muinaiskunkkujen agenda

Lisää
19.10.2019 20:49 #44259 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa muinaiskunkkujen agenda
Kyllä minä tuon ylläolevan sitaatin jossain määrin allekirjoitan. On se kai aika kontekstiin sopivaa että kun noita jatulintarhoja on tuolla ruotsinlapin rannikolla, niin liittyyhän se tähän samaan kuvioon.

mutta oma polkunsa se on sekin mistä nämä kainuulaiset on saaneet alkunsa. Kyllä niitten täytyy ihan supisuomalaisia olla. Kun kattelee noita laihian ja aittomäen kuningashautoja, tajuaa heti sen yhteyden satakunnan hiidenkiuas -kulttuuriin. Kuten jo todettuakin - moneen kertaan itseasiassa - eleli satakunta pronssikaudella elonsa loistoa siitä 1500 eaa aina 500 eaa aikoihin. Näihin aikoihin eurooppaa asuttaneet keltit alkoivat pitää hoveissaan trubaduureja joiden tehtävä oli lauluin ja runoin osoittaa että kunkku oli joku sankari ja kuulemma joka kunkun pitkin eläissään tehdä ainakin yks sankarityö. Tästä minä olen tuon kotimaisenkin runouden ajallisen synnyn oivaltanut koska sankarirunoutta se on sekin.

mutta me tiedetään että pronssikausi päättyi äkillisesti vuoden 500 eaa jälkeen, näkyvimpänä syynä ilmaston kylmeneminen. Se mitä oli, romahti ja kylmissä ilmanaloissa ei kai voi muuta kun ryhtyä nomadeiksi. Mutta on ilmeisesti ollu sitten se pienen pieni yläluokka joka on lähtenyt pohjoiseen, juuri noille aittomäen ja laihian alueille ja jatkaneet siellä omaa kuningashoviaan. Kyse on siis hyvin pitkällisestä traditiosta josta me ei tiedetä mitään muuta kun vuoden 400-700jaa aikaiset kuninkaiden nimet. Se mitä on ollu ennen niitä, on kadonnut ja mitä niitten jälkeen, sekin hävinnyt.
Mutta me tiedetään että jokin traditio jatkaa pohjoisempaan aina pohjoispohjanmaalle ja torniojoenlaaksoon kunnes eteläsuomalaiset saavuttaa ne sieltäkin. ja sit vaan - puff - se kaikki ottaa ja häviää.

Eli on tässä tää kauppareitti antamassa kontekstia joka tekee kainuun kuninkaista todennäköisempiä kun vaan satuolennot, ja sen yleishistoria tunnetaan et juuri ne on tehneet nää kuninkaanhaudat sinne pohjolaan, koska ajoitus ja kulttuuritausta täsmää. mutta miten paljon niistä vielä irtoaa, se on tietämätöntä mutta kansanperinne ja kansanrunous uskoakseni antaa koko ajan täydentäviä detaljeja joista voi sitten esittää johtopäätöksiä kun niitä on riittävästi kasassa.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
20.10.2019 14:22 #44260 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa muinaiskunkkujen agenda
Tuo kauppareitti sopii hyvin kuvaan ja Aittomäki on ollut kaupunki. Lainaan tekstiä "Kyröönjoki meirän joki"- kirjasta. Pahoittelen kännykkäskannauksessa syntyviä pieniä virheitä tekstissä:

Yleisesti saksalaiseksi kutsuttu nimistö, joka ei silti ollut kauttaaltaan saksalaista, antaa vain vähän viitteitä siitä, miltä Euroopan alueelta niiden kantajia olisi etsittävä. Ongelmaa voidaankin lähestyä toiselta suunnalta kysymällä, mitkä olivat Itämeren alueen kauppapaikat ensimmäisellä vuosituhannella ja 1100-1300-luvuilla. Kyröjoen ja Laihianjoen suualueiden muinaislöydöt ovat rikkaat 700-luvulta 900-luvulle eli merovingiajan lopulta viikinkiajan alkuun. Kaukaisilta kulttuurialueilta peräisin olevien rikkauksien synty oli mahdollinen vain kaupankäynnin ansiosta. Kauppiaat toivat mukanaan ennen muuta suolaa, rautaa, aseita, työvälineitä ja talousesineita sekä ylellisyystavaroita. Suolaa tarvittiin paljon, sillä kalojen suolauksen lisäksi kaavitut ja kuivatut nahat oli suolattava niiden säilymisen takaamiseksi. Isot nahat sidottiin kääröiksi sekä oravannahat niputettiin kiihtelyksiksi (40 kappaleen nipuiksi) tai sullottiin tynnyreihin.

Ensimmäiset kauppiaiden ja eränkävijöiden väliset kosketukset lienevät tapahtuneet 600-luvulla jKr. Merenranta ulottui tuolloin Isonkyrön kirkon tasalle. Paitsi edellä viitattuja saksalaisnimiä on muinaisesta kauppakeskuksesta Isossakyrössä esitetty todisteina perimätieto ja Puodinkedon nimi. Tätä väkevämmin entisistä, ilmeisesti 700-800-lukujen vaiheille ajoittuneista jokisuistojen kauppapaikoista puhuvat perimätieto, arkeologia ja alueen topografia.

Aspelin on tiivistänyt tiedonjyväsiä seuraavaksi näkemykseksi: "Laihian kirkon edustalla on muinainen vesireitti jakaantunut kahtia. Toinen reitti on jatkunut Kasakkaojan osoittamaa suuntaa Tervajoelle, toinen poikennut etelään Laihianjoelle, jonka pronssikaudella alkanutta ylen vilkasta historiantakaista liikettä todistavat niin runsaat muinaisjäännökset, ettemme koko maastamme tunne niille vertoja, Paljon vähempi ei ole liike ollut Tervajoellakaan, jossa liikkkeen keskustana on tarinan mukaan ollut kaupunki muinaisjäännöksistä tunetulla Aittomäellä."

Samaan aikaan Itämeren alueella oli kolme kauppakeskusta, joista Kyrönjoen ja Laihianjoen suistoon nousseet kauppamiehet ovat voineet olla lähtöisin. Jyllannin niemimaalla Hedebyn synty ja kukoistuskausi on ajoitettu 800-900-luvuille. Pohjoisempana sijainneet viikinkiaikaiset Gotlants ja Birka olivat jonkin verran nuorempia. Hedebyn kaupalliset yhteydet ulottuivat kaikki Eurooppaan, jopa Aasiaan ja Kiinaan saakka. Useista edellä mainituista kauppiasnimistä voitaisiin Fris-nimea yrittää arvioida jopa Hedebytäkin varhaisemmaksi. Sillä on nãet juurensa jopa ajanlaskumme ensimmäisten vuosikymmenten ajalta, jolloin Jyllannin niemimaalta Hollantiin ulottuneella aluella asunut germaaniheimo hallitsi Pohjanmeren kauppaa ulottaen toimintansa myös Itämeren piiriin. Luultavammin friisiläiskaupalla kuitenkin tarkoitetaan juuri Hedebyn aikaista kauppaa. Varhaisesta yhteydestä puhuu myös Isonkyrön Ventälä. Nimi sinänsä houkuttelee palauttamaan mieleen vendit, jotka asuivat itä-germaanien tai Baltian alueella.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
20.10.2019 14:40 #44261 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa muinaiskunkkujen agenda
Joo, mä kulutin oman lauantai-iltani lukemalla suomen kansan vanhoja runoja. Nehän on netissä ja hakutoiminnoilla kalastettavissa. Tunnen vaan yhden tyypin jonka kirjahyllyssä oon nähny manuaalisesti saman, oliko muistaakseni yli 20 vai 30 -osainen kirjasarja jonka viimeiset niteet on pelkkiä hakuviitteitä, eihän siitä muuten mitään löydä.

Löysin kummallisen runon jossa pohjolasta ryöstettiinkin Sammon sijasta pohjanakan tytär Maria (nimi on kristillinen mutta runojen synnyn ja keruun välinen aika on vaatimattomat tuhat vuotta, joten tiettyä korruptiota tapahtuu väistämättä). Tästä sitten pohjanakka jengeineen lähtee niitä merelle ajaan takaa. Riita ilmeisesti liittyy siihen että väinämöinen ei tarjonnutkaan hääpeijaisia eli olutta kaikille ja tilanne ratkeaa niin että Väinämöinen heittää miekkansa mereen. Minen sano tähän muuta kun että tämä runo on yllättävän looginen.Tarina Sammosta voi olla liite aivan eri runoista jotka on liitetty tähän yhdistelemällä. Muutenhan Sampo - olkoon mikä vaan - symboloi vaurautta joka kiistatta istuu tuonne kyröjoen suistoon ajanlaskun taitteen jälkeen.

Tässä on mielenkiintoista se, että mitä saagat puhuu tästä samaisesta pohjolasta, ne liittyy aina kosioihin ja häihin. Lähes poikkeuksetta. Samaten Kalevalassa - tai sen originaaleissa runoissa - on nuo Pohjolan häät ja kosiotehtävät lähes pääosassa. Ne on jotenkin samaa kontekstia eri tavalla kerrottuina. Jos on ollut Pohjola, siellä on vissiin muinoin pidetty niin isoja häitä, että ne on kirjattu kansiin koko skandinavian mitalta.

Sitten toiseen aiheeseen eli löysin runon joka uupuu kalevalasta. Siinä seppä Ilmarinen lähtee sotaan pohjolaa vastaan ja pyytää Väinämöistä kaveriksi. Kopsaan tähän pätkiä, leikkasin välistä turhia poies.

Luokse v[anhan] V[äinämöisen]:
"Kuules, veikko V[äinämöinen],
Lähes mulle kumppanikse
Tuonne Pohjolan sotaahe,
Kaikki on kansani kaonnut,
Vanhukset on sinne vaipun;
Isä ensinki hävisi

Lähetäänpä nyt ajamaan
Kohti P[ohjola]n kotia."
Ajan päivän, ajan toisen,
Ajamma kohta kolmannenki,
Jopa P[ohjola] näkyvi,
Kirjokannet kiimottaapi.
Jo kuuluu kumina sieltä,
Valitus on vaskitorven;
Sotahan suorittaa väkiä,
Kaikki kansa Pohjolasta,
Varuna on vaimokansa,
Sotajoukkoki surussa

Jopa sieltä P[ohjan] joukko
Tulevi tuhansin miehen,
Eikä suurta, eikä pientä,
Vaan on kesken kerrallista.

Jopa siitä P[ohja]n joukko
Loppu loppu taito,
Kaikki kaulat leikkelivät,
Peätki pistivät pinoihe.

Ilmarisen takoma tulinen miekka näemmä niittää koko pohjolan sotajoukon ja sitten käydään pohjanakalta hakemassa Ilmarisen edesmenneen isän valtasauvaa. Mietin vaan onkohan tämä runo jotain muistoa tuosta 700-luvun myyttisestä taistelusta jossa tämä pohjola kaadettiin ja sotakentällä kuolleet viskattiin surutta leväluhtaan kellumaan? Sen kyllä tiedän että välittömästi satakuntalaiset perustivat pohjanmaan rannikolle oman siirtokuntansa tuonne maalahden ym alueelle, koska sen syntyaika voidaan ajoittaa jonnekin 800-luvulle. Samalla napattiin pohjoishämeen alueita itselle kuten juurikin nämä hämeenkyrön alueet.

Kyllä nuo runot selvästi jotain tietää ja olisihan se ihme jos koko skandinavia olisi kirjannut nämä asiat ylös, mutta naapurimaakunnassa ei sanaakaan.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
20.10.2019 15:00 - 20.10.2019 15:04 #44262 : juppe
Vastaus käyttäjältä juppe aiheessa muinaiskunkkujen agenda
Suomalaiset heimot on ollu niin vihoissa keskenään, että jokasella on ollu oma kansanperinne. Nykyään sitten yks urpo väittää, että karhu on ollu suomalaisessa mytologiassa kovasti tärkee elukka, ja toinen nyökyttelee varovaisesti, koska se ei ymmärrä, että minkä takia karhua ei taho löytyä kalevalaisista runoista ollenkaan.

Karhu on tullu satakuntaan Vendeilta, jotka oli osittain slaaveja, ja se on alkujaan joku slaavien jumalhahmo, minkä nimee mä en nyt muista. Muita vaihtoehtoja ei oikein oo, kun karhu ei ollut germaanienkaan tarustossa tärkee elukka.

Muuten suomalainen kansanperinne muistuttaa kovasti germaanien juttuja ja Kalevalan suosio perustuu siihen, että kun kerran muillakin on omia saagakokoelmia. Niitä eepoksia, mitä kasattiin samaan aikaan kasattiin, Suomessa tunnetaan hyvin vähän. Hyvä jos ees Kalevipoeg muistetaan nimeltä, vaikka virolaiset sentään on olevinaan veljeskansa, eikä juur kukaan ei osaa sanoa, että kuka se Kalevin poika on

Kannattaa unohtaa slaavilaiset vaikutteet kun näitä asioita tutkii, koska Satakunta on jotain ihan muuta, mutta noita balttien juttuja vois koluta kun niihin ei oo kuitenkaan kiinnitetty tarpeeks huomiota. Kummiskin hyvä lähtökohta olis se, että yrittäis kasata kalevalaisista runoista heimoille omat eepokset, koska niistä näkyis yhteydet muihin kansoihin selkeemmin kun sekavasta kokoelmasta erilaisia versioita.
Viimeksi muokattu: 20.10.2019 15:04 juppe.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
20.10.2019 19:39 #44263 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa muinaiskunkkujen agenda
Varmaankin näin että kahakoita on heimokuntien välillä käyty tämän tästä ja meren takaa on tullut historian saatossa monenlaista rosvojoukkoa. Niistä vaan ei tiedetä mitään ja syykin siihen on selvä kun ajattelee millaisissa olosuhteissa nämä runot voivat syntyä. Varsinkin jos ne leviää niin laajalle että ne muistetaan vielä satojenkin vuosien päästä.

Mitään kulttuuria ei synny alkeellisissa olosuhteissa. Siis nomadikansojen (metsälappalaisten ym) parissa eikä sitä synny savutölleissäkään. Ne vaativat ihan omat puitteensa. Ensin pitää kasautua vaurautta eli puolipakostakin po. kulttuurin on oltava maanviljelyyn pohjaava yhteisö keräily-yhteiskunnan sijasta. Sen lisäksi se tarvitsee puitteet eli jonkun on elätettävä näitä bardeja, trubaduureja ja runonlaulajia jotta ne voi kehittää, luoda ja ylläpitää perimätietoaan. Käytännössähän tämä tarkoittaa yltäkylläistä hovia eli runous syntyy vain keskitetyn hallinnon (kuningas- tai ruhtinaskunnan) sivutuotteena. Ainakin tuolla Hallstatin kulttuurissa oli tapana että nämä musikantit mielistelivät tätä kuningasta ja sepittivät siitä lukuisia tarinoita jos tämä oli ansainnut paikkansa urotekonsa avulla, olkoon sitten sota- tai metsästysretki, onnistunut kosinta tms. ja koska ruhtinas on ruhtinas, piti kansankin kuulla nämä sulosoinnut sanoituksineen. Ei ne muuten synny.

Meillähän on muinaishistoriassa vain kaksi vaihetta jolloin tälläiset olosuhteet on syntyneet. on länsisuomen pronssikausi ja sitten on rautakauden alku- ja keskivaihe muttei enää keskiaika, koska silloin historiankulku suurinpiirtein tiedetään koska oli kirjoitustaitoinen papisto ja riimukirjoitus. Se mitä jossain karjalan takamettissä on tehty sankaritekoja, siitähän ei voi kukaan tietää koska se ei voinut luoda ja ylläpitää sellaista kulttuuria joka näistä olisi säveltänyt saati ylläpitänyt. Niiden leviäminen tuskin oli kovinkaan laajaa jos sitä olikaan.

Tässä on tietenkin että kun nämä aikansa yläluokka on tuollaista lauluntaitoa rahoittanut on niiden lähtökohta tietenkin he itse. Siinä vaan käy sitten niin että kun tarinat elää sukupolvesta toiseen pelkkänä perimätietona, eikä niitä enää kehitetä, kunkin ruhtinaan tilalle astelee joku yleissankari kuten nyt vaikkapa väinämöisen hahmo tai Odin tai joku muu ja ne alkuperäiset ruhtinaat, niiden nimet katoaa mutta niiden uroteot jää toki elämään toisiin yleishahmoihin kiinnitettynä. Noita runoja pitäs vaan tutkia eksegeettisesti eli tutkailla joka rivi ja miettiä mihin lokeroon se kuuluis, mutta tuskin sellaista kukaan viitsii alkaa tehdä ehdoin tahdoin.

Se olis kanssa oma juttunsa että kun eksegeettisesti lukee runoja, sieltä täältä löytyy palanen kosio- ja sotaretkeä pohjanmaalle mutta onko siellä seassa sitten kainuun/pohjolan omaa runoutta. Jos se oli niin vauras paikka kun oli, niin olis luontevaa että nämä kainuunkin kuninkaat on tehneet urhorunoutta joka aikain saatossa on sekoittunut satakuntalaisten vastaavaan ja sitten ne yhdessä on sekoittuneet johonkin yleissankarihahmoon. Ei se tarttis kun johtolangan.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
20.10.2019 20:02 #44264 : juppe
Vastaus käyttäjältä juppe aiheessa muinaiskunkkujen agenda
Vienanmereltä oli viikinkiajan lämpimällä kaudella meriyhteys Norjaan, niin että siellä syrjäsimmässä Karjalassa tarinat on varmaan ollu läheisintä sukua saagoille.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
21.10.2019 19:33 #44265 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa muinaiskunkkujen agenda
Jatkan vielä tuota Aittomäen aihepiiriä ainakin hetkisen. Sehän on nimenä kimurantti vaikka meidän suuhun nimi tulisi aitasta jonkinlaisena monikkomuotona. Aittamäki siis, mutta ainakin tossa kirjassa joka mulla käsittelee pohjanmaan vierasperäisiä nimiä, sen todetaan olevan ristiriidassa ns. kielisääntöjen kanssa. Pikemmin kyse on muinaisgermaanisesta sanasta aida ja sen monet variaatiot. Alkuperäinen nimi aitas on kreikkaa ja tarkoittaa polttoa- paloa- tai nimenä polttajaa. Palomäki olisi siis oikea käännös.
Siitähän saa sitten oivan vinkin näihin polttokenttäkalmistoihin joihin Aittomäen isot kiviröykkiöt äkkiseltään viittaisi.

Siteeraan tässä nyt erinäisiä runonpätkiä jota olen kaivellut: (koettakaa kestää)

Niin se vanha Väinämöinen
Sanovi sanalla tuolla:
"Nosta se ukko suuri tuuli,
Iästä iso vihuri,
Jotta sammuttais savunki,
Painais peällä paksun pilven
Nuilla Pohjan poikosilla.
Nyt me mennähän mereltä,

Niin se vanha Väinämöinen:
"Ei piä ennen ruveta,
Ennenkun kuuluupi kopina,
Savun tuisku tuiskahtaapi.
Nostakka nokipetäjä,
Eli kuiva koivuhalko,
Johon aina ampuisivat,
Ettei meitä milloinkana."

Jo näkyvi pohjon linna,
Portit pohjolan näkyvi,
Kannet kiio kiiättävi.#9(?)
Harvoin virkki linnan hiisi:
"Oi'on miun on pienet pojat,
Pankaa pihlajat tulehen:
Kuin' on veri vuotanehe,
Siitä sota tulevi,
A kuin vesi vuotanehe,
Se on seppo Ilm[arinen],
Takoja [iän ikuinen]."
Pantiin pihlajat tulehen,

"Ämmäseni vanhempani,
Mikä tuualla tulee,
Tuleeko utu umia,
Vain tulee sakia savu,
Vain tulee sota soria?"
"Ämmäsein, vanhempani,
Ihassu, älä pelässy,
Untaman sota tulee,
Tappaa pienet, tappaa suuret,
Tappaa kaikk Kalervan kansan

Näissä on kaikissa sotarunoissa selvästi sama teema. Puolustajaa (tai vaihtoehtoisesti hyökkääjää) hämätään luomalla savuverho jotta vihulaisen nuolet eivät löytäisi kohdetta. Yleensähän me ollaan totuttu vainovalkeiden kohdalla puhumaan aina siitä hetkestä kun vihollisen töllit pannaan tuleen, mutta tämä savuverhon suojissa hyökkääminen onkin uutta. Josta me pääsemme pohtimaan, missä määrin savusumu tai metsäpalojen -roihujen - sytyttäminen onkin synonyymi sodankäynnille? Tämähän on asia jota ei voi puoltaa tai vastustaa suuntaansa vaan päätelmä on aina jossain määrin subjektiivinen mutta ajatuksellisesti Aittomäki olisi palomäkenä sama kuin sotamäki. Mielenkiintoinen kuriositeetti kumminkin.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
21.10.2019 21:48 #44267 : juppe
Vastaus käyttäjältä juppe aiheessa muinaiskunkkujen agenda
Ei tossa mitään savun seasta hyökkäämässä olla, koska siellä vaan sokaistuu ja rupee yskiin. Tuulen pitää puhaltaa se vihollisen silmille, koska sillon on hyvä hyökätä toisesta suunnasta kun savuttaminen vähän hellittää.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
21.10.2019 23:56 #44268 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa muinaiskunkkujen agenda
Tuosta pihlajasta Kalevan versiossa muistaakseni oli jos mettä antoi se tiesi häitä, jos puu verta antoi se tiesi sotaa. Tuota tuli käytettyä joskus pihlajasta tehdystä "pajupillissä" joita myytiin tangomarkkinoiden aikaan viidellä markalla.

Ilmajoen keskusta on Palonkylää ja hieman sivummalla on Palonkylän koulu. Kotitaloni pelloista noin 10 ha sijaitsi Koskenkorvan Kokkolankylän "palossa", palo. Ne oli pitkiä sarkoja tehdä heinätöitä ja kesäisin tapasin noukkia ojanpyörtänöistä mesimarjaa. Palon pellot pökkäs Nahkaluomaan, joka oli omalla tavalla erikoinen luoma, sillä se kiemurteli ja sen reunat oli korkeita ja jyrkkiä. Ilmajoen suuntaan päässä oli kasakka pellot, jotka oli Venäläisten sotilaiden laidunmaita. Kokon kaksfooninkinen talo on rakennettu L:n muotoon. Venäläiset hallinnoi 1800-luvulla rakennusta ja tässä lyhyemmässä siivessä oli näillä hevoostallit. Yksi teoria Rahanaaston talosta, että se olisi ollut 1500-luvulla nahaanosto ja Ilkka olisi ostamassa nahkoja... Läheinen Nahkaluoma viittaisi tähän.

Sitä olen pohtinut, että Ilmajoen pitäjän hallinnollinen keskus on täytynyt olla Nenättömänkylässä eli nykyisen Kurikan ja Koskenkorvan rajalla olevalla Koiviston kylässä. Mielestäni vanhat kartat viittaa useampaan paikalla olleeseen kirkkoon. Toki voihan se kartalla viitata vellikelloon, kuten Luovankylässä olevassa suuressa tuvassa on.... Vanhin talon nimi oli Liuhtari ja nuijasodan jälkeen se muuttui Koivistoksi. Nenättömän talosta tuli Pantti... siis mille pantti? Monen talon etuliitteenä oli iso kuten Iso-Koivisto, Iso-Tuisku, Iso-Jouppila ja Iso-Kurikasta tuli Vähä-Kurikka kun 40 huoneiden rakennus paloi. Entä minkä helkkarin takia nuijasodassa Suomi Flemingin johdolla soti juuri Nenättömänkylässä? Miksi ei Ilmajoella jos se olisi ollut silloinen hallinnollinen keskus... Talosela oli nykyisellä Koskenkorvalla vielä 1700-luvulla ja Ilmajoen pitäjänkirjuli Wellamo Mansin asui ja työskenteli siellä. Rakennus purettiin ja siirrettiin muualle muutama vuosi sitten. Ilmajoen eli nyk. Kyrönjoen toisella puolella oli taasen Havuselan sotilasvirkatalo, josta löydettiin ennen isojakoa olevat tilausten kartat. Niiden mukaan mm. Havuselan maat ulottui Kauhajoelle Hämes-Havuuseen, josta jälkimmäinen nimi tulee Nenättömänkylässä olleesta kantatalosta.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
14.12.2019 18:20 #44457 : Jukkis
Vastaus käyttäjältä Jukkis aiheessa muinaiskunkkujen agenda
Mä oon ruvennu vähän miettiin tota Aittomäkeä "pohjolana". Aina väliin tulee näitäkin asioita sauhuttua. Onhan se kiistatta kivimäki mutta ei sit välttämättä ollenkaan nenässä utuisen niemen. Jos myyttinen Pohjola pitäis johonkin näille kulmille sijoittaa niin sijoittasin sen melkeen tonne Nikkarin kylään.



Nikkarissa ainakin kivikasaa piisaa kuten ylläolevaan karttaan ne on punaisella merkattuna. Varmasti niemenkärjessä ja kivikasoja seuraamalla voi nähdä että jokin tienpahainenkin on kulkenut. Se kielii vanhasta kauppapaikasta, siis sillon kun paikka oli vielä merenrannalla. Kartasta näkee myös mustan ristin joka on Laihian kirkko, sillä moinen kylä kun ei helpolla karttaan satu, sen verran pieni nykyisin.

Mutta ei teoriassa ainakaan vielä ole moittimista.
Liitetiedostot:

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

ykskertayks
Sivu luotiin ajassa: 0.148 sekuntia