Elokuvapäiväkirja

Joo, asiaa puhut. Tarkennan kumminkin että on suuri ero amerikkalaisella ja suomalaisella indiellä. Jenkeissähän indie määritellään jo sillä ettei se ole ison tuotantoyhtiön tekemä, jonka budjetti on sitä rataa, että sillä sais suomessa rakennettua kokonaisen kerrostaloalueen. Amerikassa voi kuitenkin halpiskin olla suhteessa kallis, koska olen käsittänyt että siellä Los Angelesissa kadunkulmassa seisoo tyypit kyltit kädessä että olen näyttelijä/efektimies joka teen hommia ruokapalkalla. Eli kovia ammattilaisia saa ihan narupalkallakin.
En tiedä, Ruotsissahan on myös iso elokuvateollisuus joka tienaa valtionkirstuun vuosittain isoja summia kulttuuriviennillään. Suomessahan ei ole mitään vastaavaa ja se ainoa rahoituslähde, eli elokuvasäätiö on sen verran pientä, että ison budjetin elokuva vastaa muualla indie-tuotantoa.

Eikä suomalainen elokuva ole muutenkaan hyvää. Tuo kuningatar Kristiina vois periaatteessa kiinnostaa koska se on tehty ruotsalaisyleisölle eli siitä vois löytyä laatuakin. Muuten olen Kaurismäistä sitä mieltä, että niin kovassa maineessa kun ovatkin olleet - ilmeisesti siksi että tunsivat Juicen ja Hassisen koneen jätkät - niin puhdasta campiahan se on aina ollut.

mutta jos mennään asiaan eli Walking deadiin niin se on oiva eeppinen kertomus jolle on oikeastaan vaikea keksiä minkäänlaista loppua. Se on amerikkalaista tarinankerrontaa parhaimmillaan koska alitajuisesti se kuvaa "preerian kesyttämistä" eli sukupolvien mittaista taistoa ja Rick on eräänlainen myyttinen hahmo "kantaisänä" ja sodan päätös ilmeisesti on vasta kymmenien vuosien päässä, jos koskaan.

Myönnän että omaani otin tuon eeppisen idean dostojevskimäisellä idealla eli Prioni ei varsinaisesti ala mistään - tai alkaa keskeltä - eikä se varsinaisesti lopukaan mihinkään. Idean yhdistin jollain tasolla oivaan romaaniin Veren ääriin joka on ällistyttävän väkivaltainen romaani, mutta en sitten itse tarvinnut väkivaltaa niin paljon, vaan yksinomaan sen ulkopuolisuuden idiksen.

Viihde on nykyään niin sisäsiittoista, että tosi-tv oli pakko keksiä, koska muuten koko ala alkais olla armonlaukausta vaille valmis.

Elokuvat ja tv-sarjat kertoo niistä elokuvista ja tv-sarjoista joita tekijät on nähny, ja sarjakuvan apinoiminen on jo aikas rohkee veto.

Tosi-tv pitää sitten tuotantoyhtiöt pystyssä ja niitten kautta viihdemaailma saa uusia ideoita ilman että tarviis ottaa verhoja pois ikkunan edestä.

Kyllähän nää taitelijatyypit on olevinaan sellasen yläpuolella, mutta vaikutteet kumminkin näkyy niitten omissa tekeleissä, joissa ei sitten mitään muuta tuoretta okkaan.

Kamera heiluu ihan kuin julkkiksen kauppareissua kuvattais ja tarina on yhtä yllätyksiä täynnä kuin kasa vanhoja Hesareita.

Oikeestaan lehdistönkin voi laskea viihteeks, koska se ottaa kumminkin enemmän vaikutteita leffoista ja tv-sarjoista kuin siitä mitä maailmassa oikeesti tapahtuu.

Sitten niillä on semmoinen konsensus, että kaikki tarinat on kerrottu niin että niitä on turha ettiä lisää, vaikka netistä kyllä löytyis kaikkee mielenkiintosta jos vaan viittis vähän ettiä.

Vois vaikka aloittaa ulkomaanuutisista alkuperäsessä muodossaan, koska kotimainen media kumminkin sovittaa ne sohvaperunan makutottumuksiin kun ei se raukka pysty käsitteleen sellasta tietoa, mikä on ristiriidassa tv-sarjojen kanssa.

Jos ottaa vaikka Reutersin uutiset ja se mitä Suomessa julkaistaan Reutersin uutisina niin vois pyöräyttää kasaan huitsin jänskän trillerin, missä joku ihmeellinen salaliitto manipuloi sitä mitä kansalle kerrotaan, vaikka kysynnän ja tarjonnan laithan ne siinä vaan toimii.

Tääkin olis aika jänsäkä aihe, koska suomalainen tarinankerronta ei vaan ota uskoakseen, että täällä hilluu nyt sotarikollisia pilvin pimein, vaikka Irakin ulkoministeriö osaa luetella liudan ihan vaan Facebookin avulla tänne jäljitettyjä Iranin tukemia sotarikollisia ja sen päälle tulee tietty ne, jotka tajuaa olla kertomatta kaikkee Facebookissa ja muut kuin nää Iranin tukemat sotarikolliset.

Tää on sellainen aihe, ettei MV-lehtikään oo uskaltanu tajuta, että tuolla on vaan jäävuoren huippu vaan repii sensation jokaisesta tyypistä, mikä listalle ilmaantuu.

www.frbiu.com/militias-in-eu-16051606157...608158515761575.html

Sitten olis tietty mahdollista panna niihin iänikuisiin taistelukohtauksiin vähän realismia. Päästäis vihdoin pois siltä tasolta, että pyssy pitää heittää pois kun se menee jumiin.

Jos on ollut puhetta miten kotimainen elokuvateollisuus on aikas aneemisella tasolla niin olen sitten tosiaan koettanut ratkoa tätä toistakin pulmaa – elokuvan myymistä. Meillähän ei ole elokuva-agentteja jotka ottais sen puolen hoitoonsa. Tätä muuten kummasteli Sofikin kirjapuolella että myyntikanavat on onnettomat kun ei ole erillisiä kirja-agentteja suosittelemassa niitä kustantamoihin, joka nopeuttais prosessia.

Anyway, mun toivoni olis varmaan päästä tosiaan jollekin elokuvajuhlille tai –festareille sillon syksyllä. mut kun leffa on valmis jo keväällä niin epäilen mahtaako mun pinna kestää näin pitkää prosessia. Olen kyl miettiny sellaista juttua että haen siihen ikärajat, ja sitten… niin… mitäs sitten? Loogisinta olis lähestyä jotain videolevittäjää joka tarjoaa siitä sitten armollisesti parin tonnin kaljarahat mikä ei olis paha, ellei menettäis siihen samalla kaikkia oikeuksiaan.

Jotenkin jo alitajuisesti tiedän että aion puskee sen itte videolle, ja kaupata niin täällä, erinäisillä kirjamessuilla, kaverien kivijalkakaupoissa ja ylipäänsä sitä sissimarkkinointia. Siinä pelissä jää sit taloudellisesti tappiolle ja parhaimmillaan pääsee omilleen, eikä se leviä kauhean laajalle. ja siinä menettää sauman videolevittäjien kanssa, ne tuskin haluaa elokuvaa jota on jo myyty. Toisaalta se jättää sitten kumminkin oven auki television esitysoikeuksiin ja elokuvajuhlien ohjelmistoon, josta sen voi löytää joku vakavastikin otettava taho. Jos sen vaan viittis tekstittää – kuten aion tehdä ainakin yhden disketin edestä – niin koetan sitä kansainvälisille markkinoille sillä suomalaiset ihmissyöjinä on taatusti vetävä idea. Sitähän meistä muualla kumminkin ajatellaan.

Pahinta etten osaa sanoa onko tää mun polku hyvä vai paha. Ei oikein ole keneltä kysyisi. Kaikki antelee vaan jotain epämääräisiä vastauksia ja tahot harvemmin ees vastaa sähköposteihinkaan. Tää on kiistatta alku aina hankalaa –juttua ja pimeessä soutamista.

kiinnostunut kirjoitti:

Jukkis kirjoitti: Minä olen aina pannut toivoni näihin indie-tuotantoihin mutta kyllä se on tunnustettava, että ne on ja pysyy harraste-elokuvina.

Indie-elokuvien joukosta muuten löytyy runsaastikin todellisia helmiä ja indie-elokuvia tehdään nykyään todella paljon. Etenkin kauhu-thriller-genressä tarjontaa on runsaasti. Kyseiset elokuvathan luokitellaan yleensä b-elokuviksi, mutta parhaat niistä ovat ehdottomasti a-sarjaa ja isolla A:lla (esim. "Blue Ruin" ja "Backcountry")..

TUNNELMA, aitous ja rohkeus on se mihin hyvät indie-elokuvat perustuvat ja parhaimmillaan niissä on sitä mihin suuremmat tuotannot eivät läheskään aina yllä.

Jos omistaa Helmet-kirjastokortin (eli Helsingin alueen), niin Indieflix-nimiseltä sivustolta voi katsella käytönnössä loputtomasti loistavia ja vähemmän loistavia indie-elokuvia. Genrejä löytyy laidasta laitaan. Suosittelen todella!