juttuvinkkejä mystiikan saralta

kyllä. Kateellisena olen lueskellut niin Valittujen Palojen teosta "Totta vai tarua" samoin kuin Arthur C Clarken "Tieteen kuvalehden suuret mysteerit". Vaan miksi kateellisena? Miksi meillä suomesta ei ole mitään vastaavaa teosta. sellaista puhtaan populistista teosta, mutta pois valitus. Olen sitä justiinsa työstämässä ja paljon on tietenkin kelpuutettu vanhoja kirjoituksiani, joskin vähän editoituna.

Vaatimaton tarkoitus on kertaheitolla luoda todellinen rajatieteen raamattu, suora klassikko seuraavaksi 30 vuodeksi.

Aihe tosiaan leviää populismin puolelle; Murhasaari, Hugo Salmelan haamu, Pudasjärven ufot, Ylöjärven kummitustalo, Mouhijärven hirviö... huomaan kauhukseni että tästä meiltä ja lähipiiristä noita juttuja piisaa, kun niitä olen kuunnellut puoli elämääni. Ei tarkoitus kuitenkaan ole tämä, vaan ammentaa koko maan pituudelta. Tulee vaan mieleen, jääköhän pois jotain oleellisia ja keskeisiä juttuja tai onko joissain pitäjissä jotain mehukkaita juttuja, joita en ole kuullutkaan. Tietääkö joku juttuja esim kainuusta, savosta...
kaikki vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan.

Ei tehdä sitä virhettä että eksytään pölyisiin arkistoihin. Liian akateeminen asenne mokaa homman. Viittaan erityisesti takavuosina ilmestyneeseen "Kaiken oudon ensyklopediaan" joka mokasi juuri tässä + liian aneemiseen ulkoasuun. Ei toistella toisten virheitä. ja muutenkin koko `objektiivinen tutkimusasenne´ on persiistä - näihin pannaan oma persoona peliin kybällä.

Eikä nuo kaikenmaailman Mouhijärven hirviöt olekaan mukana kuin pakosta. Tottakai siitä tulee esoteerisen rankka, mm. kaikki vanhat hermeetikko-kirjoitukseni ja siinä ei kaihdeta arkaluonteisiakaan juttuja. Kuten esim jääkausikritiikkiä jne. Ajattelin vähän heittää mukaan kaikenlaista ilmastoasiaakin, tietoisena miten repivä aihe sekin on. Tämä on se sama syy, miksei sitä kannata isolle kustantajalle lähettää. Jos sen pitäisi puhtaasti harmittomalla hömppätasolla, ne sen ottaisi ilomielin, mutta suhtautuvat karsaasti kiistanalaisiin juttuihin. Sekä taatusti leikkaisivat kaiken megaliittikaman pois, koska niiden käsitys mystiikasta on noita pelkkiä haamuhommia jonka joku talonpoika näki 1899 hautausmaan kupeessa valittamassa.
Rehellisesti sanoen en ole vielä valmis myymään itseäni kokonaan kaupallisuudelle. Jos tosiaan aion tehdä jonkun ikiklassikon niin sen on oltava myös rankka ja älyllinen, olkoonkin että sitä ei ole tehty 16-vuotiaille tyttösille joka varmaan olisi jonkun WSOY;n tai Valittujen Palojen mieleen.

Lähinnä kyselin noita muita juttuja teiltä, koska nuo mun kansantarinat tuntuu olevan aikas paljon tampereen ympäriltä, ja olis tasapuolisuuden nimissä suotavaa että muitakin maakuntia esiintyisi. kriteerinä on että jos ette tiedä mitään ulkomuistista, ei juttukaan voi silloin olla mainitsemisen arvoinen.

Joo, tuota noitateemaa voisi käsitellä jos siihen keksisi jonkun näkökulman. pahaa pelkään että Marko Nenosen kirja aikanaan oli aikas tyhjentävä esitys.

Täytyy ehkä selittää. Oma näkökulmani on Arkadia. Sana joka tarkoittaa maanalaista esoteerista kulttuurivirtausta. Siellä missä tosiasiat kulkee mutta jota aikanaan kirkon arvovallan takia ei uskaltanut ääneen julistaa. Samahan se vieläkin; tosiasioiden sanominen nolaa oppineet joiden arvovalta kokee nolauksen. Tässähän olen kyllä ollut mestari ennenkin.
Ei se sattumaa ollut, että ammattimaiset muinaistutkijat kävi niin voimalla tuon 33-jutun kimppuun, sehän osoittaa että wirallinen muinaistutkimus on ihan riittämätöntä. Ne koki ittensä nolatuiksi. Cibola-kirjan esi-kolumbiaaniset amerikanyhteydet loukkasi yhtä turkulaista amerikan asutushistorian dosenttia, koska hän on uransa luonut wirallisen asutushistorian puitteisiin. Jos kosmologien pitäisi kommentoida suomalaisten tuhoa, arvaan kyllä mikä näkökulma olisi, kun joku maallikko kirjoittelee liian viisaita. Kokemusta siis löytyy siitä, kun arkadiaa esittelee julkisesti. Ajattelin jatkaa pääosin samalla linjalla, ja tumpata samoihin kansiin kaiken sen mitä ääneen ei saa sanoa.

Toisaalta, pakkokin on laittaa sekaan tätä perinteisempää kamaa, juuri näitä kummitusjuttuja koska lukija kuitenkin odottaa sitä puolta. Ei parane tuottaa pettymystä. Tässä tarttisin vähän apuakin, mutta onneksi olen saanut värvättyä innokkaita apureita sieltä täältä, mutta ei lisäapu pahaksi ole. Kansanperinnepuoli kun ei ole vahvaa ydinosaamista.

Henkilökohtaisesti tämä on puhdistava kokemus. Pukea samoihin kansiin kaiken tähän astisen, mitä tässä on vuosien aikana touhunnut. Siis todellakin ihan kaiken. Sen jälkeen kun kaikki on sanottu, ei tarvitse enää rakentaa uusia juttuja vanhojen pohjalta, vaan voi tehdä uusia oivalluksia uudelta pohjaltakin, josko pää vielä leikkaisi.

Onhan se näin että matka suomen älykkäimmästä lehdestä kohti kuppaista halpista vaatii selityksen. vastauksen tarjoaa Sun Tzun sotataidon oppi: Kun olet heikko, teeskentele voittamatonta ja kun olet vahvoilla, esitä heikkoa.

En tiedä muuta sanoa Sinikiven menekistä kun että tuntuu kerrankin hyvältä kun ei tartte hypettää tai tärkeillä. Antaa lehden puhua itse sisältönsä kautta.

mutta tuohon kirjaan, että en suinkaan ole jäljentämässä mitään vanhaa hermeetikko-kamaa siihen. joo, ei ei ja vielä kerran ei. Ei istu tyyliin rahastella moneen kertaan samoilla jutuilla. tottakai jotain tulee mutta muokattuna, stilisoituna ja vähän aiheitakin karsittuna ja uudelleen funtsattuina. Toki uuttakin kamaa tulee - ja paljon.

Se on sitten taidelaji aavistaa missä menee tuhdin lukupaketin ja infoähkyn välinen raja. Lukijaa onneksi hemmotellaan siinä että tätä ei rahoita mikään akateeminen taho, joten ei ole varaa tehdä mitään listamaista puisevan kuivaa tietosanakirjaa. Meillä nälkätaiteilijoilla on perinteisesti matti kukkarossa eli ns. selkä seinää vasten eikä ole varaa haeskella erikseen floppeja. Kyllä sen täytyy olla lukunautinto, ja lukunautinnollisen tekstin juosta kauniin visuaalisen ilmeen ympäröimänä. ja tavaraa on oltava sen verran ettei sitä nyt ihan yhdellä vetäsyllä vedä. Tietty siinä on oltava myös se varsinainen punainen lankakin mukana.

Kyllähän minä sen sieluni silmin näen valmiina, mutten osaa sitä kertoa tai kuvailla sen tarkemmin. itse asiassa olen tainnut aina olla huono puhumaan kirjoistani.