Jukkis kirjoitti: Suomihan on sikäli hyvä maa tälle tutkimukselle et meidän geenit on todella vanhoja kun me ollaan niin tolkuttoman sisäsiittoinen - ja pääosin sukurutsattukin - kansa. eli ei täällä oikeestaan geenistö ole muuttunu mihinkään viimeseen kymmeneentuhanteen vuoteen.
Tavataan sanua että "mitä serkumpi niin sitä herkumpi" ja kaippa tuo "sokeriserkku", joka on pikkuserkusta seuraava meinaa jo sitä. Tuo sisäsiittoisuus ei silti pidä paikkaansa ja menee jälleen kerran suomenruotsalaisen eliitin omiin harrastuksensa piikkiin, jotta suomalaiset ovat "sisäsiittoinen ja sukurutsattu kansa", vaikka viimeaikoina sellaista tietoa on haluttu väkisin tuputtaa. Savolaispuolella vaitetään Kiuruveden olevan sellainen paikka, joka olisi Suomen sukurutsaisin kaupunki. Toki väitteen esittäjä oli itse kotoisin suomenruotsalaisesta Pietaasaaresta. Kokkolassa samaa väitettä nostettiin pintaan Urpilaasen Juttan ja jonkun naiskirjailijan järjestämässä maahanmuutto tilaisuudessa, jossa viestitettiin kaksoisvirran väen tuovan parannusta suomalaisten geeneihin. Tämäkään väite ei pidä paikkaansa, sillä päinvastoin maahanmuuttajat tarvitsisivat kipeästi suomalaisten geenejä taas rikastuttaakseen omaa perimäänsä. Bysantin aikana tuota retkeillyä kovasti harrastettiin siihen suuntaan. Väestörikkaissa maissa avioliitot serkusten kanssa on silti yleisempiä, kuin täällä harvaan asutussa pohjolassa. Jos oikein sukurutsaasta porukkaa pitää Suomesta ettiä, katse kääntyy rannikon kasaarien suuntaan. Siellä muutaman prosentin suuruinen eliitti on nainut ristiin rastiin toistensa kanssa, mutta harvemmin erehtynyt suomenkielisen rahvaan kanssa poikkinaintiin, vaikka olisi asunut sadan metrin etäisyydellä toisistaan. Taasen Urpilaasen itsensä geenit on rikastettu ehtasti rahvaalla Iivarilla Kyrönjoen keskivarrella ja siemennys tapahtunut syvällä metsälammen rannalla olevassa pikkuruisessa mökissä. Ensikerran kuulin siitä jo pitkälti yli 30 vuotta sitten pelkästään hauskana tarinana ja viimeksi bioloogisen isänsä uudelleen kertomana. Plikka on niin sukuunsa tullut ja näköönen, jottei siitä oo mitään epäselvyyttä. Siinäkään suvussa ei sukurutsaa ole nähty. Juuret on jopa maineekkaat ja suuresta talosta, mutta paljon myös ulkomaista verenperintöä on pultusta lurahtuna mennen myös Skotlannin kunkkuihin juuriaan myören. Ironisesti voisi nyt toreta jotta "orpot" on nyt muotia, joita hyysätään koko maan laajuisesti.
Kainuulaisten eli nykyisin etelä-pohojalaasten miesten (Y-DNA) ei ole peräisin Ruotsista. Y-DNA:t ovat I1, R1a ja R1b. Tämä kolmikko tunnetaan myös nimellä skandinaaviset isälinjat. Suomalaisten miesten isälinjajakauma on N (61.5%), I1 (28%), R1a (5%), R1b (3,5%), I2b (0,5%) ja E1b1b (0,5%). Siis ensinnäkin n. 2/3 heti ei kuulu tuohon skandinaaviseen isälinjaan, vaan finno-ugrilaiseen N-isälinjaan. Nimittäin I1-linja, joka Suomessa on, on erikoislaatuinen. 80% Suomen I1 linjasta kuuluu selkeästi suomalaisiin I1-linjoihin ja vain noin 5% tästä I1 linjasta on n.s. skandinaavista, eli ruotsalaista. Saamelaisissa esiintyy tota Roopettia eniten, mutta heissäkin 26% on Iivaria ja mikä tekee heistä hyvinkin kainuulaiseen heimoon kuuluvia. Kyrönjokivarrella asuvien I1 linja on huomattavasti vanhempi kuin skandinaavinen I1-linja, ollen CRO-MAGNON -linja ja noin 30 000 - 40 000 vuotta vanha. Suomalaisista mieslinjoista 61.5% on ollut täällä jääkaudesta asti, N1c1-linja 10 000 vuotta ja 22.4% linjoista on erittäin vanhaa pohjoiseurooppalaista alkuperäistä cro-magnonin ihmisten linjaa.
