Elokuvapäiväkirja

Hyvä kun muistutit. Pitkin tosta megakirjasta tehdä mainosvideo. on käyty maastossa oikeen tapletilla kuvaamassa omaa peukaloaan

Ei olis joo pitäny kauheesti uhoilla tosta sotakuvasta ja ruveta sitä jo järkkään usean ihmisen kanssa. Niinhän siinä on käymässä että mitä pidemmälle aika menee, sen enemmän leffabudjetti kärsii ja tällänen hanke on muutenkin indie-tuotannon ääripäätä koska se on kallista joka vaiheessa. Nyt ei ole hajuakaan mistä sais esmes viis kivääriä. dekoja myydään 140e ketale ja nekin on noita amerikkalaisia karbiineita. pitäs saada viis tyyppiä M36 -asepuvuissa tampereelle toukokuussa eikä tiiä yhtään pitäskö hankkia miehet vai vermeet ensin. Jos hankkii vermeet, mistä tietää että koot on oikeita? ja jos miehet ensin ja ne tulee pitkin suomee niin pitäskö ne ehtiä sovittaankin jossain - varsinkin jos vuokraamo on toisessa maakunnassa. vai pitäskö luottaa että jokainen hoitaa hommat itte ja tulee paikanpäälle - ja vedätkö koko elokuvan luottaen että joka tumpula osaa omin päin mitään - tai ees aikoo tehdä mitään? Tällästä tää on.
ja sit ne kuvauspaikat kun joka paikassa on tehomaatalous modernisoinut kaiken ja ne pärekatot ja isännän pussihousut jotka oli ennenaikaan vielä tavallisia, on kaikki kadonneet ja nykysin lähinnä antiikkiliikkeiden kallishintaisina tuotteina. ja käytännössä kaiken saat vaan rahalla jos on saadakseen...

ja sit nää leffatyypit on sen verran hippiä väkee ettei ne pistä tikkua ristiin minkään sotaleffan puolesta jota ne pitää junttina taidetyyppinä (ansaitusti?) ja apuja ei saa ees siihen kun pitäs saada mittava määrä ihmisiä samaan paikkaan. Kyl tää ny alkaa tuntua liian haastavalta ja kunnianhimoiselta hankkeelta...

ja kun tossa huuharimessuilla joku sano että mikset tee leffaa suomen muinaiskuninkaista kun kerran oot aihepiirin ekspertti niin kyllähän sitä jäi miettiin. Vaatteet vaan perunasäkeistä johon leikkaa kaula- ja käsiaukot, vetää puuvillanarua ympärille ja siihen joku miekannäköinen keikkuun. Kustannukset murto-osa koska 85% kaikesta voi kumminkin kuvata mettässä tai jonkun linnavuorimaisen kukkulan päällä. Mun täytyy ruveta tätä miettiin.

Tokihan jossain kohtaa teen sen toisenkin jos kerran toisenkin. Sitä ootellessa ei tunnu menevän päivää ettei Prionia aattelis ja koko ajan on epäilys että se on juuttumassa jälkituotantolimboon.

Uskallan nyt jo sanoo kokemuksen rintaäänellä, ettei noita vanhoja kuteitakaan niin vaan haalita... maailma on vaan muuttunu liikaa. Mitä tulee eri porukoihin jotka keräilee ja tekee kledjuja, niin mahdollisuus että niitten puheenjohtaja vastais sähköpostiin, on käytännössä olematon. Periaatteessa olis vielä voinu onnistua jos varustelekakin olis jotain mitä se oli vielä takavuosina.

Sen verran voin sanoa helpolla tehtävistä lajityypeistä kuten agentti- ja rikoselokuvista, etten lue suin surminkaan yhtään dekkaria saati kattele mitään vareksia ees leikin päiten. Kun kotimaisessa draamassa esiintyy alan kliseisin hahmo eli poliisi, on aika vaihtaa kanavaa... koko sitä genree tekee keskinkertaisuudet toisille keskinkertasuuksille. Ei sillä, olen lupautunut näytteleen yhdessä rakkauselokuvassa joskaan en tiedä aionko sitä ikinä kattoo valmiina. Näihin lajityyppeihin en sekaanu missään nimessä. Noo... kyllä sevielä joskus tulee tehtyä tuo sotarainakin kun vaan on täpäkkää taskussa.

Sitä ootellessa sit ensimmäinen leffa muinaiskunkuista. Periaatteessa ainoo ongelma et sen seurasaaren rautakauden kylän voi varmaan vuokrata mut siellä ei oo sähköjä ja sehän on paha juttu noin kameran ja valojen kannalta... jotenkin täytys voida ees akut ladata?

Mä oon tosiaan sitoutunu yhteen leffaan heittään joku sivurooli. Maanantaina kuvaukset ja teksti tuli tänään. Ihan hirvee oikeen tolstoilainen tekstimassa, yli kymmenen pitkää replaa jotka pitäs oppia vuorokaudessa. En sit tiiä onko tullu jollekin moka vai onks tää yleismpikin tapa kiusata ihmispoloja?

Mä nyt haluan kokeilla näyttelemistä ja vaikka ton varmaan saakin lausua vapaamuotoisesti, idea on kumminkin se että on ammattimaista osata se sanatarkasti ja vielä luontevastikin. Mut kyl huomenna tuppaa tuleen kiree päivä.

Viimeinkin valonpilkahdus. Ilmotin tossa niinan yhteen lyhärikisaan joka ilmeisesti koostuu taiteellisista kymmenminuuttisista opiskelijatöistä ja lähinnä Uneton48 -perheaiheisista teemoista. Hyväks tän tekee että festivaalijärjestäjät vaikutti jotenkin järkyttyneiltä kun ne oli sen koekatselleet. Parin minuutin sijasta 36min aivotonta mättöä ja itsetarkoituksellista väkivaltaa teki kai vaikutuksen.
Antaas kumminkin katsoa, siellä joku ny valittaa että tällästen rainojen takia pitäs koko tapahtuma muuttaa K-18 jutuksi ja lastenkemut jää pitämättä. Ihan tästä tulee ylpee olo että on jotain sentään saanu aikaan

Ei Niina mikään huono ole. Tai siis se on ns hyvää huonoa. On oma haasteensa tehdä tyylillisesti kalkkunalimbo jonka kumminkin jaksaa kattoa loppuun, omaa just oikeanlaista huumoria ja vivahdetta ja on sopivan monimielinen.

Sille ei ole kuitenkaan avautuneet ovet sen ansioista tai pikemmin sen anti-ansioista vaan myyntipuheesta. Minähän korostan joka paikassa että se on kunnianosoitus 90-luvun kalkkunasplattereille joten kaikki tajuaa kehnouden silloin tietoiseksi tyylikeinoksi. Parastahan tässä on noissa jotka valittee noita leffoja on itte, tai ainakin kaveripiireissä on, just näitä ysäriläisiä.
Ne muistaa vaan että kaveriporukassa tehtiin jotain, mukana videokamera, hemmetisti kaljaa ja joku juonentapainen kostajasta joka oli sellaisenaan otettu commandosta tai robocopista. Niitä ei ole vanhana haluttu kauheesti muistella. Ja sit tulee tää yks joka pitää niitä kulttijätkinä, tienraivaajina ja jopa omanlaisensa elokuvallisen tyylikunnan tähtinä. Imarteleehan se ja sitä tuntee ittensä tosi tärkeeks...
Näin tää mun mielistelymäinen imartelu on toiminut. Mulla on sama veto päällä TUFFin kanssa ens keväänä. Olen varma et ne ottaa jopa tollasen 40min elokuvan osaks siksi että se on tunnustus niille ittelleen. Tässä kato alkaa oppiin ton huoraamisen merkityksen jos haluaa itteensä näkyviin.

Mää tulkitten sen niin että lyhärit on se elokuvantekijän lähtökohta joka on sellanen pakollinen vaihe, että opittas tekeen jotain vaativampaa. Ja et siitä luovutaan heti kun mahdollista.
Noh, rehellisesti sanoen tuo Niina tuli tehtyä kun jotenkin alitajuisesti tiennyt että prioni tulee itte puskettua videolle. Ja et se potentiaalinen ostaja on epäileväinen kuten suomalaisten kohdalla kannattaa usein olla. Mut jos mukana on 40min kylkiäisleffa niin se jannu aattelee et sehän saa niinku kaks leffaa yhden hinnalla... eikä siinä paljoa paina onko toinen huono vai ei. Sen kummempia kunnianosoituksia mulla ei ketään kohtaan ole oikeasti ollut.

Mut eihän tätä kannata ääneen sanoa. Jos esiintyy kundina joka on eksperttinä, mukamas, kotimaisen trash-genren tiimoilta niin sehän vaikuttaa kaverilta joka on elokuvahullu jopa siinä määrin että tuntee kaikki alakulttuurivirtauksetkin. Ja sillon sellaseen tyyppiin suhtaudutaan vakavasti ja sen elokuvassa nähdään tositaiteellisia merkityksiä. Eikä se sit enää ookkaan vaan ylipitkä sutaisu jonka paikka on roskiksessa vaan tietoinen taiteellinen tyylisuuntaus ja jonkinlaista lajityyppiretroilua joka on kaikkien festareiden itseoikeutettu loppuhuipennus ja pääesiintyjä. Kaikki sit kattoo sitä kun kulttikamaa ja näkee siinä katu-uskottavuutta ja piilotaiteellisia merkityksiä joita sit elokuva-alan opiskelijat analysoi. Se on vaan musta ittestäni kii miten pitkälle pokkaa piisaa

Pakko mun on sillain vuodattaa sydäntäni etten enää aattelekaan muuta kun tota Prionia. Sehän on myöhässä jo vaikka kuinka eikä mulla ittellä ole mitään hajua onko se tehty, loppusuoralla vai ihan levällään. Että meninkin siihen halpaan josta itteeni varoitin jo alusta saakka ettei koskaan pitäs käyttää kavereitaan vaan aina ulkopuolisia ja selvällä rahalla jotta voi sopia selvän päivämäärän ja aikataulun. Kavereissa on vähän se ongelma ettei niille oikeen voi alkaa huutaan koska ne kumminkin tekee talkoilla ja jossei niille o sanonu et ei tässä tehdä mitään iisakinkirkkoa niin nehän siirtää sitä aina omien menojensa edeltä. mut kiistatta on ruvennu vituttaan eikä ihan vähääkään. Meen ny sunnuntaina käymään ja nään sen omin silmin. Toivottavasti nää kaikki on vaan mun vainoharhailuja ja vieläpä aiheettomia.

Stressiä ei ainakaan vähennä et viimeisimmässä viestissäni sanoin et ilmoittautuminen tampereen elokuvajuhlille on tän vuoden loppuun ja vaikka on minimaalinen mahdollisuus et se sinne löytäs tiensä ja vielä pienempi mahis et sen siellä ostas joku elokuvaostaja joka löis 40 000 - 70 000e hanskaan niin mahdollisuus on silti. ja kun oon sopinu jo alkuvaiheessa et rahat jaetaan niin kaikki jää ilman rahojaan. ja sen ittensä osuus olis ollu kahdeksan tonnia ellei enemmänkin. Tälläsiä ihmiset ny vaan on ja tälläsiä on ns. kaveripalvelut. tulee mieleen eräskin zombievyöhyke joka kolmeminuuttisena loju jonkun pöydällä toista vuotta. Sit kun se lopulta ilmesty, se ei kiinnostanu ees tekijöitään ja sai ns. hiljaisen vastaanoton.

Hermostunutta olomuotoani tasoittaakseni on kattellu elämässä eteenpäin. Ei mulla ole osaamisia (vielä) miettiä mitään muinaiskunkkuhommeleita. ne on sen verran jylhiä juttuja et tarvii taakseen jo kunnon suunnitteluryhmän. tai kai se on tekosyy? Mulla ei vaan sydän syki siihen suuntaan. ja jos jotain tekee haluttomasti ei siitä mitään tuu.
Sydän sykkii tolle sotaleffalle jota taas ei voi tehdä kun 40-luvun miljöötä on mahdoton rakentaa ilman ammattimaista puvustamoa ja lavasteita. ei onnaa indietasolla, ei mitenkään päin.

Tätäkin dilemmaa funtsin kuukausitolkulla kunnes luovasti aloin kiertämään ongelmaa. Prioni tarjoo puitteet jossa ei ole lavasteita eikä asuja ensinkään koska se periaatteessa on ns. lähitulevaisuutta eli nykyaikaa. ja sit kun mä mietin sen jatko-osaa niin miks tyytyä siihen jos voi saada enemmän. Alkuperäinen elokuva tulee ja pysyy elokuvana mut myöhemmin siitä voi sahata 2 x 45min sarjaa ja sotakuvasta saa 3 x 45min osaa ja väliin voi kuvata yhden erillissarjan saranaksi ja siinä sitä alkaaa olla 6-7 osainen tuotantokausi. eikä sellaista ole kukaan tohtinut tehdä ja sen rupeaman jälkeen ei tartte vähään aikaan mitään tehäkään jos ei halua.