Elokuvapäiväkirja

Mä en kauheesti tunne pelimaailmaa mutta oon käsittäny että siihen pätee ne samat lainalaisuudet kun muihinkin eli vain menestysreseptejä kehitellään, ja myötäillään suuren yleisön pelimakua kunnes päästään genren yksipuolistumiseen. Sen takia pelit on räiskintää, töllöstä tuleva ohjelma kokkausohjelmia, elokuvat em. lajityyppisiä kliseitä ja kirjat dekkareita tai julkkujen elämänkertoja.
Voihan sitä keksiä jotain muutakin. Munkin on pitänyt pitkään aloittaa taas bloggaaminen mutta jostain syystä ei oo inspiroinu sekään että samat jutut, samat vastaukset ja samat väittämät. Josta voi kai päätellä että käsrin jonkinlaisesta kaamosmasennuksesta ja se varmaan on syy. miks eilen kanavapujottelin toista tuntia löytämättä yhtään mikä olis kiinnostanu puolta minuuttia kauempaa. Jotenkin inhaa kattella mitään minkä seuraavan juonenkäänteen arvaa jo viisi minuuttia etukäteen.

Kohtahan sitä saa kattella Prionia kyllästymiseen asti. Se on tiistaina leikattu ja enää parit efektit. Sit se pitää töllätä klaffvirheiden takia useamman kerran joka on vähän sama prosessi mikä kirjamaailmassa vastaa oikolukua. Oma haasteensa tulee oleen sen kaupittelu laajemmille piireille. Mulla ei rehellisesti sanoen ole hajuakaan miten noi kanavapäälliköt ja elokuvien ostajat toimii mutta niillä lienee vakiintuneet käytäntönsä. Sen jo tiedän että yksittäisen sähköpostin lähettäminen tuntuu rikkovan protokollaa ja aavistan et tuolla jossain on tän alan karjamarkkinat, jonne ne ostajat ryntää. Olin kattovinani että Rakkautta & Anarkiaa -filmifestarit olis tällänen tapahtuma? Ne kai järkkää jopa kansainväliselle ostajakunnalle omat huutokauppansa jossa on sellaiset 80 kotimaista leffaa koettamassa onneaan, josko joku japanilainen liikemies tarjois leffasta kakskytä tuhatta. Toisaalta... vittuako sitä panttaa hengentuotettaan sinne saakka kun ei ole ees varmaa kelpuutetanko sitä. Mulla on omat myyntiverkostot ja kanavat joten ei muuta kun härkää sarvista vaan.

Anyway... huomenna pitäs olla sit leikattuna enkä puhu nyt kenenkään umpisuolesta tai lobotomiasta vaikkakin lobotomialeikkauksen läpikäyneet onkin kiistatta tän leffan kohdeyleisö,

Pituudesta en vielä tiedä mutta jännätään. Oma veikkaukseni on että n. 1h 25min ilman alkumonologia, alku- ja lopputekstejä koska tein leikkaajalle selväksi ettei sit mitään lyhäriä. ja koska meistä kukaan - minä kaikkein vähiten - tietää mitä kaikkea elokuvalta ja sen tarinalta vaaditaan jotta päästään oikean elokuvan mittaiseen pituuteen voi tätä pitää työvoittona. mutta mukava että on onnistuttu ilman keinotekoisia pidennyksiä. Rehellisesti sanoen en halunnut edes sekaantua koko leikkaukseen koska ohjaajille perinteisesti on kaikki kohtaukset rakkaita ja mitään ei sais leikata pois. Välttääkseni tän annoin toiselle vapaat kädet tehdä iskevän ja tiiviin jutun, ettei pidennyksiä tartte vesityksillä ja turhuuksilla pidentää.

Ei tässä enää kauaa mene ja yks vittumainen välivaihe on tietenkin hankkia sille ikärajasuositus - joka on ns. pakkopulla - ja joka on vaan pakko pulittaa.

No niin, ihan välitietona että kävin sitä tossa vähän kattelemassa ja silloin kokonaispituus oli 1h 39min. huomasin vaan että oli parit kohtaukset jääneet pois joten ne lisätään. ei se ole kun minuutin maksimissaan. sit tulee alkumonologi, alkutekstit ja tietenkin lopputekstit eli kyllä se lähelle kahta tuntia menee. Sitä voi siis pitää ihan oikeana elokuvana ja mikä mukavinta ettei siinä ole varsinaisesti juonenkulun kannalta epäoleellista täytettäkään. Kyl ny näyttää vahvalta että tuli kun tulikin onnistuttua kokopitkän rainan vääntämisessä eikä se musta mitenkään huono ole. Luulen että ulkopuolisetkin arvioi sen vähintään kriteerillä "kyl sen ny kattelee"

Mä kattelen elokuvani yleensä videolta ja sen verran vanhanaikainen olen, etten tajua vieläkään mitään näistä verkkopalveluista vaan suosin vanhaa kunnon videovuokraamoa. Itse syynään siellä että pituus on kohtalainen, ja kaksituntinen alentaa kummasti vuokrauskynnystä. Kunhan se ei vaan ole mikään ruotsalaisdekkari. Jos pituus on vaikkapa 1h 20min niin se vielä menettelee jos kyseessä on joku teinikauhu. nehän on sen verran pöhköjä muutenkin ettei niille pituutta voi enempää antaakaan.

On ymmärrettävää että monet – minä itsekin – tuntee tiettyä epäluuloa pitkää suomalaiselokuvaa kohtaan. Suomalainen elokuvateollisuushan on kunnostautunut yleensä onnettomalla tarinankerronnalla, ja puolitoistatuntinen raina aikaansaadaan yleensä venyttelemällä ja jättämällä leikkauksessa häntiä. Eikä pahaksi ole venyttää takatekstejäkään. Se kai johtuu siitä että pääosin meitin leffateollisuus on lyhäripohjaista ja se näkyy vähän kaikessa.
Minä tein heti leikkaajalle selväksi että mitään lyhytelokuvaa ei nyt tehdä vaikka sekin oli alussa skeptinen että mitenkähän pystyynkuollut luomus siellä sitten taitaakaan olla.

Minä aattelin tän ihan toisin vetämällä kylmiltään pöytään mestariteoksen. Jos tarina on tarpeeksi koukuttava, ei edes kusihätäänsä yleensä huomaa. Ei pane merkille onnetonta näyttelijätyötä, että samat naamat vilahtaa pitkin filmiä, tai että lavastukset on mitä on. Siihen olen pannut kaiken toivoni. Ymmärrän toki sen syvän epäluulon miltä kuulostaa kun kaveri joka ei ole koskaan pätenyt elokuva-alalla – eikä edes tiedä siitä mitään – tekee muutaman tonnin hintaisen rainan, hakee näyttelijät kadulta ja ei pahemmin vihjaa sen sisällöstä. Kirjoittelee vielä ylläolevan tapaista ja kerskuu sen ylimalkaisella teolla. Minäkin olisin epäluuloinen. mutta koukku on siinä, että väitän suoraan että se on eräs parhaista elokuvista jota tässä maassa on tehty, eikä siihen pääse puutumaan. Ja sen takia se on tehtykin. Protestiksi huonoa elokuvaa kohtaan. Väite on mahtipontinen mutta myös tosi – ja näette se sitten. Lupaan sen henkilökohtaisesti. Sillä se mikä siitä tekee voimallisen, on sen syvyysaspektissa ja siinä että kaikki kliseet on vältetty. Itseäni kun ei mikään inhota enempää kun arvata seuraava juonenkäänne. En minä mikään ADHD ole, mutta viipyilevän kuvauksen kyllä tunnistan.

ja sivumennen sanoen en muuten katsele Peter Jacksonia sitten yhtään. Muistaakseni sillä oli yks hyvä jossa kundi veti sillä ruhonleikkurilla zombielauman nurin joka oli aikas virkistävää mutta siinäkin oli ihan turhia juttuja kun aattelee et sen piti kumminki olla vaan hillitön splatteri.

Pituudesta voi mainita vielä sen verran että jos tää ei katoa suureen hiljaisuuteen, niin jatko-osa on mietinnässä. Voi tulla kirjanakin. Aattelin suoraan että mitään Prionin paluu ei nähdä, vaan kuvataan suoraan 6-8 h elokuvaa – mieluiten enemmänkin – ja luodaan siitä suora minisarja. Koko homma pakataan ensimmäiseksi tuotantokaudeksi. Eipähän pääse ainakaan kukaan sanomaan että kaveri on kunnostautunut lyhytelokuvien saralla, kun vedetään suoraan toiseen ääripäähän ja tehdään kymmentuntinen sarja.

Joo, asiaa puhut. Tarkennan kumminkin että on suuri ero amerikkalaisella ja suomalaisella indiellä. Jenkeissähän indie määritellään jo sillä ettei se ole ison tuotantoyhtiön tekemä, jonka budjetti on sitä rataa, että sillä sais suomessa rakennettua kokonaisen kerrostaloalueen. Amerikassa voi kuitenkin halpiskin olla suhteessa kallis, koska olen käsittänyt että siellä Los Angelesissa kadunkulmassa seisoo tyypit kyltit kädessä että olen näyttelijä/efektimies joka teen hommia ruokapalkalla. Eli kovia ammattilaisia saa ihan narupalkallakin.
En tiedä, Ruotsissahan on myös iso elokuvateollisuus joka tienaa valtionkirstuun vuosittain isoja summia kulttuuriviennillään. Suomessahan ei ole mitään vastaavaa ja se ainoa rahoituslähde, eli elokuvasäätiö on sen verran pientä, että ison budjetin elokuva vastaa muualla indie-tuotantoa.

Eikä suomalainen elokuva ole muutenkaan hyvää. Tuo kuningatar Kristiina vois periaatteessa kiinnostaa koska se on tehty ruotsalaisyleisölle eli siitä vois löytyä laatuakin. Muuten olen Kaurismäistä sitä mieltä, että niin kovassa maineessa kun ovatkin olleet - ilmeisesti siksi että tunsivat Juicen ja Hassisen koneen jätkät - niin puhdasta campiahan se on aina ollut.

mutta jos mennään asiaan eli Walking deadiin niin se on oiva eeppinen kertomus jolle on oikeastaan vaikea keksiä minkäänlaista loppua. Se on amerikkalaista tarinankerrontaa parhaimmillaan koska alitajuisesti se kuvaa "preerian kesyttämistä" eli sukupolvien mittaista taistoa ja Rick on eräänlainen myyttinen hahmo "kantaisänä" ja sodan päätös ilmeisesti on vasta kymmenien vuosien päässä, jos koskaan.

Myönnän että omaani otin tuon eeppisen idean dostojevskimäisellä idealla eli Prioni ei varsinaisesti ala mistään - tai alkaa keskeltä - eikä se varsinaisesti lopukaan mihinkään. Idean yhdistin jollain tasolla oivaan romaaniin Veren ääriin joka on ällistyttävän väkivaltainen romaani, mutta en sitten itse tarvinnut väkivaltaa niin paljon, vaan yksinomaan sen ulkopuolisuuden idiksen.

Jos on ollut puhetta miten kotimainen elokuvateollisuus on aikas aneemisella tasolla niin olen sitten tosiaan koettanut ratkoa tätä toistakin pulmaa – elokuvan myymistä. Meillähän ei ole elokuva-agentteja jotka ottais sen puolen hoitoonsa. Tätä muuten kummasteli Sofikin kirjapuolella että myyntikanavat on onnettomat kun ei ole erillisiä kirja-agentteja suosittelemassa niitä kustantamoihin, joka nopeuttais prosessia.

Anyway, mun toivoni olis varmaan päästä tosiaan jollekin elokuvajuhlille tai –festareille sillon syksyllä. mut kun leffa on valmis jo keväällä niin epäilen mahtaako mun pinna kestää näin pitkää prosessia. Olen kyl miettiny sellaista juttua että haen siihen ikärajat, ja sitten… niin… mitäs sitten? Loogisinta olis lähestyä jotain videolevittäjää joka tarjoaa siitä sitten armollisesti parin tonnin kaljarahat mikä ei olis paha, ellei menettäis siihen samalla kaikkia oikeuksiaan.

Jotenkin jo alitajuisesti tiedän että aion puskee sen itte videolle, ja kaupata niin täällä, erinäisillä kirjamessuilla, kaverien kivijalkakaupoissa ja ylipäänsä sitä sissimarkkinointia. Siinä pelissä jää sit taloudellisesti tappiolle ja parhaimmillaan pääsee omilleen, eikä se leviä kauhean laajalle. ja siinä menettää sauman videolevittäjien kanssa, ne tuskin haluaa elokuvaa jota on jo myyty. Toisaalta se jättää sitten kumminkin oven auki television esitysoikeuksiin ja elokuvajuhlien ohjelmistoon, josta sen voi löytää joku vakavastikin otettava taho. Jos sen vaan viittis tekstittää – kuten aion tehdä ainakin yhden disketin edestä – niin koetan sitä kansainvälisille markkinoille sillä suomalaiset ihmissyöjinä on taatusti vetävä idea. Sitähän meistä muualla kumminkin ajatellaan.

Pahinta etten osaa sanoa onko tää mun polku hyvä vai paha. Ei oikein ole keneltä kysyisi. Kaikki antelee vaan jotain epämääräisiä vastauksia ja tahot harvemmin ees vastaa sähköposteihinkaan. Tää on kiistatta alku aina hankalaa –juttua ja pimeessä soutamista.