Elokuvapäiväkirja

No ehkä sit pitäis käydä vilkuileen tätä uudempaa tekniikkaa. haluan kumminkin korostaa että kun ostin noi disketit n. 15 vuotta sitten, ne edusti uusinta uutta.

Joo, se tais olla se juttu josta leikattiin likemmäs 98% poies. en kyllä ota oman huonon näyttelijätyöni piikkiin vaan jotenkin ohjaajalla ei oikeen ollu homma hanskassa vaan se ei oikeen ittekkään tiennyt mitä se ajoi takaa. Alkuperäisessä ideassahan mun piti esittää viinasta seonnutta äijää joka on vakuuttunut että sillä on joku itämafia perässään ja ammuskelee pitkin metsiä. Se jäi sit kaikki leikkauspöydälle.

Anyway, noita läpikävin muutaman jotta oppisin vähän tota kuvausmiljöötä ja saisin silmää. Toinen kerta sen sijaan meni paremmin. Siinähän esitin jonkun kerrostalossa olevan nigerialaisbordellin asiakasta kun sinne tehdään poliisiratsia. Mulla oli siinä isot puheosuudet ja hyvin pystyin improovaan oikeen näljää perheenisää. Mut ei ole näkynyt sitäkään joten odotettavissa on, että se on jäänyt kanavapäälikön haaviin. Olihan se kiistatta vähän rivo juttu kun siinä oli paljon lihavia miehiä lähes kelteisillään.
Mut ei se ihan turha reissu ollut koska tutustuin siellä Belindaan. Siitähän oikeen hehkuu sellainen karisma. Toisten aurat on vaan sellaisia enkä ihmettele että se on nähty sittemmin näissä bikini-ohjelmissa ja jossain missikisa-juonnoissa tai mitä kaikkea se on tehnytkään. Minähän onneksi ehdin sen koppaan tohon Niinaan esittään kairolaista palkkatappajaa. Uroksia se nöyryyttää siinä missä leffan muutkin likat.



Muuten noi tv-avustaja -keikat oli tossa.

No nyt tarttis sit varmaan miettiä miten ton Niinan julkistas. ei siinä voi käyttää tota tubea kun pelkkä trailerikin sai heti ikärajan ja sen myötä kirjautumispakon. toi penteleen youtuben sensuurikriteerit kun on niin amerikkalaista perhearvo-keskeistä ettei sinne voi aatellakaan mitään tällästä. mun mielestä kirjaautumiset ei ollenkaan kuulu tähän peliin. enkä sit viitti ruveta ettiin miten eksoottisia palvelimia jostain päin maapallokaan. Noh, Sinikivi on oma kuningaskuntani ja täällä saa sentään julkaista mitä huvittaa, mun pitää vaan ostaa viis gigaa tilaa ja kaistaa lisää ja nehän maksaa - ja sehän vituttaa. mut jos jollain on tiedossa jokin ilmaispalvelin niin saa ehdottaa,

Se ei vaan oikein oo mitä mä niinku haen. en minä oikeestaan etti ilmaista nettialustaa vaan vaivatonta ja kaikenkansan -kanavaa johon on tuttu ja turvallinen mennä. Ei tässä varmaan auta muu kun kaivaa kuvetta. Kyllähän sille haluais mahd. ison yleisön jota taas noi marginaalisivustot ei löydä.

mut sanotaa ny seki että on melko varmaa että Prioni tulee ilmestyyn omakustannevideona ja kyl siihen sopis kylkiäiseks toinenkin näkemätön elokuva. niiden pituudet on n. 1h 45min ja 39min eli melkeen kolme tuntia. ja koska minähän uskon omaan elokuvaani kun kallioon joten sitä voi heti ottaa ison painoksen jolloin kappalehinta jää pieneksi ja sitä voi myydä edullisesti jolloin se on kaikille hyvä kauppa.
Sillä Prionissakin on kaikki kuvapuoli tehtynä - alkua lukuunottamatta - ja se on jo äänivaiheessaan. Eli ei enää pitkään.

Jotain sentään, nelisen minuuttia catfightia.

Eihän sitä joo päänupilleen mitään voi et mieli kehittää uudenlaisia elokuvia. Oon kyl aatellu et yks täytyy vielä vetäistä tuossa vuoden parin päässä. aikasemmin tietenkin jos tapahtuu sellainen ihme että Prionista sais ees vähän rahnaa jostain.
tietenkin sitä aattelee optimisesti ja kuvittelee että se löis ittensä läpi ja vois tehdä jatkiksen.

myönnän senkin etten koskaan luopunu tuosta avaruuselokuvan ideasta mutta se on vaan mahdoton. vieraan planeetan pinta kun vaan pitäs kuvata autiomaassa ja noista sorakuopista nyt vaan tulee tahtomattaankin campia. ja miltä se ny näyttää kun rakentaa avaruusaluksen sisuksen jostain styroxista eli kyl ne tuumat kannattaa unohtaa - ainakin toistaiseksi.

Se mikä kanssa kutkuttaa on noi sotaelokuvat. olishan se pentele hienoo olla joku oikee elokuvantekijä joka vois roudata kuvauspaikalle jotain panthereita ja tigereita mut mehän tiedetään että ne syö kilometriä kohden satoja litroja bensaa joten mun budjetilla ei niitä ees liikutella. joten köyhänmiehen sotaleffa on luontevasti 1918 koska vähän pomppaa päälle ja pari puunväristä kivääriä keräilijältä ja se on siinä. käsivarsinauhat vaan tehdään. ei se kyllä oikeen inspiroi. Ei se puhuttele sisäisesti.

Toinen maailmansota on siitä erikoinen että elokuvallisesti se on pitkäveteinen. siinä on vihreetä mettää ja harmaapukuisia tyyppejä ja sen väriskaala ja kuvausmiljöö on hirveen rajoittunut. Eikä se käsikirjoituksellisesti ole mikään kunnianhimo. ensin karjastaan rynnäkköön ja sit huudetaan lääkintämiestä kun Åke Lindman -vainaan leffoissa konsanaan. ne on puisevia, ennalta-arvattavia, jäykkiä mut kiistatta niissä jokin kiehtoo.

Kunnes päänupin G-faktori yhdistää sotaleffan ja Prionin jatko-osan. tai pikemmin version. On siis joukkueellinen neuvostopartisaaneja jotka on värvätty kriminaalivangeista ja ryhtymässä siviilimurhiin. ja niitä vastassa on muutama lotta jotka pistää kovan kovaa vastaan. Ideahan on aikas härskisti vedetty tosta vanhasta neuvostoklassikosta ja ilta oli rauhaisa mut mä luotan että nykyaikana ei kauheesti kukaan hoksaa yhteyksiä.

Toi partisaanihomma on sikäli helppo, että desanttien puvut on oikeestaan ihan yks ja sama. Päällä voi olla mitä tahansa rytkyä ja jengin puvustamiseen piisaa jos jostain hankkii toppatakin ja parit piippalakit ja pukee niitä sattumanvaraisesti. Vielä parempi jos panee kaatrtin itte hommaan omat kledjunsa. Kiusaus olis kova ostella sarkatakkeja, nehän on vaan kympin ketale, mut noi sotavuoden sarkatakit vähän eroo tästä nykyisestä kenttämallista. toisaalta - maksavaa yleisöähän ei voi koskaan aliarvioida liikaa. Luulen et sit enää tarvittas tosta teiskosta joku leiripaikka johon porukan majoittaa ja vähän kaupungin mettää. Mulla on siellä yks tuttu paikka joka on vanha maatila ja tunnen vähän väkee sieltä että niitten mettiin saattas saada tehdä pätkän juoksuhautaakin ja vaikka käpykaartilaisten korsun (lue: suuaukon). ja aattelin sitäkin että budjetin vois ainaski kuvauksien osalta alittaa entisestäänkin muutamaan tonniin. tai itse asiassa se taitaa olla koko budjetti.

mutta mun voima on tietenkin tarinassa. sellainen kehittyy tässä muotoonsa koko ajan.

Jos siitä nyt jotain tulee niin ei siitä tuu semmonen kun kaikki ny luulee. ei se ole mun tyyliäni. mun juttu on aina välttää kaikenlaiset kliseet, kääntää asiat ympäri ja yllättää niin katsoja kun lukijakin yllätyksellisyydellä. rehellisesti sanoen tää tulee oleen Prionin jatko-osa mutta puhtaan jatko-osan sijasta se on toisenlainen versio, lähitulevaisuuden sijasta ollaan kenties menneisyydessä mutta sama armottomuus ja hillitön väkivalta - tai sen uhka - on koko ajan päällä. ja juttuhan on tietenkin niin etten lähde tekeen mitään jos se on jo entuudestaan sanottu.

Oli mulla visiona jossain vaiheessa joku kapunavuodenkin juttu. siinä oli niinku joku kostotarina jossa muutama naiskaartilainen lähtee vuorostaan lahtaan valkoisia teloittajia vuosi pari sodan loputtua. mutta ei se sitten puhutellut sisäisesti joten annoin asian olla vaikka siinä päästiin jo kieltolakiin ja pariin pankkiryöstöönkin.se jotenkin tuntu turhalta tarinalta.

Mun täytyy sanoo tähän että se lopullinen kuningasidea on kiistatta vielä hakusessa. jos me puhutaan sotajutuista niin tuskin mikään on koskaan ollut parempi teos kun tv-sarja Sodan ja rauhan miehet. Jo yksin sen idea on omintakeinen eikä sellaista ole tehty ennen eikä jälkeen. Sehän käsittelee näytelmänä Paasikiven ja Molotovin neuvotteluja Moskovassa. Nykyisin se olis kaiketi suttuinen mustavalkoraina jossa on jotain ihme uutiskuvia sillisalaattina seassa, mutta sen nerokasta ideaa ei voi kiistää. ja jollain makabeerilla tavalla se piti otteessaan.

Yksi sen funktio onkin ollut että se on näytetty vaan kerran eikä sitä saa ees videolla vaikka YLE muuten niitä suoltaa DVDlle. Sehän oli aikanaan ilmestymisesään kolmisen vuotta pannassakin kun pelättiin neuvostoliiton reaktiota ja erityinen uhka oli joku voitonpäivä jonka yli sitä piti pantata ettei vaikuta provokaatiolta. Nykyisin sitä pantataan koska se alleviivaa liikaa paasikiviläistä ajattelua joka ärsyttää nato-haukkoja. eli ulkopoliittisesti se on edelleen ns. kuuma ja joka sukupolvelle se on märkä rätti ns. rähmällään olijoille. Sehän vaan alleviivaa sen oivaltavaa neroutta kun se osaa iskeä just oikeaan kohtaan. Sehän ei ole yksinomaan siis hyvin omaperäinen aihevalinta vaan myös jollain lailla vaarallinen monen silmissä. Lisäksi se on tehty vain kerran vaikka sitä aattelee että neuvottelupöydässä tuiman Molotovin edessä käytiin talvisodan kaikkein merkittävin ja ratkaisevin taistelu kun taustalla seisova Stalin lopulta otti kynän käteensä ja allekirjoitti rauhansopimuksen. Nää mitä rintamalla tapahtui. oli vaan sivutaisteluita jotka mahdollisti tän tapahtuman.

Vastaavaa ideaa tuskin on toista mahdollista tehdä. Ei ainakaan yhtä intensiivisellä otteella. Tätä samaa kyllä yritti se sarja jossa oli aina otos kaikkien presidenttiemme yhdestä päivästä joka jollain lailla liittyi kohtalonhetkiin, mutta se jäi vähän valjuksi.