oon miettiny että yhtään kiveä en ole onnistunut löytään vuosien 9300eaa - 6500 eaa väliseltä ajalta eli ancylusjärven ajalta. Loogisesti seuraamalla ancylusjärven rantaviivaa niitä pitäs löytyä, muttei vaan löydy. Mulla on tähän teoriantynkää että kun toi suurpäijänne on pysynyt merenä aina vuoteen 6500eaa niin se yhteisö on pysynyt pääosin sitkeästi siinä suunnassa. tätä täytyykin karttojen kanssa rekunstroida niin aavistelee jonkinlaisia muinaisia muuttoliikkeitä.