juttuvinkkejä mystiikan saralta

Joo, elämässä vaan tulee vaiheita, jolloin on itteensä kehuttava. Yleensähän syytellään itsensä vähättelystä ja siitä, etten aina itsekään arvosta kaikkea mitä teen.

Kun nyt katselen tuota kirjaa ja sen sisältöä, niin linjavalintaa siinä on tosiaan tehty. Päällimäinen kai nuo merkkimiesten ammentamiset salatieteistä; Sibelius, Gallen-Kallela, Mannerheim, Aleksis Kivi… kaikkihan ne oli jollain lailla mystisyyteen päin kallellaan. Asioita joita suurelle yleisölle ei koskaan kerrota. Tässä on tää rakenteellinen juttu, koko meidän kulttuurimme on alkanut näistä mystisistä virtauksista, eli se ei ole mitään ulkopuolista vaan sisällä.
Pääpaino on kuitenkin synkkyydessä; koko kirja on tulvillaan raivoavia räyhähenkiä, murhajutuista sikiäviä kummituksia, langetettuja kirouksia ja mielellään on kaiveltu esiin kaikki joukko- ja lapsenmurhat. Häiriintyneitä tyyppejä piisaa. Synkkä kansa tarvitsee synkkiä tarinoita. Yks toimittaja, joka tekee siitä puffijuttua, sanoi että häntä alkoi pelottamaan noiden juttujen lukeminen, mikä kielii, että tavara on tiukkaa, osittain lähes kauhunomaista.

Kolmantena aihevalintana on pyrkimys korkeatasoisiin oivalluksiin, eli sellaiseen mikä on aitoa esoteriaa. Tämä on se puoli, joka tulee aiheuttamaan debatin, jos joku. Pari puhdasta salaliittoteoriaakin on mukana, mun mielestä salaliittoteoriat kuuluu tän päivän rajatieteisiin. Jätin näitä kyllä paljon rannallekin. Ihan viimeisenä onnistuin saamaan kaikkia ihme erikoisuuksia, oma suosikkini on artikkeli ”Kasvi kiven sisässä” joka on niitä sen tason mysteerejä, ettei niille ole edes säällistä teoriaa olemassa.

Joo, kuten jotkut jo ehtivätkin honata, kirja on tosiaan ennakkotilattavissa tuolla etusivulla. Tiedä vaikka sen pääsisi onnellisille varaajille postitteleen päiviä - ehkä viikkoakin - aiemmin kun on wirallinen myyntipäivä? Ollaan sovittu kaikkien kesken, että on päivä mikä vaan, varaslähtöä ei kukaan ota. Yksittäistilaajat, kuten ennakkovaraajat, on tapaus erikseen.

Sitten tohon aiheeseen, eli siihen että mun mielestä salaliittoteoriat on tätä päivää. Pitkän harkinnan jälkeen jätin Estonia-jutun poies, ei ollut siihen oikein uniikkia näkökulmaa, mutta pääosin se on tapahtunut juttu ja sillä sipuli. Sama pätee tohon rokoteskandaaliin jota ei saa enää korjattua, ja tuskin P.Puskaakaan saadaan siinä asiassa koskaan oikeuden eteen - sen verran eliitti pitää yhtä, ettei korpit toistensa silmiä noki.

Mielenkiintoisesti valitsin aiheeksi kouluampumisten ja SSRI-lääkkeiden välisen yhteyden. Aavistaen että se on ajaton juttu; parin vuoden sisään tapahtuu uusi joukkomurha. Ja se on vielä asia johon oikeasti voidaan vaikuttaa etukäteen, jos ei muuten niin ruohonjuuritason kautta. Tapauksen ironiaa korostaa että kun vein nettitikussa valmista kirjaa kustantajalle, hän kulki kaupoilla pitkin maakuntaa joten tapasimme Hyvinkään ABC:llä. Hyvinkään ampuminen oli tapahtunut edellispäivänä, mutta en osannut aavistaa että nimenomaan juuri tämä tapaus olisi se, jota olin jo hiljaa pelännyt, ja jota varten olin tämän aiheen mukaan kelpuuttanut. Tai siis tulee vielä uusiakin tapauksia, mutta toiveena olisi, että kirjassa oleva "salaliittoteoria" tavoittaisi mahdollisimman monen asianomaisen, hänen ystäviensä ja sukulaistensa silmät, ennen kuin mömmöttely menee käsistä.

Tää mun olis kyllä pitäny saada mukaan. harmi että huomasin tän vasta ny

Tässä on muuten yksi aihe, jota pallottelin hetken aikaa itsekin.
www.aamulehti.fi/Kulttuuri/1194758134253/artikkeli/suomen+sy...lmistivat+lapsistaan+ruokaa+uunissa.html

Sinänsä ihmeellinen sattuma että päätin jättää sen sitten pois, ja vaihtaa noihin 1800-luvun katovuosiin. Tosin näkökulmani aiheeseen olisi ollut hivenen erilainen kuin Mirkka Lappalaisella joka näemmä on tutkinut 1600-luvun ihmissyöntiä käräjäpöytäkirjojen välityksellä. Itselläni oli mielessä näkökulma "Kalevalan kadonneet sivut" sillä tiettävästi Lönnrot keräsi myös ihmissyöntirunoutta, mutta hienotunteisesti jätti ne pois orastavan kansakunnan identiteetistä.
Senkin voi mainita että Kalevalan runoista peräti kolmannes käsitti `vahvaa erotiikkaa´ eli suomeksi sanottuna pornorunoutta. Lönnrot toki luki näitä pari iltaa valikoituneelle yläluokkaisille ystävilleen, mutta ihan kirjaan asti ei näitä(kään) viitsitty sentään painaa.
mutta hyvähän se, että vaikka jätinkin pois niin ilmestyy tämäkin juttu toista kautta - ja ilmeisen perusteellisemmin