Niin, siis Mannerheimilla ei ollut elokuvan kanssa juurikaan mitään tekoa, eikä sen takia kannata uhrata analyysia jutun poliittisiin funktioihin. Yhtä hyvin Gustafin tilalle olisi voinut vaihtaa vaikka Nelson mandelan eikä kukaan olisi huomannut yhtään mitään.
Pahin puute oli ehdottomasti käsiksessä. Okei, repliikit oli tosi tönkköjä eikä ne istunut miljööseen millään lailla. Tarinan kuvitteellisuuskin oli vissiin puolipakko koska muuten olisi joutunut tekeen lavasteita. Erikoista kuitenkin että vaikka se kertoi sotilaasta, siinä oli sotaa ja muutakin militanttisuutta, ei itse sotakohtauksia katsottu aiheelliseksi tehdä.
mutta palataan siihen käsikirjoitukseen. Jopa minä tiedän sen kultaisen säännön että elokuvassa ei pitäisi käyttää selostajaa ollenkaan, sillä selostajien tehtävä on lähinnä paikata juonessa olevia aukkokohtia, joita syystä tai toisesta ei kyetä kuvallisesti esittämään. Tässä oli käytetty jopa kahta erilaista selostusta; kertovaa ääntä ja tarinankertojaa majassa joka kielii että juonirakenteessa oli aukkoja joista ajaa vaikka rekkavaunulla läpi.
Itse asiassa kun asiaa miettii, niin tämä oli kehnoa jopa kotimaiseksi tuotannoksi. Sehän on selvää että kotimainen tuotanto ei muutenkaan ole kovin kummoista mutta jos siitäkin tasosta pystyy vielä vetään pahnanpohjimmaista, se on sinänsä saavutus. Melkoista campiahan tuo tietenkin oli, mutta oliko sen alkuperäinen idea vetää homma kalkkuna-sarjalla, jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.
Enpä usko että tästä tulee paljoa polemiikkia. Nämä on näitä kollektiivisia myötähäpeän kerääjiä, jotka mieluummin vaietaan kuoliaaksi. Tulee edelleen mieleen Turkan versio seitsemästä veljeksestä, joka yhteisesti on sovittu unohdettavaksi ja ikuisesti vaiettavaksi.
mutta mediakohusta on annettava pisteet. se varmisti että jaksoin katsoa sen jotenkuten loppuun vaikka kapulakäsi alkoikin siirtään kanavaa transformersien puolelle
