× Arkeologit-keskustelussa tutkitaan Suomen muinaisuutta, historiaa ja vähän muutakin.

Hiivanaisenkivet

Lisää
23.06.2013 03:41 - 23.06.2013 11:51 #19435 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Hiivanaisenkivet
Kävin kuvia läpi ja huomasin että Nopan sakara puuttuu, tai oikeastaan mitä siitä on olemassa nykyisin. Kuvassa on vino pino kiviä perunakuopan vieressä ja tähän sakaraan linjalla Pihlajanmäki - Hiivanaasenkivi - Nopan sakara, juhannuksen auringonnousu alkaa klo 3.33 aikaan horisonttiviivalla.



Taustalla näkyvän pyöröpaalikasan paikalla oli vielä pari vuotta sitten julmettu kivi, muttei ole enää. Vei ilmeisesti tilaa ja niitä katosi silloin oikein viimeisen päälle reippaasti. Taustalla olevassa pusikossa oli vielä Vierikon tupa jokunen vuosi sitten, valkia vei sen nyt toiseen kertaan lopullisesti vaatien myös uhrinsa. Siinä on äitini suvun syntymäpaikka, ensimmäisen tulipalon jälkeen 1960 luvulla se myytiin ja väki muutti Ylistaroon. Nykyisin se on serkkuni hallussa ja joka alkoi viljelemään ympärillä olevia maita. Sakaran alue on kuulunut muinoin laajaan Kokkolan talon Kalajaisen torpalle ja kun mennään vieressä virtaavaa Nenättömänluomaa seuraten yläjuoksulle Mustaasnevan suuntaan, tullaan Kalajaisten äijän talolle jonka kerrotaan "virallisesti" tulleen 1600 - 1700 luvun taitteessa ensimmäisinä asukkaana muinaiseen Nenättömänkylään. Sukututkijana ja Helsingin professorien asiantuntijana tunnetuksi tullut Tapio Piirto kirjoittaa Kalajaisten äijästä seuraavaa:

Kalajaisjärvi oli vielä 1600-luvulla nimeltään Nenättömänjärvi. Järven rannalle ensimmäisen pysyvän talon perustivat yhtiömiehet Juho Erkinpoika ja Tuomas Ollinpoika heti 1700-luvun alussa. Juho Erkinpoika oli tullut Pyhämaasta ja tunnettiin myös suku- tai paremminkin lisänimellä Kalajainen. Juhon mukanaan tuoman nimen mukaisesti järvi sai sitten uudeksi nimekseen Kalajaisjärvi. Juho kuoli, 6 vuotta sängynomana sairastettuaan 22.2.1740 , ikää oli tuolloin 114 vuotta! Siinä se todellinen "kalajaisten äijä".


Sarka on myös kuulunut Rahanaaston taloon aina Jurvan rajalle saakka ja sen torppina ovat olleet mm. Vierikko sekä Noppa. Vierikkossa tupaa ovat pitänet Kuusiston kärrynikkarisuku ja Noppan torppa taasen itsenäistyi korvaukseksi siitä, kun Rahanaaston vanha isäntä "tarkasti tiluksiaan" ja oli vielä 108 vuotiaana viriili tervaskanto pannen pari piikaa paksuksi.

Kalajaisten äijän talon paikkeilla on erikoinen kumpare, sen vierellä kasvaa hyvin vanha ja paksu "piilipaju" eli Terijoen salava. Kävellessä pitää varoa sillä maa on täynnä reikiä,ikäänkuin siinä olisi kuoppa, kellari tai jonkinlainen haudan tapainen.



Tie nousee ylöspäin ja alueelta on possautettu ja raivattu runsaasti kiviä. Vieressä olevalla laitumella hevosiaan pitänyt emäntä ihmetteli ettei ole koskaan nähnyt tälläistä maata jossa on kummallisia reikiä.



Ennen Jurvan maantietä, kapea maantien tapainen on mennyt Nenättömänluomaa seuraten tämän kautta Kalajaisjärvelle. Toki monikaan ei ole uskaltanut kulkea kun niitä Topuja ja loppuviimeksi karhuja on alueella nähty. Paulaharjukin aikoinaan kulkiessaan manaili tien häjyä kuntoa, kun ei päässyt kunnolla polkupyörällään veivaamaan, vaan piti kävellä. Jossain vaiheessa tie on äestetty laidunmaaksi kun suoraan oikaiseva Jurvan maantie on tehnyt kärrypolun tarpeettomaksi.



Sata vuotta sitten Nopassa oli tälläisiä pajoja kolmisenkymmentä ja joissa kaikissa rauroitettiin hevosasjokaluja. Kirkkokärryjä ja rekiä myytiin ympäri Suomea ja ulkomaita myöden niin itään kuin länteen. Parhaimmillaan esimerkiksi Kurpansepät tekivät kaksi viikkoa ja 20 tuntia yhtä soittoa töitä. Nukkuivat tuvan penkillä neljä tuntia vaatteet päällä ja painuivat takaisin takomaan. leipä ei ollut leviä mutta kyllä sillä talon irti sai kun ei liikoja nirsoillut:



Siinon se kivi jonka päällä minoon istuskellu kakarana hevoosenpään kokoosena ja leikkinyt naapurin flikan kanssa käpylehmillä:

Viimeksi muokattu: 23.06.2013 11:51 Antero. Syy: tekstin fiilausta

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
23.06.2013 04:33 #19436 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Hiivanaisenkivet
Myös rukoushuoneen sakaran kivi on jäänyt esittelemättä. Sen paikka on paremminkin Laitilanloukolla ja Luunevan vieressä, kuin aivan rukoushuoneen läheisyydessä. Joka tapauksessa Jurvantieltä synkkään metsään on mentävä ohi harmaan ja lymyssä olevan tuvan. Metsätietä pitkin on käveltävä sellainen toistasataa metriä, kun vastaan tulee halkokasoja. Siinä kun hetken pyörii ympäriinsä ja ihmettelee että missä täällä on tämän sakaran kivi, se saattaa yhtäkkiä pilkistää esiin sammaleen alta.



Vielä kun siellä siristää silmiään toiseen paikkaan, sammaleen alta pienen matkan päästä pilkistää tasaanen pöytäkivi paksun turkkinsa alta:

Liitetiedostot:

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
23.06.2013 05:14 #19437 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Hiivanaisenkivet
Mukkalan sakaran kivikin tuli kuvattua jo viimme kesänä mutta on jäänyt laittamatta esille. Kivi könöttää "afrikan" muotoisen pellon kupeessa ja oli alkuunsa hankala löytää melkoisen risukon takaa. Pellolla on ollut talon vanhan isännän aikaan harjoitusravirata, joka kiertää Hiivanaasenluoman viertä poiketen metsälenkille välillä.



Siellä se kuitenkin könöttää missä pitääkin olla ja näin taavetin tähden viimeinenkin kivi on esillä:

Liitetiedostot:

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
23.06.2013 13:45 #19440 : Antero
Liitetiedostot:
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Susibelle

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
24.06.2013 00:45 #19443 : Susibelle
Vastaus käyttäjältä Susibelle aiheessa Hiivanaisenkivet
Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut, Antero! Hienot seudut ja tykkään noista hevosajoneuvohistorioista myös. Oletko käännellyt sammalia noilta kiviltä yhtään, onko niissä mitään hakkauksia tai merkintöjä?

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
24.06.2013 15:05 - 24.06.2013 15:08 #19445 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Hiivanaisenkivet
Kiitoksia, näin eteläpohjalaisittain trossaten, ennen sitä oli nuori ja komia, mutta nykyisin vain komia :) .

Joitain yksittäisiä paljaana olevia kiviä olen tutkaillu, onko niissä merkkejä tai kuoppia, osassa on ja kuppien kaltaisia kolojakin löytyy. En kuitenkaan osaa sanoa onko ne luonnon vaiko ihmisen tekemiä ja milloin. Hevosajokalujen valmistuksen aikana 1869 jälkeen kylän väen aika meni totaalisesti niiden parissa. Hätinä ovat maata ehtineet viljellä ja sitäkään ei kaikki tehneet. Vanhastaan kotitaloni naapurissa vanhaisäntä tarinoi alueen olleen muinoin kuuma kuin pätsi. Jopa simpukan kuoria ja trooppisia kasveja löytyisi ja löytyy Rajalammen ja Pässilän vuoren kupeelta, sellaisia mitä ei muualla ole ollut ajalta, kun muualla Pohjanmaan merenrannat oli vielä veden peitossa. Jotkut kivet on kuin räjähdyksen jäljiltä, niissä on erikoisia teräviä leikkauksia ja jopa muotoa, jotka on vaikea kuvitella luonnon tekemäksi. Virallisesti alueen asukaat olisivat tulleet 1600- 1700 luvun aikana... Silti alueen ympärillä vajaan kymmenen kilometrin säteellä, on runsaasti kivikautista asutusta... Naapurissa Viitalassa ihan "kivenheiton" päässä. Paulaharju kertoo, että aikoinaan rinnalla eli Kyrönjoen varrella asuneet kutsuivat Rehuperää "Topuperäksi", jossa on kummituksia, mörköjä ja jättiläisiä. Mieleen on tullut että peloteltiinko ihan tarkoituksella ihmisiä pysymään poissa ja miksi... Lopulta joku rohkea "Kalajaasten äijä" uskalsi asettua asumaan "Nenättömänluoman ja -järven" ääreen...

Nopan alueella ne isot kivet, joita muistaa lapsuudesta ja nuoruudesta olleen pelloilla, on ihan viimeisen viiden vuoden aikana ammuttu pois. Kivet joiden päällä kasvaa sammalta, olen jättänyt luonnontilaan, koska pidän niistä sellaisina kuin ne on ja riittäisikö jokamiehen oikeuteni niiden kuopustamiseen. Tässä omalla plassilla olevia muutamaa kiveä olen kokeeksi kuorinut ja isoksi työmaaksi havainnut. Multaa riittäisi sammaleen alta useampaankin kukkapurkkiin

Nuo heksagrammin nurkkakivet kiersin valokuvaamassa läpi ja hieman jännitin, että onko niitä lainkaan olemassa kun ensimmäisiä kertoja mittasin karttapaikalta etäisyyksiä ja koordinaatteja. Erakon talon "takana" on iso kivi ja sen etupuolella kiviä linjassa luoteen suuntaan jonne aurinko laskee. Se oli ensimmäinen kerta kun mittasin tämän ja Hiivanaasenkiven 999 m välisen etäisyyden. Siitä sain ajatuksen mitata niitä kiviä, joita jo ennestään tiesin näkyvillä paikoilla olevan. Luonnostaan Lepistönkivi Myllytien varressa oli toinen näkösällä oleva kivi ja seuraava oli Jurvantien varrella oleva Mäenpää. Kananojan pyramidikivet löytyivät karttaa tutkimalla Hiivanaasenkiven ja Mäenpään etäisyyden perusteella. Siitä sitten vyyhti alkoi purkautua ja kivet löytyä sieltä mistä pitikin. Hankalin löydettävä oli Sydänojan "lentokoneen" siiven alla oleva kivi, kirjoitin koordinaatin väärin ja kaksi kertaa tramppasin noin toistasataa metriä ohi kiven. Vasta kolmatta kertaa hakiessani hoksasin tarkistaa koordinaatin ja varmuudeksi mittasin mistä kohtaa pellolta kivelle pitää mennä ja paljonko sen etäisyys on pellon reunasta. Näin se sitten löytyi justihin sieltä mistä pitikin. Vaikka "Erakonkivi" oli ensimmäinen se ei kuuskantin kehälle mennyt tasan. Kävin uudelleen tarkistamassa alueen ja siitä noin 130 metrin päässä sarkalinjalla oleva iso kivi osui kohdalle. Mukkalan sakarakiveä etsin Erakon kivestä mitatessa talon kartanon liepeiltä ja sakaran heitto tuli sen ja Hautamäen kiven välisestä etäisyydestä, joka näytti että kivi olisi kauempana. Toiseen kertaan ajellessa sinne, Afrikan muotoisella pellolla ei näkynyt mitään. Vasta kun aloitin pellon päästä sen reunan kiertämisen, kivi oli ryteikössä "Nigerian" kohdalla ja mitta täsmäsi sinne Erakon ja Hautamäen suunnasta. Jos olisi ollut lehtiä puskassa silloin, se olisi jäänyt kokonaan näkymättömiin. Hiivanaasen nevalta tulee Hiivanaasenluoma ja se kiertää aluetta tehden paikasta erikoisen ja kiehtovan oloisen paikan. Mukkalan talo poltettiinn pois viimme talvena ja sen edessä oli komia lampi padottuna. Siitä puolisen kilometriä alempana on vielä Suvisalmen vesimylly korkeiden töyräiden pohjalla.

Tämän kevään aikana olen kiertänyt Hillin sakaran alueella. Tuossa joku kysyi mitä "rämäkkä" tarkoittaa ja sattumoisin hoksasin sen sanan merkityksen Paulaharjun kirjasta. Se on sellainen metsäpohja jossa on pään kokoisia kiviä runsaasti ja alueella on hankala kulkea "kivirämäkän" hidastaessa menoa. Kivet saattavat olla piilossa sammaleen alla tai paikoin esillä eräänlaisena "pirunpeltona". Keväällä nousin Kurpanvuoren suuntaan jossa on isosta kivistä "tehtyjä" kivikehiä ja alueella on hyvin suuria yksittäisiä kiviä, jotka ovat linjassa vielä toisiinsa nähden. Kartalta katselin ja mittailin niiden etäisyyksiä, Hillin sakaran yläpuolella oli karttamerkintänä tälläinen "rämäkkä" jossa oli kolmio merkejä kivistä. Sitähän piti lähteä katsomaan ja ajelin Hirsikorven tielle, josta kävelin parisataa metriä alueelle. Ensimmäisenä vastaan tuli pyramidin muotoinen kivi ja hain erityisesti niitä alueelta. Laskin että noin hehtaarin pläntillä niitä on viisi kappaletta niitä, kuten kartallekkin oli sellaisa kolmioita merkittynä. Toisella kertaa Hirsikorventien varrella löytyi hieman kaempaa lisää pyramidikiviä ja isoista kivistä muodostuva kivikehä.

Mitoista sen verran että pyrin mahdollisimman tarkkaan mittaan, ollen 999 metriä -1,02 km (1020 m) koska kiven pituuskin saattoi jo olla viitisen metriä ja leveys kolmisen metriä. Kännykän GPS koordinaatin mittaa en kovin monessa paikassa lopulta käyttänyt muuhun kuin kohteen hakemiseen. Singaali saattoi heittää 20 metristä 60 metriin, vaikka asensin ohjelman jolla pitäisi päästä metrinkin tarkkuuteen. Huonona puolena sen kanssa on lukeman käsin kirjoittaminen paperille. Nokian karttaohjelma on kohtuulinen, mutta ei satasen tarkka. Kun luonnosta löytyi kivi tai kivikehä, päivitin koordinaatin siihen kohtaan ja lähetin sen sähköpostina itselleni ja sillä sai jäljen, miten oli maastossa kulkenut.

Niin joo, hevosajokalujen historiaa:

www.matesla.fi/ajokalut/ajokalu.htm

Kurpan seppien sukuhistoriaa:

jarinhotelli.blogspot.fi/2011/05/sukuvalokuvia-vanhoista-albumeista.html
Viimeksi muokattu: 24.06.2013 15:08 Antero. Syy: tekstin fiilausta
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Susibelle

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
20.07.2013 17:35 #19623 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Hiivanaisenkivet
Hiivanaasenkiven vieressä on kolme isoa kiveä, jotka vielä 2009 olivat kivijatassa ja sen jälkeen tyrkättynä sivuun. Toistaiseksi ne ovat olleet päätymättä kiven vierelle kaivettuun monttuun tai uuden sillan vahvikkeeksi, joka on tehty Hiivanaasenluoman ylittävälle tielle. Joka tapauksessa kivessä pisti silmääni kaiverrukset jo keväällä. vedin urat liidulla mutta vaaleasta kivestä ne eivät juurikaan erotu. Joka tapauksessa kivessä Ilkan suvun puumerkki siitä tulee esiin....



Ja kas kummaa, mikäs yhteensattuma sitä löytyykään!!!

Yli-Ilkan torppari Tuomas Matinpoika Hiivanainen
Syntynyt 4.12.1812, Ilmajoki
Kuoli 22.11.1892, Ilmajoki
Ilmajoen Yli-Ilkan torppari
Isä Matti Yrjönpoika Nisula (1784-)
Äiti Leena Sakriksentytär (1788-1845)

Tuomaksen akka oli:
Hedvig Jaakontytär Väli-Lahti
Syntynyt 3.12.1811, Ilmajoki
Kuoli 3.8.1897, Ilmajoki
Isä Jaakko Mikonpoika Väli-Lahti (1759-1831)
Äiti Liisa Simontytär Ala-Kihniä (1775-1823)

Pentti Ilkka , oli Jaakko Ilkan isä ja asui Ilmajoen toiseksi suurinta tilaa Rahastoa n:o 3, joka on nykyisin tunnettu paremmin Yli- Ala- ja Keski-Rahnaston taloina.

Tytär Peltoniemi; syntynyt 1520 Ilmajoki.
Hänen puolisokseen vihittiin 1540 Ilmajoki Pentti Ilkka, syntynyt 1520 Ilmajoki, talollinen 1546-66 Ilkassa, kuollut 1566.
Lapset: 1545: Jaakko Ilkka
Liitetiedostot:

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
24.07.2013 12:30 - 24.07.2013 12:39 #19656 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Hiivanaisenkivet
Muokkasin tuota Hiivanaasen alueen kiviä paremmin esiin rajaamalla niitä ja poistamalla metsäkoneen jättämiä uria. Saattanee olla että mukana katosi muutama kivikin, tai että niitä tuli lisää varjostuksen perusteella. Joka tapauksessa pyrin selkeyttämään ilmakuvaa. Selkeyttäminen kannatti, sillä siitä näkee paremmin, että Hiivanaasenkiven ympärillä on kiertänyt kivikehä ja saattaa kiertää edelleenkin, mutta kivet on puskettu maa-aineksen alle.



Tässä on alkuperäinen kuva vertailtavaksi.



Lisäksi kun kuva käännetään, sitä voidaan tarkistella uudesta kulmasta ja se voi tuoda uutta tietoa mitä ei yhdestä suuntaa ole huomattavissa.



Olen pohtinut tuota "puumerkkiä" kivessä, kun tuolla Jukan linkittämällä sivulla se sanotaan...

PAKANALLINEN SUOMALAINEN LOHKOJAKO:

Lohkojako oli käytössä ennen Ruotsinvallan maaverotukseen ja sarkajakoon siirtymistä, mahdollisesti jo 600 – 800 – luvulla. Lohkojako oli hämäläisillä talonpojilla käytössä Lounais-Suomessa ja Etelä-Hämeessä. Kylissä oli ko. talojen peltokappaleet, lohkot, kuten myöhemmässä sarkajaossa.

TANKO on lohko/sarkajaossa käytetty mitta. Tanko oli 6 kyynärää pitkä (kyynärä 55 cm), saran leveys eli tankojen määrä riippui jakokunnan tai talon suuruudesta.

21.1. VALTAUS: Maat olivat pitkään yhteisomistuksessa. Vanha nautintaoikeus määräsi, että ”metsän selkä kuuluu sille, jolla on rinta”. Sittemmin tehtiin sovintojakoja ja lopulta seurasivat viralliset maanjakotoimitukset. Kaskialue vallattiin yhteisiltä takamailta kaatamalla sieltä täältä puu ja laikuttamalla alueen reunapuita hakkaamalla kirvellä kyljestä kaarnapala pois. Menettelyä nimitettiin pilkoittamiseksi tai rastimiseksi.

21.2. PUUMERKKI: Valtauksesta ilmoittava puumerkki lyötiin / veistettiin em. lisäksi puiden kylkiin. Tämä "rastiminen" tarkoitti ko. alueen / piirin valtaamista ja puumerkillä vahvistettiin kenen käyttöön alue oli varattu (ks. Järvenrannan jakokunnan lohko/sarka). Yleisen tapaoikeuden mukaan vallatulla alueella oli aloitettava varsinaiset kaskeamistyöt kolmen vuoden kuluessa rastimisesta tai alue palautui uudelleen vallattavaksi.


www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/c21.lohko-sarkajako-koukkuvero-tankojako.htm

Eli kyseessä saattaisi olla yhden suvun alue ja heidän puumerkki sen mukaan kuin sukupolvia on asustanut alueella ja hallinnut sitä. Puumerkki on säilyttänyt melko tarkkaan muotonsa pienin muutoksin uuden isännän astuessa remmiin, kuten on verrattavissa Jaakko Ilkan ja hänen poikansa Mikko Ilkan puumerkkiä. Tässä on kuva alueella olevasta toisesta kivestä:



Toinen vaihtoehto voisi olla että jokaisessa jatassa olevassa kivessä on "Nenättömänkylän" talojen puumerkit. Tässä on kuva vuoden 1679 kartalta, jossa talojen määrä on "sinne päin" mitä kivijatan jonossa on kiviä. Todellista määrää on kuitenkin vaikea sanoa koska Hiivanaasenalue ja kartta ovat aivan eri vuosisadoilta...



Lisäksi kivissä olevien merkkien tarkistaminen on nyt pikkasen vaikeaa, kun jata on purettu... harmi. "Mikään ei ole kiveen hakattua", kuten tavataan sanua.
Liitetiedostot:
Viimeksi muokattu: 24.07.2013 12:39 Antero. Syy: tekstin fiilausta

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
24.07.2013 13:57 #19659 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Hiivanaisenkivet
Vielä ei ole auringonpistosta katolla tullut mutta katotaan ehtooseen mennessä, kun tuo lämpötila näyttää nousevan...
Oli miten oli, tässä on pohdittavaksi kuva puoliknaapista "Ilikan" keropäästä...

Liitetiedostot:

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
22.08.2013 01:40 - 22.08.2013 01:58 #19931 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Hiivanaisenkivet
Keväältä varmaankin jotkut muistaa tämän paikan jossa halusin kysyä, miltä kuvissa olevat kivet teistä näyttää ja mikä voisi olla mielestänne kyseessä?



Paikka on Kokonmäki lähellä Kalajaisjärveä ja sen päällä on kivet ladottuna kuin "jättiläisen kirkossa".

Kun lähdin käymään Rajalammella katsastamassa puolukoita "Kiinalaisten poimurien" jäjiltä, Valohannu oli veljiensä kanssa siellä avaamassa ikivanhaa tietä josta kerron myöhemmin (jos muistan). Tämä tie meni sopivasti Kärmeskallion sivuutte ja poikkesimme sinne, kun tämä kehui niin siellä olevia kiviä. Perhana vie, nyt täytyy kysyä uurestaan miltä kuvissa olevat kivet teistä näyttää ja mikä voisi olla mielestänne kyseessä?

Tässä on kartta, ja kuten siitä huomaatte, linjat menee ja jakantuu lähes tarkalleen 33 mittoina.

Kärmeskallio - Hiivanaasenkivi 4 km
Hivanaasenkivi - Kokonmäki 4,14 km
Kokonmäki - Kärmeskallio 2,331 km

Lisäksi linja Hiivanaasenkivestä Kärmeskalliolle leikkaa Penan pyramidin ja sivuuttaa lähes äärestä Lepistön sakaran.
Samoin linja Kokonmäelle menee justiinsa prikulleen sarkalinjan suuntaisesti Hillin sakaran sivu ja puolimatkasta poikki Kalajaasjärveä Ilmajoen seurakunnan leirikeskukseen. Lisäksi Hirsikorven tiellä mennään kivikehän läpi.... Kokonmäen ja Kärmeskallion linja leikkaa Rajalammessa veden alla olevan "nenättömän" 80 metriä pitkän kivipiikin.



En enenpää selittele kuvia, ymmärrän kyllä hyvin miksi "rinnalla" ennen muinoin peloteltiin kauhukertomuksin Topuperän topuista ja museovirastokin kiertelee pelkästään Laihian puolella. Joku pelkää joutuvansa vielä kirjoittamaan virallista historiaa uusiksi...





























Riuku jossa voi asioida, harmi vain että se hajosi kun yhden piti kokeilla halkeaako kiven murikka ;-).



Niin joo, meinasi jäädä pois tämä komia ja teräväkärkinen pyramidikivi, joita kasvaa siellä täällä ku sieniä sateella... vai voisiko luonto olla niin näppärä että on niitä aikansa kuluksi värkännyt?

Viimeksi muokattu: 22.08.2013 01:58 Antero. Syy: tekstin fiilausta

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
07.06.2014 02:11 #22852 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Hiivanaisenkivet
Siitä on lähes vuosi kun olen Hiivanaisenkivistä kirjoitellut. Eilen illalla flikat lähti leirille ja minä akan ja kloppien kanssa lähärettiin Jurvaan ja Norinkylän tietä pitkin ohi Säläsjärven kivijatojen kohti Botniaringin moottorirataa. Siellä satuin pitkästä aikaa näkemään hyvän kaverini joka varoitteli, - "Älä ikinä osta Ducatia". Siihen on syynsä sillä se vie miehen ja miksei naisenkin mennessään.

Antero pääsi kuitenkin ottamaan kylmät mutta sen verran ikä on tuonut jäykkyyttä, ettei koivet enää meinanneet taipua jalkatapeille. Nortonilla päristellessä ei vielä sellaisesta jäykkyydestä ollut tietokaan mutta on siitä jo yli 20 vuotta. Pyörä on hieno taideteos ja näyte kaverin ja hänen poijan osaamisesta, se on eri osista koottu ja paljon osia on itse tehty aina polttoainetankista, lestasta, ja katteesta alkaen kuivakytkimeen ja 350 kuutioisesta moottorista 600 kuutioiseksi suurentaen ja virittäen kisakoneeksi. Aivan kuin Tauno Nurmi Tampereelta aikoinaan rakentaessaan oman 350 kuutioisen V8 moottorin ja ajaen sillä kilpaa ympäri eurooppaa. Siinä jäi moni 1960-luvun tehdastalli toiseksi Nurmen painellessa menojaan. Ikävää vain oli, ettei Nortonin loota koskaan tahtonut kestää Nurmen V8- moottoin voimia maaliin saakka:





Ellei sitten tule lähdettyä paikan päälle, lauantaina ja sunnuntaina kisoja saa seurattua tässä meidän pihastakin kiikussa istuen, kun kaiku kantaa koneiden äänet parinkymenen kilometrin päästä pyörimään pihapiirin nurkasta nurkkaan.
Liitetiedostot:

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
14.08.2014 22:00 - 14.08.2014 22:04 #23508 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Hiivanaisenkivet
Kävin Kokonmäellä pitkästä aikaa ja kyllä se paikka jaksaa ihmetyttää. Yli 150 meträ meren pinnasta sen päällä on jätinkirkko jota reunustaa alempana kiertävä valli. Luoteen suunnassa 50 -100 etäisyydellä on kuin olisi ollut linnan tai sataman reunavallien kaltaiset rakennelmat. Kolmiaskelmaiset portaakkin yhden "kivijalan" päälle löytyi. Teräväsärmäisiä nurkkia ja pitkiä sivuja kuten rakennuksissa tapaa olla. Jätinkirkkoa on joku tonkinut, toisin en osaa sanoa koska sillä kiviä on pinottu noin metrin halkaisijaltaan ja metrin syvyisiin kuoppiin niiden reunoille muuriksi. Oheisella kartalle merkitsin vihreällä jätinkirkkoa kiertävän vallin ja tummalla alueella suurinpiirtein olevat rakennelmat:





Tuli vielä mieleeni, että Koskenkorvan talon isäntä oli Lauri Kokko. Tuskin oli ensimmäinen, siitä ei ole virallista tietoa mutta Lauri oli syntynyt ~1475 ja hänen poikansa Pencht Kockoij, (s. ~1500) aikana Kokko nimi vaihtui Koskenkorvaksi, talon ollessa läheisen Pukarankosken korvalla eli sen vierellä, äärellä. Tuolloin talo oli muinaisessa Nenättömänkylässä ja Koskenkorvan talosta kun vetää suoran viivan 14,2 km päähän Nenättömänjärven vieressä olevalle Kokonmäelle, se myötäilee Jurvaan menevän maantien linjausta ja linja jopa leikkaa tien varrella olevia isoja kiviä. Vuoden 1546 kymmenysveroluettelon mukaan Kurikan keskustasta Seinäjoelle saakka, taloja oli nauhamaisesti Kyrönjoen kummankin puolen ja luetteloon oli merkittynä 94:n talon isännät. Samalla vuosikymmenellä veroluetteloon tulee vielä parisenkymmentä taloa lisää.


Kokko sanalla on myös Kalevalainen merkitys:

"Kokko tai vaakalintu on jättiläismäinen kotka kalevalaisessa runoudessa. Synonyymi myös sanalle kotka. Kokko on luultavasti sukua yleismaailmalliselle ukkoslintu-hengelle, joka tunnetaan Euroopasta aina Amerikan intiaaneille asti. Kokko on toisinaan tarusankarien ystävä, toisinaan taas vihollinen. Joskus sen tehtävä on vartioida.Kokko kuvataan joskus rautaiseksi, joskus tuliseksi. Kokolla on jättimäiset kourat ja kynnet, ja se pystyy kantamaan ihmistä. Kokko iskee tulta auttaakseen Väinämöistä polttamaan kasken. Myös kokon sulkia käytetään tulen iskemiseen. Joissain tulen syntykertomuksissa tuli on isketty kokon sulilla. Kokon mittasuhteet kuvataan joskus valtaviksi, toinen siipi haroo taivasta kun toinen osuu meren luotoihin. Kokkoja esiintyy aina kerrallaan yksi, mutta ainakin Kalevalassa on monta kokkoa. Eräs näistä pelastaa Väinämöisen merihädästä palkkioksi siitä hyvästä, että kaskea kaataessaan Väinämöinen jätti koivun linnuille istumapuuksi. Ilmarinen ja Louhi tekevät omat kokkonsa. Ilmarinen tekee metallisen kokon, joka pyydystää suomuhauen. Louhi taas muuttuu itse kokoksi, rakentaen siivet ja pyrstön laivan osista, ja ottaen viikatteet kynsiksi.

Sanassa vaakalintu esiintyvä ’vaaka’ tulee mahdollisesti sanasta vaa'as, joka tarkoittaa myyttistä tulta, aaltoa ja kipua. Toinen mahdollisuus on vuokko, saamelaisten kertomusten tietäjän apulintu." (Wikipedia)


Juhannusvalakiat ei ole kovin yleistä Etelä-Pohjanmaalla, sitävastoin pääsiäisenä tavataan polttaa yleisesti pääsiäiskokkoa:

Kokko-tulien eräs alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. Henkiä on peloteltu myös meluamalla. Vastaavia tulia on poltettu myös talvipäivänseisauksen aikoihin. Ilmeisesti uskottiin, että näinä taianomaisina aikoina, kun auringon liike näyttää pysähtyvän vähäksi aikaa ääripäähänsä, tulevat henkiolennot levottomiksi ja lähtevät liikkeelle. Juhannuskokkoja on tapana polttaa vesistöjen tai aukeiden rannoilla. Juhannuskokot ovat hyvin vanha perinne, joka tunnetaan edelleen varsinkin Itämeren lähialueilla, mutta myös esimerkiksi Irlannissa. Osassa Suomesta juhannuskokon polttaminen yleistyi vasta 1800-luvun lopulla. Suuressa osassa Pohjanmaata juhannuskokko ei vieläkään ole yleinen. Sen sijaan poltetaan pääsiäisvalakiaa pääsiäisenä.

(Wikipedia)

Viikingeillä oli laivan keulassa oma kokkonsa:

Ensin suurilla kukkuloilla palvottiin uhritulin Ukkosen jumalaa Tuuria, Turisasta, Toria. Sittemmin Kalevalan vaakalintua, ilmalintu Kokkoa ja Louhikäärmettä tulilieskoineen. Muinaisissa uskoissa esi-isillämme olivat omat taikamenonsa. Kokko, kotka, lohikäärme oli myös viikinkien palvonnan kohde ja viikinkiveneiden näyttävä keulakoriste. Niinpä Kokkotulet esim. Turun Linnasmäellä ja Vartiovuorenmäellä, Liedon Vanhalinnassa ja Rikalassa tai Helsingin Roihuvuorella kertoivat Kokkoveneiden liikkeistä. Syntyi muinaistulien ketju, joka varoitti vihollisen liikkeistä, mutta kertoi myös kaupankäynnin mahdollisuuksista. Vartiotulien järjestelmän myötä ehdittiin siirtyä turvaan linnavuorien suojaan, kuten esim. saaristossa Nauvon Kasabergille. Syntyi myös rauhanomaisia kauppapaikkoja, kuten esim. Satavan Samppa tai Samppalinnan paaluvarustus.

( punainenturku.blogspot.fi/2013/08/muinaistulien-yo.html )


Ja lopuksi vielä yksi "kokko" eli sota- ja kauppalaiva tyyppi:

"KOGGI, KOGGE, KOGCHO, COG, HANSALAIVA
Limisaumainen 1100 -luvulla käyttöön tullut Pohjois-Saksalainen kauppa- tai sotalaiva. Kansipalkit lävistivät ulkolaidan. Bremenin koggi 1380 -luvulta antaa toistaiseksi parhaan kuvan aikansa merkittävimmästä Itämeren kauppalaivasta. Vuonna 1412 annettuun määräykseen perustuen hansalaivojen suurimmiksi mitoiksi tuli syväys n. 3,6 metriä, pituus noin 18 metriä ja leveys noin 5,7 metriä. Koggi kehittyi pitkän aikajakson kuluessa pienehköstä yksinkertaisesta teräväkeulaisesta aluksesta suureksi kauppalaivaksi, jonka merkitys Itämerenpiirissä oli huomattava. Se kehittyi pitkän elinkaaren aikana melkoisesti ja oli 1400 -luvun lopulla mittasuhteiltaan sekä rakenteeltaan aivan toisen tyyppinen laiva, kuin esim. Bremenin koggi. Hornborg on monien muiden tutkijoiden kanssa tullut siihen tulokseen, että Koggi nimitys jäi syrjään holk -nimen tieltä. Eräät tutkijat ovat täysin päinvastaisella kannalla. Molemmat nimitykset ovat ikivanhoja ja vain alkuperäiset laivatyypit muuttuivat vuosisatojen kuluessa nimitysten säilyessä entisellään. Holkki nimitys säilyi pidempään käytössä ja on ilmeistä, että korvaavuusväite perustuu juuri tähän." www.meriarkeologinenseura.fi/laivatyypit.html



Jätinkirkko Kokonmäen päällä joka on pituudeltaan lounas - koillinen suunnassa:





Loiva rinne joka jyrkkenee ylempänä reunavalliksi ennen jätinkirkkoa:





Rakennelma taustalla ja väärinpäin olevat portaat:





Reunakivetystä:





Kivijalan päältä:





Pohjarakennelma:





Yksityiskohta kiveen tehdystä leikkauksesta ja sen saumoista:


Viimeksi muokattu: 14.08.2014 22:04 Antero. Syy: Tekstin fiilausta

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
15.08.2014 10:17 #23512 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Hiivanaisenkivet
Jari Laurilan Nopankylän hevosajokaluista kertovalta sivulta löytyi lehtileike tallenne kivestä, jonka mukaan Ilmajoen Huissinkylä on saanut nimensä. Tarinan mukaan jättiläinen oli heittänyt kiven Sikavuorelta ja huitaessaan kiven ilmaan oli kuulunut "huiisss"-ääni.



Ilmajoen kirkon kirkkotallit jossa jokaisella joenvarren talolla oli omat makasiinit, kuva kirkon pienoismallista. Kuvan mukaan kirkkotallit purettiin 1920-luvulla, lopullisesti kirkkotallit tuhoutui 1950-luvulla tulipalossa.



Kosken korvalla Pukarankoskessa oli joen kummankin puolin vesimyllyt jo 1600-luvulta alkaen. Kalaveen eli idän puoleinen mylly oli Koskenkorvan talon ja Auringon puolen eli lännen puoleinen mylly Västilän talon. Kuvassa Västilän mylly, johon oli asennettu 1900-luvulla sähkögeneraattori jauhamaan virtaa läheiselle Koskenkorvan korpputehtaalle.

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
17.08.2014 14:37 - 17.08.2014 15:18 #23528 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Hiivanaisenkivet
Tuossa aikaisemmin pohdin "kokko" sanaaa, Etelä-Pohjanmaalla se ei ole ilmeisesti tarkoittanut lintua, kotkaa. Sukufoorumin keskustelu sivulla samasta asiasta on myös aikaisemmin änkätty ja siellä tuli keskustelun loppupäässä esiin kokon merkitsevän myös "kuhilasta", jossa lyhteet sidotaan pellolla nippuun ja sen päälle laitetaan vielä "hattu" suojaksi sateelta. Kuhilas sana taasen on Itämurteita jossa ruispellon lyhteet on koottu pellolle nippuun.


L-S kyäs (kykkä, kokko, kokkonen, jalka, varajalka, pysty, piste, kyyli, kave, kaveja)
I-S kuhilas 'ruispellolla'

Lyhde, lyhe (puimaton) on myös itämurteita, länsimurteissa se on sidon (: sitomen, silon, siron jne. sitoma, siikko, jalallinen). Lisäksi vielä länsimurteissa lyhde on (lyhre jne., kimppu, kahlo) ja itämurteissa kupo 'puidun viljan olkia'. Näin se kieli muuttuu.

sokl.uef.fi/aineistot/Aidinkieli/murteet/sanastoa.html



Edit: Geneanet sivulta löytyy etunimen ja sukunimen yleisyys maailmalla 1500 ja 1600 luvulta nykypäivään:

suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-12873.html

Hain Kirkon-Kokkolaa mutta haku ilmoitti "tämä nimi on estetty"... Sitä vastoin yhdysanana se tuli esiin Suomesta, jolloin 1500-luvulla olisi olut 8 henkilöä, 1600-luvulla 9 henkilöä, 1700-luvulla 13 henkilöä ja 1800-luvulla ei yhtään. Tähän on syynä se, että talon jakaantuessa siitä tuli Yli- ja Ala-Kokko(la).
Viimeksi muokattu: 17.08.2014 15:18 Antero. Syy: Tekstin fiilausta

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

Lisää
08.09.2014 23:21 - 09.09.2014 00:56 #23820 : Antero
Vastaus käyttäjältä Antero aiheessa Hiivanaisenkivet
Elokuussa käväisimme Kokonmäessä pitkästä aikaa ihmettelemässä paikkaa ja samalla tenavat keräsivät mustikoita, joita riitti hieman pakkaseen ja piirakkaan. Hiivanaasen kiveltä Kokonmäelle on 4,15 km ja se sijaitsee jetsulleen samalla saralla kuin Hiivanaasenkivi ja Hillin sakarakivi ja kiljunmäen kivikehä sekä Rannon talon ja kylän maat 9.99 km päässä, josta on ensimmäinen Könninmestari Jaakko Ranto kotoisin. Samalla saralla joen auringon puolella on ollut Iso-Jouppilan talo, jossa on ollut seppiä useammassa sukupolvessa ja Jaakko Rannolle myös opettaneet vasaran tanssia alasimella. Sarkalinja menee tasan tarkkaan keskeltä Nenättömänjärveä eli nykyistä Kalajaisjärveä ylittäen, tullen sinne Hiivanaasen ja myöhemmin Riemun sepän Jaakko Friikoolin talon maita. Kokonmäen vieressä on Kalajaasten Heikin laavu ja jos joku joskus lähtee Pässilän luontopolulle tai Kurjen kierrokselle, Heikin laavulla on hyvä katos levähtää ja aito hyysi heittää tarpeensa. Nuotiopuita ja vettä on valmiina kaffeen keittoon ja makkaran käristämiseen. Kokonmäen vieressä oleva tie sivuuttaa Äijän- ja Ämmänpellon, se on melko lähellä tietä, mutta sinne on maaston takia vaikea oikaista, siksi sinne on tehty puolitoista kilometriä pitkä luontopolku, jossa melko varmasti saa astua tuoreeseen karhun paskaan. Edempänä tie kiertää Pässilän vuoren alueen.


Kuvasin elokuussa Kokonmäen aluetta josta oheinen videoklippi:





Heikin laavulta on parin kilometrin matka muistoristille. Heikin paappa oli ollut talvipakkasella hevosella Vaasassa asioolla ja sieltä palattuaan oli myrsky yllättänyt. Hän oli parin kilometrin päässä kotoaan, kun äkillinen myrsky nousi ja hän jäi sen kouriin. Löydettäessä oli kuollut ja jäätynyt rekeen kiinni. Koskelan isäntä kertoi hänen paappansa menneen yhtenä kesänä katsomaan hautaa, kun yhtäkkiä oli ääni huutanut käskien ukon juosta ja palaamaan takaisin, muuten kuolet. Mies oli ottanut jalat alle ja samassa oli salama pamahtaen iskenyt siihen paikkaan missä oli äänen kuullut. Tämä mies oli ollut rekeen jäätyneen veljenpoika.
Viimeksi muokattu: 09.09.2014 00:56 Antero. Syy: Tekstin fiilausta

Kirjaudu tai Rekisteröidy liittyäksesi keskusteluun.

ykskertayks
Sivu luotiin ajassa: 1.207 sekuntia