Elokuvapäiväkirja

Minä pidän sodan ja rauhan -miehiä puhtaana neronleimauksena jo pelkän ideansakin puolesta, joka tosin olisi ollut aiheena kenen tahansa keksittävissä. Hyvin kaukana keskinkertaisuudesta. Josta me päästäänkin siihen että osaltaan sen sensurointiin vaikuttaa sekin, että kun tuotetaan keskinkertaisuutta keskinkertaisuuksille, se erottuu seasta liian hyvin. Sillä sille ei ole olemassa vertailukohtaa.

Keskinkertaisuuden ylittämiseen ei aina riitä että se on teemaltaan ja totetutukseltaan ainutlaatuinen vaan sen pitää olla samaan aikaan viihdyttävä ja sivistynyt, mikä ei ole aina helppo yhdistelmä. No joku Langalla -sarja on päässyt siihen, ja jossain määrin myös neuvostovakoojista kertova Americans. Kuvaavaa muuten että maikkari pyöritti molempia aamuyhden jälkeen yöllä koska kai aatteli ettei se sovellu noiden sisustusohjelmien ja viidakontyttöset -kisan yhteyteen. Muuten ne jotka yrittävät nousta sijaansa ylemmäksi mokaavat ylitaiteellisessa otteessa joka ei kumminkaan kiinnosta ketään laiskan aihevalintansa tai mikä pahempaa käsikirjoittajien joukossa - tehdään juttuja niiden itsensä vuoksi. Ihmissuhdedraamaa.

Hyväksyttävähän se on että suomi on kumminkin pieni maa jossa valtaosa aiheista sijoittuu ihmisen arkielämän ympärille ja kiinnostavaksi niitä koetetaan tehdä pinnanalaisella marginaalisuudella. Sotavuodet on myös se klisee koska silloin on kai ainoana jotain oikeasti tapahtunut. Kunnon gangsteri- ja rikoselokuviakaan on vaikea sorvata koska meillähän on silläkin saralla pienet piirit eli pelkkiä pikkurikollisia. Jäljelle jää oikeestaan vaan lastenelokuvien lisäksi parodiat tai matkitut lajityypit.

Jos taas puhutaan indie-tasolla niin mua itteeni ihmetyttää että olen ensimmäisiä kokopitkän tekijöitä post-apokalyptiikassa vaikka aihe on helppo kun mikä. aina on jossain pari kallellaan olevaa tönöä muistuttamassa siviilisaatiosta, ja loput voi tehdä ns. metsäkauhun ehdoilla ja metsäähän kyllä riittää. Eikä tartte ees vaatettaa ketään eikä lävistykset tai värjätyt pää haittaa nekään. Siinä on valmis sci-fin formaatti kenelle tahansa mut itte en sit aatellu jäädä tähän jumiin.

mutta se mitä minä mietin tällä hetkellä on se, voiko jonkun lajityypin - kuten vaikka sotaelokuvan - uudistaa ? Tehdä se kokonaan uudelta pohjalta ja muokata sille kokonaan uusi ja ennenkertomaton tarinataso. Samaa mitä Armoton teki aikanaan westerneille.

Entisaikana tosiaan tehtiin parempia sotaleffoja johtuen siitä että ne oli mustavalkoisia - ja värilliset sotaleffat ei oo mistään kotoisin. jos kattelee noita vanhoja brittifilmejä saharasta niin nehän on noiria jo luonnostaan kun valkoisessa hiekassa on kontrasti tosi jyrkkä. Niissä on se oma tyylinsä.

Hyviä kässäreitä syntyy siellä missä niistä maksetaan ja on silmää erottaa mikä on hyvä. meillähän niitä tehdään, kaupitellaan pari vuotta toimikunnalle, joka arvioi vaan niitten kaupallisen potentiaalin eikä oikeen muusta tajua, tämäkin polku on tietenkin tasattu vaan niille jotka tulee ulos oikeanlaisesta opinahjosta, omaa oikeat verkostot ja tietää vähän kriteereitä miten rahaa saadaan .- jos saadaan. eli ovet on avoimet pienelle piirille. ja se mitä nyt suolletaan, on sit ihan sama onko se hyvä vai huono kun saman tulon siitä kumminkin saa joten pitää vaan myötäillä suuren yleisön makuja. Sodan ja rauhan miehet oli siinä poikkeuksellinen että siinä oli loistava käsikirjoitus ja saatiin aikaan ns. yhden huoneen elokuva(sarja) jossa jännite on dialogissa. se vaatii jo vähän rytmitystaitojakin. Mut periaatteessa älykäs juttu ei vanhene koskaan.

Se mitä kotimaisissa sotaleffoissa ei ole vielä tehty, ja mitä itse aattelin, on realismi. siis ei mitään kliseistä, paatoksellista, teennäistä tai muutakaan puhetta vaan sitä miten ihmiset silloin oikeasti puhui keskenään. ja se väkivalta mikä on, on sit kursailematonta ja tylyä. mulla on itse asiassa idea miten sen kuvaa kun partisaani teloittaa niskaan 12-vuotiasta koulutyttöä, niin miten sen silmä saadaan lentään päästä.
Meillähän on suomessa sotaleffojen peruskaura että niitten pitää aina pohjata tositapahtumiin ja on oikee besserwisserien armeija huomaamassa että JR52 tai ErP33 olikin pohjoisemmalla lohkolla - siis normien lavastevirheiden lisäksi. Onhan se vittumaista kun on kauhee ylikriitikkojen sakki huomauttamassa joka yksityiskohdasta. Itse Mollbergikin joutu aikanaan poistaan ikkunalaudoilta kukat, koska kuulemma petroskoissa ei ollut kukkia.
Tämäkin on yks haaste. Täytyy varmaan vetää luu kurkkuun heti alusta saakka ja jo alkukuvissa esitellä desantti jonka laskuvarjo ei oo auennut ja se on tullu kallioon kilometristä. Pitäs vetää heti hiljaiseksi ja ohjata keskittyminen ihan muualle - kuten ainakin kohti oksennussankoa.

Mä makselen vieläkin Prionia ihan vaan sen takia että reteilin ympäriiinsä kun joku miljoonikko ja ostelin isoilla seteleillä kaikkee kamaa jota ei sit tarvittukaan. Nyt vahingosta viisastuu ja tällä kertaa kaikki pummataan tai ollaan muuten vaan nokkelia. Sekin on ihan oma luovuuden taitonsa mut meinaa tosiaan kattoo että 2000e budjetilla pärjätään.
Hyvä alku on että heti löyty ilmanen elokuvalavaste, Kunnon saksalainen kasikasi eikä mikään halpis-bofors. Kaupin mettästä ja kerrotaan sekin että siellä pälvien seassa sivakoi suksilla vielä joku äijä. Kunnon hullu suomalainen jolle hiihtokausi on vielä parhaimmillaan.

ja juoksuhautakin muuten löyty ihan pyytämättä. Kalkun mustavuoressa on edelleen vanhaa punakaartin juoksuhautaa jota on todella paljon ja hyvin säilynyttä. Säästipähän parin päivän lapiotyöt

Mull on ollut tässä häsää kun teen näyttelijävalintoja - puolitoista vuotta etukäteen. en viitti meinaan mennä kahdesti samaan vipuun kun viimeksi. idea on se et sieltä erottuu heti ne innokkaat jotka on täynnä tarmoa ja jos ne on intoa täynnä vielä keväällä niihin voi luottaa. sit voi kokeilla haastatttelua, kirjeenvaihtoa. tapaamista ym etukäteistehtävien antoa ja kattoo ketkä suoriutuu.
ne jotka vastaa sähköposteihin parin päivän viiveillä, on sopivan epämääräisiä ja etäisiä, niihin kannattaa suhtautua varauksella. niistä joista on harmia jo ennen kuvauksia, esittää jotain vaatimuslistaa tai mikään ei tunnu kalenterillisesti sopivan, heitetään heti yli laidan. ne pettää varmuudella. sit seistään tiimin kaa kuvauspaikalla ja tää yks ei sit tuu paikalle ja yleensä se syy on ettei viitti lähtee kotoonsa.
alan tajuta nyt että ohjaajien on pakko olla kovaa porukkaa.

sit keväällä tulee perumisia ja kesällä tulee sairastumisia ja se porukan sielu saa jotain rahahommaa johon se joutuu meneen. siinäkin tarttee olla reserviä eli tällä kertaa otan joka rooliin kaks tyyppiä ja toisen avustajakaartiin ja jos se eka putoo pois niin tää kakkosvalinta tilalle. uuden avustajan saa kyllä.

tähän prosessointiin mulla nyt menee tää viikko.

Prioni on ääni- ja musiikkikäsittelyssä ja kuvattu että syyskuussa valmista. On yleensä ollu sanansa mittainen kaveri joten voi ollakin. siihen sit enää pari päivää lopputekstien hinkkaamista ja valmista olis.

ja sit alkaa se miettiminen että mitähän siitä eteenpäin tekis. ihan ekaks ny aattelin tehdä ensi-illan joka vissiin on olis yksityisnäytös oman porukan kesken. Kun mulla on ongelma että takaraivossa silti kummittelee toivo saada se myytyä ja saattas olla virhe puskee sitä videolle ominpäiten. Ja myynti tapahtuu vissiin noitten elokuvamessujen avulla jossa ne ostajat istuu ja kuulin tossa sivukorvalla - en tiedä onko totta - että ne melkeen vaartii sisällön puolesta entuudestaan esittämättömiä näytöksiä ts. haluavat esittää vaan ensi-iltoja. en sit tiedä onko totta mut pitää ottaa selvää.

Oisin kyllä ansainnu sille ostajan, ekaks oon sen takia ollu käytännössä kaks vuotta ilman omaa rahaa johtuen siitä yksinkertaisesta syystä että kaks kertaa sain vetää joustoluoton tappiin ja vieläkin on maksamista. Toinen että se on mestariteos.

Ja sanotaan sekin että eihän toi Prionin traileri ole ihan maailman parhaasta päästä vaikka kuvastaakin hyvin elokuvan teemaa. Mietin sit suurissa taiteellisissa visioissani kakkostraileriksi musavideon tekemistä eli et joku laulaa kappaletta maan korvessa... kansanlaulua ja kuvapuolella tapahtuu. mut ei sekään oikeen toimi kun leffa on kumminki niin verbaalinen.

Olen päätynyt siihen että laitan seuraavaks 3 min valmista elokuvaa youtubeen - mutten vielä oo päättänyt kahden eri kohtauksen välillä. Luultavasti laitan molemmat - ei kuuden minuutin paljastaminen ny maailmanloppu ole. On kumminki kutina että tavalla tai toisella päädytään omakustannevideoon ja se eka kohderyhmähän on aina sen näyttelijäkaartin sukulaiset ja kaverit.Oon mä kiero,